Ja sit vuosienkin jälkeen mietin. Olis ollut viisaampaa antaa palaa. Joo nyt on elämä tasaista, ennustettavaa ja kontrollissa. Eikä tunnu miltään.
Järjellä päätin mennä
Voi_ironia
14859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mutta mikä vika vakaassa ja ennustettavassa elämässä on? Ja ainahan voi rakastua johonkuhun silloin, kun huomaa, että sisältö puuttuu elämästä.
Juuri niin siinä kävikin tai kai se oli koko ajan odottamassa esiin tuloaan, koska se tiesi ettei osaisi turvautua vieraalta tuntuvaan.
Valintojen kanssa mennään... tsemppiä
Jotakin vieraiden ihmisten suhteen?
Jos tämä olisi hänen kirjoittamansa teksi. Vastaisin, että saman päätöksen tein itsekin. Nyt tiedän, että haluaisin sinut. En tätä elämää mitä elän, velvollisuudentunnosta ja arkuuteni vuoksi. Kunpa meillä olisi mahdollisuus pysäyttää kellot toisilta ja kokeilla.. arki se vasta ratkaisee, toimiiko!
Hetken huumassa ei kannata toimia, mieti asioita pidempään. Kyllä sen näkee onko tosissaan vai leikkiikö vain, jos ei heti suostu suhteeseen niin näkee etsitkö toisen kohteen aika pian.
Näinhän se on juu justiinsa juu. Tuossa taannoin muutama tuhat vuotta sitten Khrysippos taisi mainita asiasta jotain.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Khrysippos#Etiikka
Tällaiset tunteet ja intohimot ovat kuin sairauksia, jotka masentavat ja musertavat sieluamme, ja sen vuoksi hän yritti päästä niistä eroon (apatheia).[76] Väärät arvostelmat muuttuvat intohimoiksi, kun ne alkavat ylläpitää itse itseään, samaan tapaan kuin on juostessa on vaikea pysähtyä.[48] Ihmisen on kuitenkin toivotonta yrittää päästä eroon intohimoista, jos hänet on vallannut rakkaus tai raivo; se käy päinsä vain hiljaisessa mielentilassa.[76] Siksi siihen pitää valmistautua edeltä käsin, ja tunteita on käsiteltävä mielessä silloin, kun ne ovat läsnä.[76] Ajattelemalla järjellä sellaisia tunteita kuin ahneutta, ylpeyttä tai himoa voidaan oppia ymmärtämään, mitä vahinkoa ne saavat aikaan.
Sit kun menettää sen arkipäiväisen "tylsän" elämän esim. onnettomuuden vuoksi herää huomaamaan kuinka hyvää elämää se olikin nykyään tuntuu ettei mikään riittä pitäs kokoajan olla jotain extreemiä.
Niin. Voisihan asiat aina huonomminkin olla. Aamulla töihin, kotiin, harrastukset, puoliso joka on ihan ok. Sama rumba päivästä ja vuodesta toiseen. En innostu mistään. En rakasta mitään. En pelkää mitään. Olen vain.
Miten tässä näin kävi? Pelkuruudesta.
Ehkä pitäis romuttaa kaikki mikä turruttaa että kokisi taas elävänsä. Edes hetken.
Tuttu tarina. Liian syvät tunteet pelottavat. Ainakin luultavasti olet kertonut hänelle tunne joka tapauksessa, ettei kaduta nyt.
Parempiko olisi elämän epävakaus ja jännittävyys. Kun huomisesta ei tiedä ollaanko aallon pohjalla vaiko vuorilla näkymiä katsomassa. Useimmat kaipaa lopulta seesteistä elämää ja jatkuvuutta, tuttua ja turvallista. Kestääkö uusi tai jääkö tuuliajolle, se on aina arvoitus kun uuteen suhteeseen heittäytyy ja entisen tasaisuuden jättää taakseen. Suuret tunteet ei elämässä riitä, ei kanna. Elämä on paljon enemmän.
Niin elämä epävakaassa, turvattomassa ja yksinäisessä liitossa on sangen murentavaa. Enpä näe silloin jonkun ihmisen uutta suhdetta yhtä epävarmana, siinä on kuitenkin mahdollisuus, voi olla jopa tulevaisuudennäkymä paremmasta.
Pysähdyppä hetkeksi,ja mieti mitä oikeasti haluat? Mitä pitäisi tehdä,että nämä asiat tai unelmat toteutuisivat? Uskaltaudu lähtä tästä oravanpyörästä edes hetkeksi. Tämä kyllä vaatii aikamoista päättäväisyyttä,mutta varmasti palkitsee. Kerran täällä ehkä ollaan?.
Olen halunnut ja unelmoinut monistakin asioista elämässä ja tehnyt ja usein ollut valmiskin tekemään paljon haluamieni asioiden eteen. Asia vaan on niin, että monetkaan asiat eivät ole vain minun käsissä. Mutta mitä itseasiassa tarkoitit kysymykselläsi, jos edet minulle osoitit sitä? Mutta muutoin kun kelaan elämääni siinä on ollut paljon kaikkea ja siitä olen kiitollinen. Ehkä jokaisen elämään on vain tietty määrä tapahtumia ja ehkä meillä joillakin on kohtalona saada liian paljon ikäviä tapahtumia kannettavaksi.