Haluan kertoa tämän tarinan, jos jollekin olisi siitä hyötyä.
Minulla paniikki häiriö hiipi pikku hiljaa. Aloin pelätä mitä turhemmista asioista, yleensä pelkäsin pahinta eli kuolemaa. Löysin itsestäni monta kertaa syövän, jonkun epämääräisen ruuan syöminen saattoi aiheuttaa jotain kuollettavaa, jne. Jotain ihmettä oli tapahtunut vuosien aikana (30-40 ikävuosien välissä).
Joskus 1,5v sitten hiihtäessäni sain ihme tuntemuksia, joita pelkäsin, että saanko nyt lenkillä jonkun kohtauksen. Ajattelin että pakko päästä ladulta pois, ja panikoin. Eteen päin meneminen ei kannattanut joten palasin samaa reittiä takaisin vaikka se oli varmaan pidempi matka. Toisella kertaa tuli muistikuvat samassa kohtaa, mutta panikoin vielä enemmän. Elämä jatkui kuitenkin pieniä pelkoja lukuunottamatta.
Kesällä pyörälenkit jäivät usein lyhyiksi, koska pelkäsin hiihdossa tullutta pelkoa. Loppukesästä pelkäsin sydän peräistä sairautta, jonka takia jouduin myös käymään lääkärin luona. Mitään ei löytynyt, kaikki testit tehtiin ja sain todella hyvät tulokset. Ymmärsin pikkuhiljaa että minulla on paniikkihäiriö. Samassa yhteydessä sain paniikkikohtauksen, josta seurasi ahdistusta. Syksyllä sain paniikkikohtauksia kassalla, vaikka olen aina tykännyt kaupasssa käynnistä. Välillä olo oli hirveä. Kaupassa pystyin käymään vaimon kanssa mutta tuntui että lattiat ja seinät kaatuu päälle. Töihin en enää uskaltanut mennä pyörällä, olin saanut paniikki kohtausten puolessa välissä työmatkaa. Töissä pystyin käymään kun laitoin vaan luurit korville, jos tuntui pahalle ja syvennyin työntekoon (onneksi olen toimistotyössä).
Olisin halunnut mennä lääkärin puheille ja saada jotain lääkkeitä ongelmaani, mutta vaimoni piti sitä huonona asiana.
Talvi meni pikku hiljaa, yritin ottaa rauhallisesti, kotona rentouduin ruokaa laittaessa, Netflix katsoessa, nettiä selatessa ja lyhyitä lenkkejä tehdessä turvallisen matkan päässä kotoa. Vaimo hoiti enemmän kauppa asioita. Välillä ahdisti, pelotti, mutta välillä taas tuntui hyvältä.
Kevät talvella sain vähän pidennettyä pyörä ja hiihtolenkkejä, mutta edelleen piti palata samaa reittiä takaisin. Lähikaupassa asioidessa tein taktiikaksi, että lähden vaan pois jos tulee kassalla huono olo, ja sanon että rahat unohtui kotiin. Koskaan ei tarvinnut käyttää, aina sain maksettua. Lähellä olevaan supermarkettiin oli tullut automaatti kassat, otin nopeasti muutaman tuotteen ja maksoin automaattikassalla. Huomasin että puhuessa pelko myös unohtui. Kuntosalilla oli aluksi outo olo, mutta kun painoja oli hetken aikaa nostellut ajatus meni harjoitteluun ja olo oli parempi.
Keväällä uskalsin tehdä yhä pidempi lenkkejä pyörällä. Otin taktiikaksi että ajattelen jotain positiivista asiaa, enkä yritä ajatella pelkoa, vaikka pelko kuitenkin vähän hiipi. Aloin tuulettaa jos pyöräilin pidemmälle mitä edellisellä kerralla, halusin voittaa itseni. Kesällä pyöräilin ensimmäisen kerran töihin ja takaisin, alussa oli pieni jännitys, mutta yritin keskittyä kuuntelemaan kuulokkeista musiikkia, yritin olla provosoimatta itseäni panikkiin, muistin edelleenkin tuulettaa kun olin tehnyt jonkinlaisen ennätyksen.
Olo tuntuu nyt, että se on siedettävä. Ehkä sairaus rajoittaa vieläkin tekemisiä, ehken ole sitä vielä täysin voittanut. En kuitenkaan enää ajattele kuolemanpelkoa, tiedostan heti että se johtuu paniikkihäiriöstä. Toisaalta kuolema on luonnollinen asia joka koittaa jokin päivä. Olen huomannut että mitä vähemmän paniikkia tai muita oireita, niin sitä vaikeampi on saada sitä paniikkia jatkossa. Olen yrittänyt myös nukkua paremmin, koska ennen minä saatoin valvoa paljon ja kahvilla piristän itseäni seuraavana päivänä. Nyt juon vain vihreää teetä.
Jos paniikki on tullakseen niin silloin saa se tulla, ja yleensä silloin se ei tule kun noin ajattelee. Jos se kuitenkin tulee niin elämä kuitenkin jatkuu.
Parempaan päin
10
439
Vastaukset
- Selviytymistarinaa
Onko muillakin tätä kuluttavaa sairautta?
Itselleni paniikkikohtauksia tulee kaupassa, ostoskeskuksissa (mitä isompi ja tuntemattomampi, sitä pahempi), lenkillä, töihin mennessä aamuisin, kokouksissa, uusissa tapahtumissa, kutsuilla. Kahvitauoilla, matkustettaessa, autoillessa, junassa, bussissa, veneellä, sairaalassa, hammaslääkärillä, kampaajalla jne. jne.
Tietysti yksin kotona, yksin metsässä, iltaisin kun pimenee, syksyllä kun on kylmää ja pimeää, jne. jne.
Millä ihmeellä olette saaneet tämän pahenevan paniikkihäiriön kuriin, kunnolla tai loppumaan kokonaan??? Lääkkeillä, terapialla, Apua!
Olen kokeillut paniikkilääkkeitä, mutta mutta, ahdistus paheni niin etten voinut jatkaa. Rauhoittavat auttaa pahimpaan, mutten halua koukuttua niihin. Yksinkertaisesti ajatustapaa muuttamalla. Olet alkanut pelkäämään mahdollisia tulevia kohtauksia, olet opettanut alitajunnassasi itsellesi että ahdistus ja paniikkikohtaukset ovat vaarallisia. Mitä enemmän niitä yrität torjua, sitä varmemmin ne palaavat, sen voin taata :) Elimistö käy kierroksilla "kohtauksen" aikana, se toimii niinkuin sen pitääkin toimia taistele tai pakene tilanteessa. Älä yritä mitään sinä aikana, ei mitään sijaistoimintaa, rauhoittumista ym. Anna sen tulla kaikella voimalla, vaadi jopa lisää! Seuraa sitä ja mitä se aiheuttaa sinussa, kaikkia sen aiheuttamia oireita.. Helppoa se ei tosin ole siinä tunnemyrskyssä, et kuitenkaa kuole tai sekoa, vaikka tuntuu siltä lähes varmasti. Ahdistusta ja paniikkia tarvitaan tietyissä tilanteissa, muuten olet toimintakyvytön esim: heräät yhtäkkiä keskeltä tulipaloa. Väärässä tilanteessa kohtauksen tullessa, annat sen tulla, mutta ajattelet sekoamisen ja kuolemanpelon sijaan että olen nyt turvassa ja tähän ei ole mitään syytä..
- Proppu-
Joo noinhan sitä juuri oppikirjoissakin kerrotaan:että anna tulla paniikin ja sisäistä se että hätää ei tosiaan oikeasti ole! mutta itselläni pahin ehkä se sekoamisen/kontrollin menettämisen pelko,että mitä jos kuitenkin sekoan ja hyppään esim jostain!!???
Vaikeita juttuja mutta altistaa pitää itseään vähän kerrassaan. - Paniikkia
Hyviä neuvoja, ainakin teoriassa.
Käytännössä asia on aivan eri. Kun paniikkihäiriö jää kuukausiksi päälle, alkaa huumori loppumaan. Kun on kokeillut terapiat, joogatunnit, hengitystekniikat, ruokavaliot, absoluuttisen päihteettömyyden, ja toisaalta myös ahdistuksen poistamista oluella, liikunnan, rentoutustekniikat, hieronnat, sairasloman, ympäristönvaihdoksen, jne. jne. Ja tähän vielä rauhoittavat ja ssri-lääkkeet päälle, niin silloin on kyllä aivan kuitti! Mikään ei tunnu toimivan.
Onko jollain hyviä kokemuksia paniikin selättämisestä?- ciselle
Hei! Minä selätin 4 vuotta sitten Venlafax nimisen lääkkeen avulla ja syön sitä vaikka hautaan asti ettei paniikki tulisi takaisin. Kärsein yli 20 vuotta paniikkihäiriöstä eli nuo vuodet olen menettänyt elämästäni. Nykyisin nautin ja olen kiitollinen jokaisesta päivästä. Uskallan matkustaa , ajaa autolla vaikka miten pitkiä matkoja,jopa ulkomailla olen uskaltanut ajaa autoa!
On mahtavaa,kun uskaltaa mennä kauppaan,kioskiin, ym. pelkäämättä. Ennen ahdisti kassajonot.....Pelkäsin joskus jopa postilaatikolla käyntiä....Ne jotka nämä pelot on kokeneet ymmärtävät.....ja miten upea asia on,kun sen ensikerran uskaltaa jotain mitä ennen ei uskaltanut. Minulla paniikka ja ahdistus kulkivat käsikädessä ihan missä vain,jopa kotona.
Mutta Venlafax pelasti minut, kirjaimellisesti!
Olen ennen Venlafaxia kokellut kaikki mahdolliset lääkket ilman tuloksia. Nykyisin nautin varsinkin metsässä oleskelua,yksin, se hiljaisuus ja rauha...nautin.
Toivon todella sydämeståni ettei kenenkään tarvitsisi enää pelätä,ahdistua!
P.s. myös suht. terveelliset elämäntavat auttavat ja mahdollisemman stressitön elämä. - ex-panikoija
Hei, itse aloin saamaan ensimmäiset paniikkikohtaukset 10v sitten kun aloin käyttämään arkisin energiajuomia. Ongelma alkoi välittömästi mutta harmikseni en osannut yhdistää sitä kofeiiniin (join sitä ennen aina vaan mustaa teetä pari kupillista päivässä, kahvia en koskaan juonut), sitten reilun vuoden päästä vasta menin lääkäriin ja sain lääkkeet paniikkiin, lääkäri kehotti jättämään kaikki kofeiini, vihreää teetä sai juoda. Noudatin neuvoa ja söin lääkkeitä 1,5v. Lääkkeet auttoi myös ajoittaiseen masentuneisuuteen ja jäin koukkuun, aina kun lopetin niin tuntui etten pärjää, paniikki ei palannut välissä, kun pidin aina n. puoli vuotta taukoa lääkkeistä, söin lääkkeitä 3 pätkässä, välissä esiintyi vaan masennusta. Lopetin lääkkeet 4v sitten ja paniikkia alkoi taas pukata.
Lääkeaikoina opettelin tietenkin juomaan kahvia ja alkoholia on mennyt runsaasti jo viimeiset reilu 10v, tuli biletettyä aika paljon ja kotona tissuteltua (psykiatsi kyllä suositteli alkon pois jättämistä mutta pitihän se kantapään kautta oppia). Ilman lääkkeitä oon siis ollut nyt 4v ja aina juomisen jälkeen tuli muutaman päivän kestävä huono olo, pikku hiljaa oon vähentänyt kofeiinin, lopetin kahvin kokonaan 3v sitten, sitten mustan teen ja kaakaon, tummaa suklaatakin pitää varoa, pari palaa vaan päivässä, nykyään juon korkeintaan 3 kuppia vihreää teetä päivässä ja alkoholia kohtuullisesti, en enää juo humalahakuisesti enkä tissuttele, lasin-pari joskus ruuan kanssa ja harvemmin tulee enää käytyä viihteellä, silloinkin rajoitan.
Näiden muutosten jälkeen olo parani huomattavasti ja paniikit loppui lähes kokonaan. Edelleen jos tulee kofeiinin tai alkon yliannostusta niin alkaa tulla oireita mutta aika lieviä,, myös liikunta on auttanut paljon, varsinkin lihastreeni salilla ja aerobinen, niin että tulee kunnolla hiki. Mikään psyykkaaminen ei auta kun aivot ylireagoi ärsykkeisiin, tämä on fyysinen vaiva aivoissa!! Olen aina ollut tosi ujo ja pelokas nuorena mutten mistään paniikeista tiennyt mitään ennen kofeiinin yliannostusta!
Olen myös koittanut kaikenlaisia lisäravinteita, e-epaa, karnosiinia, mäkikuismaa jne, muttei niistä ollut mitään apua. Kokeilkaa kaikki joilla paniikki jättää kaikki nautintoaineet minimiin! Tämä on myös auttanut masentuneisuuteen ja selvisi että kärsin vaan pms:ään liittyvästä masennuksesta, siihenkin auttaa terveelliset elämäntavat ja päihteettömyys sekä sokerin ja valkoisten jauhojen välttäminen. Ainoastaan magnesiumia käytän (rauhoittaa ennen nukkumaan menoa otettuna) ja D-vitamiinia, ennen kuukautisia vahvaa B:tä ja rautaa. Päätin etten lääkkeisiin enää koske! Propralia ja antistressia joskus käytän tosi jännittävissä tilanteissa, toimii! Toivottavasti edes jollakin tästä olisi hyötyä! Tämä on kyllä todella kuluttava tauti!
- Dick-to-Y-too
Hieno tarina, vaikkakin krooninen on pahempaa. Nykyään siihen ei saa edes lääkkeitä ja oireisiin - johdannaisiin- käytän mustaa teetä, joka nimenomaan poistaa ahdistus-huiput.
Alusta asti kyllä osasi psyykata itseään rauhoittumaan, mutta eihän sen helvetin kanssa voi pariakymmentä vuotta elää tai edes muutamaa.
Itsellä pienet, tutut kaupat ovat ne pahimmat, ja koska bussitkin ahdistaa (kenties jatkuvien muuttojen takia, minkä tuo on aiheuttanut), niin en siirry suurempiin kauppoihin.
Haudan reunalla sitä aina kävellään, kun ei muuta ole kuin: korruptoituneet lääkärit, vaativa TE-toimisto&Kela, noitavaino-yhteisö ja Mafia-Maailma..- Dick-to-Y-too
Kyllä sitä fyysisessäkin shokissa sanoo itselleen että: "Anna tulla vaan, niin se on sitä nopeammin ohi."
- Tiedostakiitollinen
Hei, olen kärsinyt nyt noin viiden vuoden ajan paniikkihäiriöstä, ongelma on nyt viimeisen vuoden aikana todella levinnyt käsiin.
Paniikkikohtaukset kestävät kauan ja tulevat lähes päivittäin. Vuoden alkupuoliskolla en uskaltanut enää juuri edes mennä kauppaan, matkustaa yksin enkä ajaa autolla, koska huomasi niin paljon ja tunne oli epätodellinen.
Terapiaa käyn, nyt kokeilen myös lääkkeitä, mutta ne aiheuttavat sivuvaikutuksia.
Miten nopeasti olette saaneet avun paniikkihäiriöön lääkkeistä? Onko ollut pahoja aloitusoireita, lisääntyykö lääkityksen alussa paniikkioireet?- ex-panikoija
Mulla meni silloin n. kuukausi niin olo normalisoitui, en pitänyt siitä miten lääkkeet muutti persoonani täysin, aluksi tuli euforinen olo joka kesti n. 2kk, silloin tein ajattelimattomia tekoja, myöhemminkin olin erilainen, liian rohkea/välinpitämätön, lääkkeet kyllä piti oireet hyvin kurissa. Enää en niitä syö kuin pakon edessä, lue ylempää mun kokemus ja miten pääsin paniikista ilman lääkkeitä eroon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.742200Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1751721- 1561579
- 901368
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te501362Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-2901217Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi1351089- 1131043
- 751042
Nainen, millainen tilanne oli
kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin54912