Tässä kirjoituksessani on mielipidettä toimittajakoulutuksesta ja hiukan tietoa niille, joita mahdollisesti kiinnostaa toimittajan työ (toivottavasti kirjoitukseni ei ole liian saarnaava/asenteellinen). Ensin kuitenkin kerron vähän itsestäni.
Opiskelen pääaineenani historiaa (toista vuotta), sivuaineina, kirjallisuutta, filosofiaa, valtio-oppia ja sosiologiaa valmistuakseni toimittajaksi (ammatti johon ei varsinaisesti valmistuta). Toimittajan ammattiin olen tutustunut kesätoimittajana, ja silloin tällöin olen tarjonnut juttujani lehtiin opiskelun lomassakin. En missään vaiheessa edes ajatellut hakea opiskelemaan tiedotusoppia/viestintää, koska olin etukäteen tutustunut viestinnän tenttikirjoihin, joiden tarjoamia hyvin teoreettisia tietoja toimittaja ei ammatissaan tarvitse. Minusta siis tiedotusoppia tai viestintää kannattaa mennä opiskelemaan vain siinä tapauksessa, jos haluaa alan tutkijaksi.
Toimittaja tarvitsee työssään ennen kaikkea yhteiskunnallista tietoa (valtio-oppi, sosiologia, taloustiede) sekä äärimmäisen sivistäviä aineita, kuten kirjallisuutta, filosofiaa ja historiaa (vahva kielitaito myös välttämätön ainakin ulkomaantoimittajille). Toimittajan ammattihan on vapaa, joten ei ole kovin kehittävää opiskella tiedotusoppia/viestintää, koska ne aineet eivät anna niitä sivistäviä tietoja, joita toimittaja kuitenkin tarvitsee ymmärtääkseen maailmaa, yhteiskuntaa, kulttuureja, taidetta, ilmiöitä sekä ihmisiä. Ja toimittajan ammatin käytännön jipot voi oppia tietysti vain käytännön töissä, joita voi tehdä kesälomilla tai myös opiskelun lomassa vaikkapa freelancerina.
Annan toimittajiksi aikoville ohjeita. Toimittajaksi voi päätyä tuhansia reittejä pitkin, koska ammatti on vapaa. Nimittäin kuka tahansa voi toimia vaikkapa vapaana toimittajana (freelancerina) ja tarjoilla juttujaan lehtiin. Vakituisen toimittajan pestiinkin voidaan ottaa kuka tahansa, joka vain vakuuttaa työnantajan. Suuri osa toimittajista ei ole esimerkiksi opiskellut koskaan viestintätieteitä, vaan on päätynyt ammattiin ihan muita polkuja. Eritoten toimittajissa on runsaasti henkilöitä, jotka eivät ole valmistuneet koskaan mistään, vaan ovat opiskelleet mitä erinäisimpiä aloja enemmin kuin työelämä on lopullisesti imaissut heidät syövereihinsä. Eräät toimittajat eivät ole opiskelleet mitään edes peruskoulun (tai kansakoulun) jälkeen, vaan ovat esimerkiksi alkujaan työskennelleet pienissä paikallislehdissä tai muissa pienissä tiedotusvälineissä, pikkuhiljaa edenneet urallaan ja saaneet nimeä. Toimittajan ammatissa ei niinkään paina koulutus, vaan paljon enemmän annetut näytöt. Niinpä ei ole väliä, miten on oppinsa ja sivistyksenä saanut - koulun penkillä ja/tai itse opiskelemalla. Pääasia on, että on alan taitoja, kykyä ja työkokemusta.
Nykyaikana on eniten kysyntää erikoistoimittajille, joten ehkä kannattaa mennä opiskelemaan jotakin itseä kiinnostavaa alaa. Jos joku haluaa luontotoimittajaksi, hän opiskelee pääaineena vaikkapa luonnontieteitä, taloustoimittajaksi haluava taloustieteitä, kulttuuritoimittajaksi haluava kirjallisuutta/teatteritiedettä, politiikan toimittajaksi haluava valtio-oppia/sosiologiaa/poliittista historiaa. Ei silti kannata fakkiutua liikaa omaan oppiaineeseensa, vaan esimerkiksi harrastaa poikkitieteellisiä opintoja, sillä hyvä toimittaja on laajakatseinen ja osaa popularisoida alaansa keskivertoihmisille, niille jotka eivät ole alaan suuremmin vihkiytyneitä.
Ainakaan minä en henkilökohtaisesti palkkaisi toimitukseen kapea-alaista tiedotusopin/viestinnän maisteria, vaan enemmin laajasti sivistäviä aineita lukeneita "yleisneroja" ja ”joka-paikan-höyliä”. Toimittajan ammatissahan tarvitaan laajakatseisia, syvästi sivistyneitä henkilöitä ja toisaalta erikoistoimittaja, joilla on oma ala hallussaan, mutta myös tietoa muilta aloilta sekä taito viestiä ymmärrettävästi. Nykyään laajasti sivistyneillä toimittajilla on kysyntää, koska ällistyttävän suuri osa jopa sanoma- ja aikakausilehtitoimittajista on pinnallisesti sivistyneitä ja urautuneita.
Tampereen yliopiston tiedotusopin emeritusprofessori Esko Salminenhan on valitellut, että viestintätieteitä hakeutuu opiskelemaan ”kympin tyttöjä”, jotka eivät osaa ajatella tarpeeksi kriittisesti ja kyseenalaistaa, vaan nielevät viestintälaitoksen ”aivopesua” nöyrinä lampaina. Kyseenalaistamisen taito on kuitenkin toimittajan tärkeimpiä ominaisuuksia, joten on sääli, jos suuri osa toimittajista on aivopestyjä, nöyriä lampaita. Päätoimittajaksi ja merkittäviksi toimittajiksi laadukkaisiin julkaisuihin/medioihin päätyvät lopulta kuitenkin ne, joilla on syvä sivistys, taito kyseenalaistaa ja ajatella sekä taito tuoda sivistys esille lehtien sivuille, radioaalloille tai televisioon.
Tätä kirjoitusta leimaa penseys nykyajan toimittajakoulutuslinjoja kohtaan, koska minusta ne tekevät toimittajista liian kapeasti sivistyneitä. Tämä toimittajien kapea sivistys on näkynyt medioissa pinnallisuutena, kun on uutisoitu vaikkapa poliittisista kriiseistä Lähi-idässä ja Balkanilla (kaksi esimerkkiä mainitakseni). Minusta toimittajaksi aikova tekee viisaammin valitessaan opiskelualakseen jonkin muun kuin viestintäopinnot, esimerkiksi historian (kuten meikäläinen), jonka avulla oppii ymmärtämään nykymaailman tilaa syvällisesti sen juurista käsin.
Mielipiteitä ja kommenttia kaipailen!
Opiskelen pääaineenani historiaa (toista vuotta), sivuaineina, kirjallisuutta, filosofiaa, valtio-oppia ja sosiologiaa valmistuakseni toimittajaksi (ammatti johon ei varsinaisesti valmistuta). Toimittajan ammattiin olen tutustunut kesätoimittajana, ja silloin tällöin olen tarjonnut juttujani lehtiin opiskelun lomassakin. En missään vaiheessa edes ajatellut hakea opiskelemaan tiedotusoppia/viestintää, koska olin etukäteen tutustunut viestinnän tenttikirjoihin, joiden tarjoamia hyvin teoreettisia tietoja toimittaja ei ammatissaan tarvitse. Minusta siis tiedotusoppia tai viestintää kannattaa mennä opiskelemaan vain siinä tapauksessa, jos haluaa alan tutkijaksi.
Toimittaja tarvitsee työssään ennen kaikkea yhteiskunnallista tietoa (valtio-oppi, sosiologia, taloustiede) sekä äärimmäisen sivistäviä aineita, kuten kirjallisuutta, filosofiaa ja historiaa (vahva kielitaito myös välttämätön ainakin ulkomaantoimittajille). Toimittajan ammattihan on vapaa, joten ei ole kovin kehittävää opiskella tiedotusoppia/viestintää, koska ne aineet eivät anna niitä sivistäviä tietoja, joita toimittaja kuitenkin tarvitsee ymmärtääkseen maailmaa, yhteiskuntaa, kulttuureja, taidetta, ilmiöitä sekä ihmisiä. Ja toimittajan ammatin käytännön jipot voi oppia tietysti vain käytännön töissä, joita voi tehdä kesälomilla tai myös opiskelun lomassa vaikkapa freelancerina.
Annan toimittajiksi aikoville ohjeita. Toimittajaksi voi päätyä tuhansia reittejä pitkin, koska ammatti on vapaa. Nimittäin kuka tahansa voi toimia vaikkapa vapaana toimittajana (freelancerina) ja tarjoilla juttujaan lehtiin. Vakituisen toimittajan pestiinkin voidaan ottaa kuka tahansa, joka vain vakuuttaa työnantajan. Suuri osa toimittajista ei ole esimerkiksi opiskellut koskaan viestintätieteitä, vaan on päätynyt ammattiin ihan muita polkuja. Eritoten toimittajissa on runsaasti henkilöitä, jotka eivät ole valmistuneet koskaan mistään, vaan ovat opiskelleet mitä erinäisimpiä aloja enemmin kuin työelämä on lopullisesti imaissut heidät syövereihinsä. Eräät toimittajat eivät ole opiskelleet mitään edes peruskoulun (tai kansakoulun) jälkeen, vaan ovat esimerkiksi alkujaan työskennelleet pienissä paikallislehdissä tai muissa pienissä tiedotusvälineissä, pikkuhiljaa edenneet urallaan ja saaneet nimeä. Toimittajan ammatissa ei niinkään paina koulutus, vaan paljon enemmän annetut näytöt. Niinpä ei ole väliä, miten on oppinsa ja sivistyksenä saanut - koulun penkillä ja/tai itse opiskelemalla. Pääasia on, että on alan taitoja, kykyä ja työkokemusta.
Nykyaikana on eniten kysyntää erikoistoimittajille, joten ehkä kannattaa mennä opiskelemaan jotakin itseä kiinnostavaa alaa. Jos joku haluaa luontotoimittajaksi, hän opiskelee pääaineena vaikkapa luonnontieteitä, taloustoimittajaksi haluava taloustieteitä, kulttuuritoimittajaksi haluava kirjallisuutta/teatteritiedettä, politiikan toimittajaksi haluava valtio-oppia/sosiologiaa/poliittista historiaa. Ei silti kannata fakkiutua liikaa omaan oppiaineeseensa, vaan esimerkiksi harrastaa poikkitieteellisiä opintoja, sillä hyvä toimittaja on laajakatseinen ja osaa popularisoida alaansa keskivertoihmisille, niille jotka eivät ole alaan suuremmin vihkiytyneitä.
Ainakaan minä en henkilökohtaisesti palkkaisi toimitukseen kapea-alaista tiedotusopin/viestinnän maisteria, vaan enemmin laajasti sivistäviä aineita lukeneita "yleisneroja" ja ”joka-paikan-höyliä”. Toimittajan ammatissahan tarvitaan laajakatseisia, syvästi sivistyneitä henkilöitä ja toisaalta erikoistoimittaja, joilla on oma ala hallussaan, mutta myös tietoa muilta aloilta sekä taito viestiä ymmärrettävästi. Nykyään laajasti sivistyneillä toimittajilla on kysyntää, koska ällistyttävän suuri osa jopa sanoma- ja aikakausilehtitoimittajista on pinnallisesti sivistyneitä ja urautuneita.
Tampereen yliopiston tiedotusopin emeritusprofessori Esko Salminenhan on valitellut, että viestintätieteitä hakeutuu opiskelemaan ”kympin tyttöjä”, jotka eivät osaa ajatella tarpeeksi kriittisesti ja kyseenalaistaa, vaan nielevät viestintälaitoksen ”aivopesua” nöyrinä lampaina. Kyseenalaistamisen taito on kuitenkin toimittajan tärkeimpiä ominaisuuksia, joten on sääli, jos suuri osa toimittajista on aivopestyjä, nöyriä lampaita. Päätoimittajaksi ja merkittäviksi toimittajiksi laadukkaisiin julkaisuihin/medioihin päätyvät lopulta kuitenkin ne, joilla on syvä sivistys, taito kyseenalaistaa ja ajatella sekä taito tuoda sivistys esille lehtien sivuille, radioaalloille tai televisioon.
Tätä kirjoitusta leimaa penseys nykyajan toimittajakoulutuslinjoja kohtaan, koska minusta ne tekevät toimittajista liian kapeasti sivistyneitä. Tämä toimittajien kapea sivistys on näkynyt medioissa pinnallisuutena, kun on uutisoitu vaikkapa poliittisista kriiseistä Lähi-idässä ja Balkanilla (kaksi esimerkkiä mainitakseni). Minusta toimittajaksi aikova tekee viisaammin valitessaan opiskelualakseen jonkin muun kuin viestintäopinnot, esimerkiksi historian (kuten meikäläinen), jonka avulla oppii ymmärtämään nykymaailman tilaa syvällisesti sen juurista käsin.
Mielipiteitä ja kommenttia kaipailen!
Vastaukset 43
Vanhimmat
syvä, syvä ja vielä kerran syvä, siinäpä syvällinen kirjoitus.
Kyllä toimittajan täytyy ehdottomasti lukea ainakin sivuaineenaan viestinnän tutkimusta ja teoriaa. Muuten et osaisi ikinä tulkita sitä mitä kirjoitat etkä ymmärtää sitä miten luot merkityksiä.
Substanssi tulee varmasti valtio-opilla tai sosiologialla tai maantieteellä, alasta riippuen. "Itse en silti palkkaisi" ketään, joka ei ole hetkeäkään opiskellut viestintää.
Sitä paitsi kympin tyttönä olen niin fiksu, että olen päässyt lukemaan vaikeaa alaa ja osaan siitä ottaa hyödynkin irti.
Kummaa, että toimittajiksi hakeutuu aina ne kyynisimmät tyypit, tai sitten lopulta toimittajan työ tekee kyyniseksi, ellei ole syntyjään ylimielinen besserwisser. Alan mediaseksikkyys selittää varmasti viestinnän suurta suosiota. Huvittuneena olen seurannut joitakuita, jotka ovat lukeneet puolikin vuotta viestinnän pääsykokeisiin kahdeksan tuntia päivässä, ja sisään päästyään he ovat huomanneet, että viestinnän opiskelu on pelkästään tyhjänpäiväisten tenttikirjojen pänttäämistä. Lopulta työelämään siirtyessään toimittajat joutuvat kohtaan karun todellisuuden: he huomaavat olevansa määräaikaisina rivitoimittajina päätoimittajien ja muiden esimiestensä pompoteltavina. Joten varoituksen sananen niille, jotka pyrkivät viestintäalalle.
Joskus tuntuu, että toimittajiksi hakeutuu niitä, jotka vain haluavat tavata mielenkiintoisia ihmisiä, (lue: tylsimyksiä) matkustella ympäriinsä ja ryypätä toisten ihmisten laskuun. Mistään ylevästä ”toimittajan kutsumuksesta” ei kovin usean kohdalla ole kysymys. Harva toimittaja todella yrittää esimerkiksi parantaa maailmaa ja tuoda esiin kaiken maailman vääryyksiä.
Toimittajien huonon yleissivistyksen olen myös valmis allekirjoittamaan. Ärsyttävintä toimittajissa on kuitenkin se, että he usein kuvittelevat tietävänsä kaikesta kaiken (he eivät tajua - kuten Sokrates - etteivät tiedä mistään mitään). Lopulta he tietävät vain pinnallisia yksityiskohtia sieltä täältä. Kuvottavaa tuollainen hybris!
Tyypillinen toimittaja tietysti hakee kaikki tietonsa internetistä googlella. Heille google merkitsee samaa kuin sivistys. Ehkei sovi yleistää, sillä onhan hyviäkin toimittajia, kuten Saska Snellman. Huonompaan suuntaan silti ollaan menossa. Halutaan tehdä vain hauskoja, nuorisoa kosiskelevia juttuja, vain pikku kivaa ja hauskaa. City-lehti ja Hesarin Nyt-liite (muista roskajulkaisuista puhumattakaan) esimerkkejä mahalaskuista. Suurin osa toimittajista kyynisiä nälvijöitä, Jyrki Lehtolan tyyliin.
Jos haluaa lukea hyvälaatuista journalismia ja syvällisiä artikkeleita, ehkä ei kannata valita lehdikseen Cityä, Nyt-liitettä (joka on ohjelma- ja menolehti) ja Iltalehteä.
Näytät uskovan, että kaikki Tampereelta valmitustuvat ovat vajaamielisiä sopuleita.Luulisin, että toimittajaksi pääseminen on suurimmaksi osaksi henkilöstä kiinni eikä niinkään tutkinnosta. Tosin täytyy myöntää, että viestintätieteet ovat äärimmäisen teoreettisia. Mitäs mieltä olet muuten Turun mediatutkimuksesta, joka kuuluu kyllä viestintätieteisiin, mutta opetusohjelma eroaa melkoisesti muista. Mitä tulee väitteiseen, että toimittamisen käytönnön jutut oppii työssä, olen hieman eri mieltä. Totta kai kuka tahansa osaa kirjoittaa tekstia koneella, mutta melkoinen fakiiri saat olla jos opettelet esim. lehden taittamisen omatoimisesti. Eihän taittamistaito toimittajalle mikään pakko ole, mutta hyvät taittajat ovat todella kysyttyjä työmarkkinoilla.
Toimittajia vaivaa tämä sopuli-ilmiö juuri nykyisen toimittajakoulutuksen vuoksi, joka ei suosi laajoja tutkintoja. Tiedotuoppi/viestintä ovat kyllä hyödyllisiä (lyhyinä) sivuaineina, mutta pääaineina ne fakkiuttavat toimittajakuntaa. Ja toimittajaksi pääseminen ei nimenomaan ole tutkinnosta kiinni, vaan päätevyydestä ja työkokemuksesta.
Minä haluaisin paljon enemmän radioon, sanoma- ja aikakausilehtiin tietopuolisia artikkeleita, siis toimittajiksi niitä ihmisiä, joilla on tietoa ja näkemystä. Nykyään suuri osa laatulehtienkin toimittajista on samasta muotista valettuja sopuleita. Näille toimittajille muoto (tekninen taito) on tärkeämpi kuin sisältö (tiedot, näkemys).
Turun mediatutkimuksesta en tiedä juuri mitään. Osoittelin kirjoituksessani Tampereen tiedotusoppia, Helsingin viestintää ja Jyväskylän journalistiikkaa. Nämä viestätieteet eivät missään nimessä ole turhia, koska tänä median aikakautena on tärkeää tutkia esim. median sisältöjä ja vaikutuskeinoja.
Toimittajia koulutetaan joka tapauksessa liikaa (jos otetaan huomioon myös amk:n kouluttamat medianomit), joten tälläkin perusteella toimittajakoulutuksen merkitys kyseenalaistuu. Kaikille toimittajakoulutuksen saaneille ei kuitenkaan ole töitä, joten tyhjän päälle jääneet joutuvat usein kouluttamaan itsensä johonkin toiseen ammattiin.
Toimittajan ammattiinhan voi hypätä kuka tahansa ammattiin sopiva, pätevä ja kelpuutettu esimerkiksi jonkin alan tutkija, asiantuntija, vaikkapa sosiologi. Hänellä on syvällistä tietoa yhteiskunnan alalta, jonka turvin hän lähestyy uusia aiheita.
Ei siihen fakiiria tarvita, minä ainakin opiskelin pari taitto-ohjelmaa itse. Lisäksi voin valokuva ja käsitellä kuvat. Se, että voi tehdä työn kaikki vaiheet itse, taitaa olla se paras meriitti toimittajien (tai minkä tahansa alan) työmarkkinoilla tällä hetkellä.
Tämän sivun formaatti on näköjään se että kateuden provosoimat mielipiteet puetaan johonkin näennäisen asiantuntevaan muotoon.
Luin tuon nopeasti, mutta jos olet ollut kesätöissä jossakin paikallislehdessä niin se ei vielä anna oikeutusta tuomita niitä jotka opiskelevat paikassa jonne on varmaankin osapuilleen vaikeinta kaikista paikoista päästä.
"ainakaan minä en henkilökohtaisesti palkkaisi"
Tuonko on tarkoitus olla joku auktoriteettina annettu vihje?
Henkilökohtainen mielipide: Jos aikoisin toimittajaksi niin pyrkisin lukemaan viestintää.
Toimittajia vaivaa tämä sopuli-ilmiö osittain toimittajakoulutuksen vuoksi, joka ei suosi laajoja tutkintoja. Tiedotusoppi/viestintä ovat kyllä hyödyllisiä (lyhyinä) sivuaineina, mutta pääaineina ne fakkiuttavat toimittajakuntaa.
Minä haluaisin paljon enemmän radioon, sanoma- ja aikakausilehtiin tietopuolisia artikkeleita, siis toimittajiksi niitä ihmisiä, joilla on tietoa ja näkemystä. Nykyään suuri osa laatulehtienkin toimittajista on samasta muotista valettuja sopuleita. Näille toimittajille muoto (tekninen taito) on tärkeämpi kuin sisältö (tiedot, näkemys).
Turun mediatutkimuksesta en tiedä juuri mitään. Osoittelin kirjoituksessani Tampereen tiedotusoppia, Helsingin viestintää ja Jyväskylän journalistiikkaa. Nämä viestätieteet eivät missään nimessä ole turhia, koska tänä median aikakautena on tärkeää tutkia esim. median sisältöjä ja vaikutuskeinoja.
Toimittajia koulutetaan joka tapauksessa liikaa (jos otetaan huomioon myös amk:n kouluttamat medianomit), joten tälläkin perusteella toimittajakoulutuksen merkitys kyseenalaistuu. Kaikille toimittajakoulutuksen saaneille ei kuitenkaan ole töitä, joten tyhjän päälle jääneet joutuvat usein kouluttamaan itsensä johonkin toiseen ammattiin.
Toimittajan ammattiinhan voi hypätä kuka tahansa ammattiin sopiva, pätevä ja kelpuutettu, esimerkiksi jonkin alan tutkija, asiantuntija, vaikkapa sosiologi. Hänellä on syvällistä tietoa yhteiskunnan alalta, jonka turvin hän lähestyy uusia aiheita. Toimittajan ammattiin päätyy joka tapauksessa paljon ihmisiä, joilla ei ole toimittajakoulutusta. Minusta olisi hyvä, jos kaikki toimittajat tulisivat toimittajakoulutuksen ulkopuolelta. Näin ollen medioiden taso nousisi, jutut eivät olsi niin kaavamaisia ja yksipuolisia, kerrankin sisältö (tiedot ja näkemys) peittoaisivat muodon (teknisen taidon).
Tarkoitukseni ei ole yleistää, että kaikki toimittajakoulutuksen saaneet ovat sopuleita, mutta kiistatta nykyaikainen toimittajakoulutus tekee toimittajista liian kapea-alaisia. Minusta olisi verratonta, jos toimittajiksi haluavat valitsisivat jatkossa yleissivistävän opiskelualan mielummin kuin tiedotusopin tai viestinnän.
interaktiivisuutta...:)
"minusta olisi verratonta jos..." Siis viimeisen kappaleen viimeinen lause.
Siis yleissivistävän opiskelualan toimittajantyöstä unelmoivan opiskelijan mielestä olisi verratonta jos toimittajiksi hakeutuisi (haettaisiin) yleissivistävän opiskelualan opiskelijoita.
Miksi se pitää muokata tuommoiseen ylipitkään näennäisobjektiivisen näennäisasiantuntevaan muotoon ?
Sivistyneeseen keskustelukulttuuriin ei kuulu toisen persoonallisten ominaisuuksien tai motiivien tarkastelu. Odotan kyllä mielelläni kritiikkiä näkemystäni kohtaan. Toivon silti, että näkemystäni kritisoidaan esittämällä vasta-argumentteja, ei motiivieni kaivelua. Kenelle minä olisin kateellinen? Toimittajaopiskelijoille? Motiivini kirjoittaa tuo juttu on huoli siitä, että tulevaisuuden toimittajat tulevat entistä kapea-alaisemmiksi. Siksi toivon, että toimittajaksi haluava valitsee mieluummin pääaineekseen muun kuin tiedotusopin/viestinnän.
Tämä on sitä niin sanottua sivistynyttä kielenkäyttöä. Miten niin kirjoitukseni on näennäisobjektiivista kieltä, muotoa? Nämä ovat tietysti kaikki minun mielipiteitäni, joita olen esittänyt, ja näkökulmani ovat vahvasti subjektiivisia. Käytän aina korrektia kieltä kirjoittaessani. Nämä kirjoitukset ovat silkkaa asiaproosaa, eivät puhukieltä. Asiantuntijuuden vaikutelma tulee varmaan vain siitä, että kirjoitan asiallisesti välttäen alatyyliä.
Ensimmäisestä viestistäsi: "annan toimittajaksi aikovalle ohjeita"...
Tuo antaa NÄENNÄISasiantuntevan vaikutelman. Ei se että "kirjoitat asiallisesti".
Olen vaan kysynyt että miten voit antaa toimittajaksi aikovalle ohjeita? Jos olisit korvannut tuon lauseen vaikka jollakin: Mielipiteeni on että...se hyödyttäisi minua sillä en opiskele viestintää jonne on hyvin vaikea päästä ja unelmoin toimittajan työstä...
Tuo koko kirjoituksesi muoto jossa olet ikänkuin auktoriteetti ( "annan toimittajaksi aikovalle ohjeita") ja auktoriteetin asemassa esität mutuja joiden perusteluksi luulet riittävät tekstin pituuden ja sen että se on kirjoitettu "sivistyneellä kielenkäytöllä" antaa kateellisen kuvan.
Oletko opiskellut tiedotusoppia Tampereen yliopistossa? Jos et ole, miten sinun on mahdollista olla pätevä arvostelemaan ko. oppiainetta?
Ihan tiedoksi, että tiedotusopissa ratkaisevat vain pääsykoepisteet, eivät yo-arvosanat, joten suurin osa noista "kympin tytöistä" jää rannalle ruikuttamaan. Eikä auta, vaikka osaa Viestinnän vallassa-kirjan kannesta kanteen ulkoa, jos kirjoittamistaito/oma ajattelu/tuore näkökulma/ kieliopin osaaminen/visuaalinen ajattelu ei tule ilmi kokeessa.
Tenttikirjat ovat erittäin pieni osa opiskelua, johon kuuluu (myös ensimmäisenä vuonna) taittoa, valokuvausta, graafista suunnittelua, radio- ja televisiotyötä, vierailuja eri medioihin, media-alan ammattilaisten luentoja, lehden tekoa, kielikritiikkiä jne. Ja aikaa jää opiskella myös kieliä (on esimerkiksi tuleville toimittajille suunnattuja ammattisanastoa sisältäviä englannin ja ruotsin kursseja) ja niitä "yleissivistäviä aineita", joita mainitsit.
Ainakaan minä en ole vielä tiedotusoppia opiskelevien parissa tavannut yhtään tuollaista takakireää, kaikkitietävää pilkunnussijaa, vaan kirjavia, omilla aivoillaan ajattelevia persoonia, joilla on elämää opiskelun ulkopuolellakin. Oikeakielisyys ei auta, jos ajatusmaailma on suppea. Kannattaa puhua vain asioista, joista oikeasti tietää.
Hauskaa kevättä.
Monet lehdethän valitsevat nytkin täysin kouluttamattomia ihmisiä, esim. reiden vilautus työhaastattelussa voi riittää paikan saamiseen. Sekö olisi ihannetilanne? Varmaan siksi roskalehtiäkin on nykyään niin paljon. Yle ja sanomalehdet ottavat mieluiten töihin viestinnän opiskelijoita. Eri asia varmaan, jos haluaa muotilehden toimittajaksi tai mainitsemiisi city- ym.roskalehtiin.
Kirjoitukseni oli hiukan provosoiva, mutta ei ollut tarkoitus mollata fiksuja tiedotusopin tai viestinnän opiskelijoita. Sen tarkoitus oli kannustaa toimittajaksi haluavia opiskelemaan ns. yleissivistäviä aineita. Yleissivistystä ei toimittajilla koskaan ole liikaa, koska he ovat merkittävässä "kansan valistaja/tiedottaja" roolissa.
Vika ei ole opiskelijoissa, vaan tutkinnossa, johon kuuluu paljon turhaa tenttikirjallisuuta (nollatutkimusta). Niinpä vikaa eniten on varmasti viestinnän opettajissa, joista monilla on vain vähän kokemusta toimittajan työstä.
Minusta on vähän mielikuvituksentota opiskella viestintäaineita pääaineina (sivuaineena menettelee), jos haluaa toimittajaksi, koskapa toimittajan ammatti on vapaa (toisin kuin opettajan/lääkärin jne).
Esimerkiksi Helsingin Sanomien juttujen ja Yleisradion ohjelmien epätasaisuus johtuu pitkälti siitä, että se rekrytoi mieluummin viestintäalan kuin yleissivistävien alojen maistereita, joten syytä on varmasti työnantajissakin. Marginaalilehdissä tosin on paremmin asiat, sillä esimerkiksi Parnasson, Hiidenkiven, Kanavan ja Nuoren voiman toimittajat ovat järjestäen yleissivistävien aineiden opiskelijoita, maistereita, asiantuntijoita ja tutkijoita.
Mihinkä nämä väitteesi itse asiassa perustuvat? Miten voit sanoa mitään yleispätevää tiedotusopista, kun itse opiskelet historiaa? Opetusohjelman lukeminenko tekee sinusta asiantuntijan? Esitä väitteittesi tueksi esim. asiasta tehty tutkimus. Mielipiteitä saa olla kaikkilla ja pitääkin olla, mutta suoraan sanottuna et anna itsestäsi kovin mairittelevaa kuvaa toimittajanalkuna, kun esität mielipiteitäsi faktoina. Se on sitä surullisenkuuluisaa "hutkivaa journalismia".
Mielipiteeni tiivistettynä on se, että toimittajat tarvitsevat enemmän sivistäviä aineita. Miksi? Sitä ei kai tutkimuksen turvin tarvitse perustella, kunhan lukee vaikkapa Helsingin Sanomia. Sivistystä, sivistystä lisää. Historiaa, kirjallisuutta, filosofiaa, yhteiskuntatieteitä, luonnontieteitä jne. Laajoja kuuden-seitsemän vuoden poikkitieteellisiä tutkintoja.
Tiedotusopista tai viestinnästä ei minulla ole käytännön kokemusta. Tiedän silti, että ne antavat toimittajille teknistä valmiutta toimia ammatissa, mutta viestintätieteitä pääaineena opiskelemalla ei saa tarpeeksi humanistisia ja yhteiskunnallisia tietoja, jotka ovat elintärkeitä hyvälle journalistille. Tiedotusopin opetusohjelmassa ei nimittäin näytä olevan kirjallisuuden klassikoita, historiaa, filosofian klassikkoja, luonnontiedettä, sosiologiaa, valtio-oppia jne. Niinpä viestintätieteet kouluttavat teknisesti hyviä journalisteja, joiden sivistys on kuitenkin onneton. Tämän takia rohkaisen toimittajanalkuja opiskelemaan pääaineina muita aineita kuin viestintätieteitä.
Aloituskirjoitukseni oli vallankäyttöä ja esiinnyin auktoriteettina(myönnetään), mutta tämä on tietysti sallittua sananvapauden nimissä ja sen takia, että minua harmittaa toimittajakoulutuksen antama alhainen sivistys.
Ainakin viestintätieteiden (monikko huom.) ja mediatutkimuksen opinnot ovat luonteeltaan hyvinkin poikkitieteellisiä (Tree:n tiedotusopista tai Jyväskylän journalistiikasta en niin tiedä). Opintojen taustalla on mm. sosiologiaa, kulttuurintutkimusta, mediatiedettä -ja historiaa, kielifilosofiaa ja kielitiedettä sekä semiotiikkaa, digitaalista kulttuuria, ja vieläpä kirjallisuustiedettä ja taide- ja kulttuurihistoriaakin jonkin verran. Näitä opintoja voi sitten tukea ja syventää niillä jo mainituilla sivuaineopinnoilla. Viestintätiede on laajasti määriteltynä kulttuurintutkimusta viestinnän näkökulmasta niin, että kulttuuri nähdään etupäässä rakentuvan viestinnän (erilaisten merkki- ja kielijärjestelmien) varaan.
Luinpas vielä uudelleen tarkemmin viestisi, joten vielä hieman lisäkommenttia.
Nyt pyytäisin sinulta sitä peräänkuuluttamaasi syvällisyyttä ja siis tarkempaa tutustumista viestintätieteellisten oppiaineiden kenttään Suomessa. Hyvä alku on esim. Viestintätieteiden yo-verkoston nettisivu: www.uta.fi/viesverk
Itselleni ovat tuttuja Vaasan viestintätieteet ja Turun mediatutkimus. Esimerkiksi Vaasassa viestintätieteet painottavat tiedon ja informaation käsitteitä sekä tiedon esittämistapojen (representaatioiden) merkitystä - tässä ollaan siis filosofian peruskäsitteistön kanssa tekemisissä. Opinnoissa tulee vastaan myös niitä filosofian klassikoita, esim. Aristoteleen retoriikka ja runousoppi ovat aikanaan olleet itselläni tenttikirjallisuutena. Ja luulenpa, että yksikään viestinnän opiskelija ei selviä opintojaan läpi tutustumatta Marxiin, W. Benjaminiin, T.W. Adornoon, Z. Baumaniin, F. de Saussureen, Roland Barthesiin jne. vain muutaman nimen mainitakseni.
Olen kanssasi myös samoilla linjoilla. Mielestäni kaikissa humanistisissa ja yhteiskuntatieteellisissä opinnoissa pitäisi olla oppiaineesta riippumatta historiatieteelliseen tutkimusotteeseen ohjaava pakollinen yleisopintojen kurssi. Vähintäänkin jokaisen ko. tiedekuntien opiskelijan pitäisi opiskella kurssi, joka valottaa länsimaista kulttuurihistoriaa ja eri tieteenalojen kehitystä.
Olen samaa mieltä kanssasi.
Satapäinen pikkutyttöjen armeija ryntää pääsykokeisiin maksimi yo-pisteillään- nykyään kun on varaa uusia niitä kymmeniä kertoja.
'
Sitten valitut valitaan kesätoimittajiksi lehtiin, kun arvon yliopistot maksavat kuukauden palkan viestinnän pääaineopiskelijan palkkaamisesta- muilla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä sisään !
Miksi valtion pitää näin tukea pörssissä menestyviä rikkaita mediakonserneja? Voisiko joku näistä huippujournalisteista tehdä asiasta jutun?
Tietysti se aiheutta päänvaivaa, sitä kun STT ei ole kirjoittanut referoitavaksi.
Viestintätieteistä valmistuneet valtaavat käytännössä kaikki keskeiset Sanoma-WSOY:n ja Yleisradion paikat. Kulttuuri- ja tiedeosastoilla pääsevät toki asiantuntijatkin ääneen. Tämä viestinnän maistereiden yliarvostus on johtanut siihen, että merkittävimmissä tiedotusvälineissä muoto on ohittanut sisällön. Maakuntalehtiin onneksi pääsee vielä muidenkin alojen maistereita. Niinpä monesti mielenkiintoisimmat ja syväluotaavimmat artikkelit julkaistaan Ilkassa, Kainuun Sanomissa, Lapin Kansassa jne. Maakuntalehdillä on varaa antaa kirjoittajilleen myös vapauksia, kun esimerkiksi Yleisradiossa ja Hesarissa ei ole toimittajalla paljon varaa sooloilla.
Toimittajan ammatti on siis hieno, jos sitä harjoittavat juoppoontuneet keski-ikäiset äijät, joilla on takanaan kesken jääneet historian opinnot?
Herää enää kysymys, että riittääkö mikään? Ymmärrän, että laaja-alaista tietoa kaivataan ja kannatan 100%:sti yleissivistävien aineiden opiskelua, mutta on aivan liian jyrkkää sanoa että viestintätieteet ( + yms. ) on kokonaisuudessaan turhia, että niiden opiskelu ainoastaan olisi hyvinkin kuihduttavaa.
Minäkin haluan jonain päivänä toimittajaksi, mutta iavan varmasti aion hakea ensin lukemaan viestintää ja vasta sitten laajentaa tietoani lukemalla sivuaineina esim. kirjallisuutta. Mielestäni pelkkä historian opiskelu ( en viittaa kenenkään keskusteluun osallistuneeseen! ) ei vielä tee automaattisesti hyvää toimittajaa vaikka kirjottaa ja lukea osaisikin. Kyllä toimittajuus kaipaa myös teoreettista tietopohjaa itse toimittajuudesta- pelkkä tieto maailmasta ei riitä!
Tai ainakaan minun mielestä, muista en tiedä.
Olen itse lukenut tämän ketjun juuri läpi ja kukaan ei ole sanonut, että viestinnän opiskelu olisi kuhduttavaa saati turhaa.
Kysymys on siitä kuinka paljon sitä kannattaa opiskella?
Maisteriksiko asti? Vai aineopintoihin asti?
Kyllä viestinnän tohtorina olisi aika kuluttavaa juosta jututtamassa perustyön nimissä päivän paikallisuutisia.
Pitää paikkansa, että viestintätieteet eivät anna samanlaista yleissivistystä kuin esim. historia, mutta mielestäni tätä voi suurelta osin paikata sivuaineilla, joita voi Tampereella lukea vapaasti niin paljon kuin sielu sietää esim. eräs tuntemani tiedotusopin maisteri opiskeli lähes 400 ovaria, joista suurimman osan samalla kun työskenteli toimittajana. On myös huomattava, että kaikki toimittajan työssä tärkeä sivistys ja kokemus ei tule koulun penkillä, kuten nimimerkki Suolahti uskoo, vaan se riippuu omasta aktiivisuudesta ja tiedonhalusta.
Pahoin mielin totean, että viestisi on osapuilleen totta.
Tiedostostusopista valmistuneena myönnän että vähilläpä eväillä olisin tässä maailmassa liikkeellä jos pelkällä Nordenstrengillä... enkä tarkoita nyt Markusta! Siinä mielessä Esko Salminen on oikeassa. (Puhumattakaan siitä että takavuosikymmeninä Tampere oli ideologisen ohjailun keskus, nyt varmaan muodikkaan puna-viherpiperryksen.)
Katson nykyisessa työpaikassa esim. yhtä "kympin tyttöä" joka oikeastaan pelkää joitakin työtilanteita ja kohta on lainsäädäntöteitse vakipaikka taskussa!
Tapasin monta vuotta sitten eläkkeellä olevaa opettajaani ja hän kuvasi näitä nykyisiä opiskelijoita: kirjoittavat tunnollisesti kaiken ylös eivätkä kyseenalaista mitään. Että näin...
Eli kerraten ja vahvistaen: lukekaa hyvät ihmiset jotain muuta, hankkikaa muutenkin yleissivitystä ja pitäkää muutenkin silmänne auki!
Olet ilmeisesti töissä jossain mediassa. Kiinnostaa tietää keskusteletteko te siellä tästä asiasta lainkaan?
Voiko siihen vaikuttaa?
Maisteri hyvä, tekstisi sisällöstä ja ennen kaikkea sen kieliasusta päätellen et ole opiskellut yliopistossa - ainakaan tiedotusoppia, jossa joutuu opettelemaan suomen kielen perusteiden lisäksi hieman syvällisempiäkin koukeroita rakkaasta kielestämme.
Me oiekeistolaiset olemme aina oikeassa, muu on piiperrystä! Lisäksi tytöt ovat huonompia ku pojat, koska ne ovat hyviä koulussa! P.S. Olen masteri, ainakin melkein. olinhan vuoden avoimessa yliopistossa äitin rahoilla.
Olen kyllä mediassa töissä.
Ei näistä asioista työpaikoilla puhuta. Työpaikkojen arjen, luulen, täyttää päivittäinen aherrus ja jos keskusteluja käydään niin muista asioista sillä onhan niin että olemme kuitenkin ehdottomasti suurimman osan ajasta työpaikan ulkopuolella.
Uusin hullutus näyttää nyt mediassa muuten olevan tämä "talousjournalismi" tiedäthän nämä viipertävät pörssikurssit ja nokiat 0,5 prossaa ylös/alas.
Tampereen "tiedostusopista" vielä: ei niin, että siellä sinänsä tylsää olisi ollut, mutta tuo Nordenstrengin teorioiden ja Hemánuksen höpöobjektiivisuuksien lukeminen oli naurettavaa. Silloin siellä myös vieraili muuan Saraste, joka näytteli ihailevaan sävyyn kommunistien propagandakuvia journalismin suurimpana saavutuksena. Muistoja on toki paljon, mutta - onneksi - paljon on myös unohtunut. Tuskin graduanikaan on kukaan koskaan lukenut sen jälkeen kun se on hylyyn pantu. Hyvä sekin.
"Minusta siis tiedotusoppia tai viestintää kannattaa mennä opiskelemaan vain siinä tapauksessa, jos haluaa alan tutkijaksi."
- Tässä tarkoittanet vain tiedotusopin/viestinnän peruskursseja. Toimittajien käytännön taitoja ja työelämän taitoja opitaan vasta myöhemmin. Ja hyvä niin, koska oman alansa teoriat ja eettiset säännöt on tiedettävä ennen kuin voi edetä turvallisesti eteenpäin.
"Tarkoitukseni ei ole yleistää, että kaikki toimittajakoulutuksen saaneet ovat sopuleita, mutta kiistatta nykyaikainen toimittajakoulutus tekee toimittajista liian kapea-alaisia. Minusta olisi verratonta, jos toimittajiksi haluavat valitsisivat jatkossa yleissivistävän opiskelualan mielummin kuin tiedotusopin tai viestinnän."
- Ei pidä paikkaansa. Toimittajakoulutuksessa kuten toimittajinakin on ihmisiä laidasta laitaan. Ei ole tietynlaista toimittajatyyppiä, vaikka moni niin tahtoisi uskoa esim. elokuvien perusteella. Tietynlaisia ryhmiä voi olla, mutta niitäkin on paljon.
Viihdyttävyydestä:
- Tiedotusvälineiden kaikkien juttujen ei tarvitse olla syvällistä tietoa antavia. Sitä varten voi ostaa kirjoja. Tietysti sekaan pitää laittaa myös jotain pitempään purtavaa.
Loppukaneetiksi vielä tälläinen kirjoitus ennen kuin lipeän virtuaalisen todellisuuden ulkopuolelle piiiitkäksi aikaa:
Kuten olen useaan kertaan todennut kritikoin nimenomaan toimittajakoulutusta, joka ei ole niin sivistävä kuin sen mielestäni pitäisi. Hyvä asia on kuitenkin ehdottomasti se, että viestintätieteisiin on runsaasti hakijoita. Niinpä opiskelijoiksi valikoituu väkisinkin melko hyviä toimittajanalkuja. Huolestunut olen siis pohjimmiltani vain siitä, mitä toimittajakoulutus tekee näille toimittajanaluille.
Toimittajakoulutus ei välttämättä kannusta opiskelmaan kovin laajasti ja kasvattamaan yleissivistystä. Toimittajista nimittäin eräät repäistää työelämään paljon ennemmin valmistumista. Sivistys kuitenkin vaatii aikansa, kuten tiedämme. Se vaatisi pitkiä (kuuden-seisemän vuoden) poikkitieteellisiä opintoja, siis aikaa, jona rakentaa sivistyksen vahva kivijalka. Toimittajien on aika hankala vakinaisesti työskennellessään enää kasvattaa tietoja, koska lukemiselle ei risaisessa työssä välttämättä jää kosolti aikaa. Toisin on asiat esimerkiksi opettajilla, joilla on pitkät lomat, jolloin he saattavat lukea kauno- ja tiedekirjallisuutta pitkiä jaksoja putkeen. Opettajat sopivat rinnastukseksi siksi, että he ovat vastaavassa vastuullisessa tehtävässä kuin toimittajat - valistajina, tiedottajina sekä henkisen tiedon ja taidon kasvattajina.
Haukuin toimittajia lampaiksi ja sopuleiksi, koska nykyään toimittajakoulutukseen pääsevistä suuri osa on tunnollisia kympin tyttöjä. Kuten tunnettua nämä tytöt ovat kovin helposti aivopestävissä. Onhan tästä Esko Salminen esimerkiksi todennut, että Tampereella toimittajiin ohjelmoitiiin vasemmistolaista ideologiaa 70-luvulla, ja nykyään ohjelmoidaan kaiketi punavihreää ajattelutapaa. Minua kammoksuttaa ajatus, että toimittajat ovat toimittajakoulutuksen muovaamia sopuleita. Totta kai toimittajakoulutuksessa on monenkirjavaa joukkoa: viljalti myös niitä, jotka osaavat kysenalaistaan ja ajatella ikiomilla aivoilla, ei pelkästään laina-aivoilla.
Varmaa kuitenkin on, että toimittajakoulus ei voi tehdä uusia Hannu Taaniloita. Syvä sivistys ja kriittisen ajattelun taito ovat asioita, joita ei voi koulutuksessa oppia. Ne ovat luontaisia ja jatkuvan omatoimisen kehittelyn tulosta. Sivistystä on nimittäin se, mikä jää jäljelle henkiseksi pääomaksi, kun kaikki koulussa opittu unohtuu.
Minä haluan siis rohkaista toimittajanalkuja opiskelemaan yleissivistäviä aineita pääaineena (tiedostusoppi/journalistiikka/viestintä sivuaineena). Työtä ei valitettavasti saa yhtä helposti kuin viestintätieteiden pääaineilijat, mutta ylivoimaisilla näytöillä voi ajaa ohi pääaineilijoistakin. Minä nimenomaan pyrin toimittajaksi opiskelmalla yleissivistäviä aineita. Olen kerännyt ikääni (21v) nähden melko paljon työkokemusta. Minulla on toimittajakokemusta viitenä viime kesänä neljästä pienehköistä paikallislehdestä ja lisäksi olen avustanut erästä isohkoa maakuntalehteä lukukausienkin aikana. Varasuunnitelmana on hankkia opettajan pätevyydet historiaan, filosofiaan ja äidinkieleen. Päätavoitteena silti kriittisen journalistin ura.
Olen lukenut koko ketjun läpi ja melko kovaa "faktaa" jotkut lyövät pöytään vaikka eivät ole viestintätieteitä edes koskaan opiskelleet. Onpa hienoa, Suolahti että olet "huolissasi" suomalaisen nykyjournalismin tilasta, mutta provo ja auktoriteettinen tekstisi saa pakostakin huvittumaan.
Kaikki viestintätieteiden opiskelijat piru vie varmasti tietävät että sivuaineina kannattaa olla juuri esim.sosiologiaa, talousoppia ym.mihin nyt haluaakaan suuntautua.Näin me teemmekin. Meillä on aivot! Ja älä yleistä että alalla kaikki ovat kympin tyttöjä ilman omaa ajattelua! Et siis tiedä paljon mitään. Tekstistäsi paistaa pakostakin kateus, kun me viemme työt muilta yleismies jantusilta, jotka ovat opiskelleet kaikki historiasta talousoppiin ja kirjallisuudesta sosiologiaan. Elämä on kovaa!! Ollaan ylpeitä siitä mitä ITSE haluaa opiskella! Eipä tulisi mieleeni saarnata jollekin muuta alaa opiskelevalle alan haitoista ja plussista, jos en olisi itse alaa koskaan opiskellut...
Eipä tämän ketjun viesteissä kukaan ole asettunutkaan auktoriteetin asemaan. Viestit on suunnattu etupäässä niille, jotka vasta suunnittevat toimittajan uraa (ei niille, jotka jo ovat pitkällä opiskeluissa). Tässä on vain nostettu esiin se vaihtoehto, että ehkä ei kannata mennä siitä mistä aita on matalin. Nimittäin: toimittajan kannattaa opiskella ennen kaikkea niitä sivistäviä aineita. Tiedotusopit ja viestinnät ovat sitten hyviä sivuaineita. Hiukan mielikuvituksetonta on niitä silti pääaineena opiskella, koska toimittajaksi pääsee ilman sitä koulutustakin.
Kumma kun aina nostetaan tämä kateus-aspekti esiin. Minusta esim. Suolahti vaikuttaa aidosti huolestuneelta ja sivistyneeltä. On täysin perusteetonta väittää kaikkea kritiikkiä aina kateudeksi. Silti hiukan katkera saa olla siitä asiasta, että viestintätieteiden pääaineilijat ajavat ohi sivuaineilijoista kesätöissä ja ainakin uran alkuvaiheessa. Loppujen lopuksi uralla menestyminen toimittajan vapaassa ammatissa on kuitenkin kiinni omista luontaisista ja hankituista kyvyistä, ei koulutuksesta.
"Kumma kun aina nostetaan tämä kateus-aspekti esiin."
Joo, muakin ärsyttää perkeleesti, kun omilla aivoillaan ajattelua pidetään kateutena. Kateelliseksi leimaaminen on ainoa konsti, kun ei ole enää asiallisia argumentteja. Kateelliseksi leimaaminen onkin älyllisesti alamittaista puskasta selkään ampumista. Se ei kuulu hyvään ja asialliseen keskusteluun.
Tämän vieisketjun kirjoituksista ei todellakaan paista kateus tai kauna, vaan omilla aivoillaan ajattelu ja kyseenalaistamisen taito. Miten ihmeessä terve kriittisyys tulkitaan kateudeksi?
Kyseessä oli varmaan "kympin tyttö" joka lukee ja lukee mutta kriitinen ajattelu ei siitä mihinkään kehity- saati asiallinen argumentointi.
Hyvä muisti auttaa monessa - kuten siinä, että pääsee suosittuu opinahjoon.
Kun on hyvä kielipää ja oppii -hauki on kala hauki on kala- on nopeasti laudaturin ylioppilas ja sisällä monessa paikassa.
Itse oon hakemassa ensi keväänä lukemaan viestinnän alaa, ja siinä sivussa taloustieteitä, koska haaveena taloustoimittaja tms. Moneen kertaan on tullut esille et "kympin tytöt" hakee tälle alalle, ja viel huonoon sävyyn. Väitättekö et "kympin tyttö" = omilla aivoilla ajattelematon tyhjäpää, jolla on vaan kirjat eikä kritiikkiä?? Tällä palstalla on näköjää keskustelu sellasta et haukutaa puolin ja toisin..joten moro!
pelkästään tyhmä. Enpähän syyttänyt kateelliseksi.
Kertokaa minulle, miksi viestinnän alan opintoni ja erinomaiset arvosanani kautta koulu-uran olisivat jollain tavalla opis kyvyistäni olla hyvä toimittaja? Miksi ne tekisivät minusta yhtään huonompaa toimittajaa kuin muistakaan?
Ettekö te tajua, että minä voi ihan samaan aikaan opiskella muita yhteyskunnallisia aineita ja hankkia Sitä Substanssia. Osaan myös kympeistäni huolimatta luoda soiaalisia verkostoja = vetää perseet olalle. Olen siis win-win-paketti.
Olen siis täydellinen toimittaja. Ja voi jumalauta: pääaineena viestintä.
sitä selvemmin tietää miten vähän tietää :)
Yliopistossa annetaan kyllä arvosanat asteikolla 1-3, mutta mistäpä sinä sen tietäisit.