Kuka oli Selkosten viljastajan esikuva?

Yhtä Kallen lapsuudenkodin naapuria, Lahtelassa asunutta Kooti-Ukkoa (Kondrad Vääräniemi) olen vähän arvellut. Ainakin ulkoiset tuntomerkit täsmäävät melko hyvin sekä Kooti-Ukolle ominainen äänekäs puhetapa.

Voi tosin olla, että Juuso onkin Kalle Päätalon yhdistelmä useiden mieshahmojen luonteenpiirteistä ja siten yhtenä henkilönä mielikuvituksen tuote.

Juurikin näin. Kirjastoissa on e-kirjanakin lainattavissa Ritva Ylösen, Kalle Päätalo Kirjailijan elämä. Kirjassa kerrotaan henkilöhahmojen todenperäisyydestä, ja esim. Kallen vuokraisännän, kirjassa Kuusinen, tytär tyrmää Kallen version vanhemmistaan.

Mitään uutta suurta ja mullistavaa ei Ylönen esiin tuo.
Huomattavinta on edelleen maisteri Repo ja hänen merkityksensää. Vielä Koillismaa sarjaa kirjoitettaessa hän opasti Päätaloa siihen mittaan, että hänen ohjeistaan olisi saanut uuden "Aiotko kirjailijaksi" opuksen.
Ylönen jopa sanoo olevan epäselvää, mikä osa Kallen ensimmäisistä kirjoista oli Repoa, mikä Päätaloa. Tarkoittaisiko tämä sitä, että Repo suoraan kirjoitti Kallen kirjoihin ja hyväksytti muutokset Kallella? Ylönen on ainakin päässyt tutkimaan Päätalon arkistoja.

Rakennustaito-lehdessä 60-luvulla julkaistut Selkosen viljastaja kertomukset osoittavat kuitenkin mielestäni sen, että Päätalo ainakin jo tuolloin hallitsi täysin ammattinsa. Tuskin niitä ammatti-lehdessä kukaan suuremmin editoi. Päätalon kirjallista lahjakkuutta ei kukaan ole kiistänyt. Henkilökohtasisesti pidän hänen parhaana kirjanaan Viimeistä savottaa Kairankävijöineen

"...mikä osa Kallen ensimmäisistä kirjoista oli Repoa, mikä Päätaloa. "

Höpö, höpö. Eiköhän kustannustoimittaja Ville Revolla ollut omissakin töissään tarpeeksi tekemistä.

Että olisi siinä sivussa ideoinut ja kirjoittanut koillismaalaista kyläyhteisöä ja metsätyömisekulttuuria kuvaavaa tekstiä, eli elmää, josta maisterilla ei ollut mitään henkilökohtaista kokemusta.

Kallen kirjat ovat romaaneja, joissa runkona on tietyt todelliset henkilöt ja tapahtumat. Muu on sitten kirjailijan sepitettä. Näin saadaan sujuvaa kerrontaa, tosin toistojen kautta. Näin saadaan aikaan rauhallinen kerronta. Olisi väärin pitää niitä dogumentteina. Siis Iijoki sarja.

Ja lisää mielenkiintoista tietoa Selkosten viljastajan taustoihin: Kalle Päätalo asioi pankinjohtaja Jalavan luona kesällä 1951, jolloin heillä tuli puhetta juurikin Hiltu-Juusosta. Jalava lupasi kertoa Kallelle paljon tarinoita Juusosta, "Pystyn kertomaan sulle yhen päivän juttuja Juusosta. Vanhoja ja Juuso kun on ollu viime kesät minun ahvenongintakaverini."

Tuolloinhan Kalle Päätalo ei ollut vielä julkaissut ensimmäistäkään kirjaa, joten pankinjohtaja Jalava ei osannut aavistaakaan, että hänen riemukkaat muistelunsa päätyisivät ensin pakinoiksi Rakennustaito-lehteen 1960-luvulla ja siitä neljänkymmenen vuoden kuluttua hauskaksi kirjaksi!