Tasavertainen kohtaaminen tärkeää kaikille
Uskonpuhdistuksen merkkivuoden teema Armoa 2017! viittaa muun muassa siihen, että ihminen pelastuu yksin Jumalan armosta. Raamatun mukaan pelastava usko on kokonaan Jumalan lahja.
Jumala lahjoittaa jokaiselle tähän maailmaan syntyvälle ihmiselle uskon. Hän myös kutsuu takaisin valtakuntaansa niitä, jotka ovat syntien vuoksi joutuneet epäuskoon ja pois Jumalan valtakunnasta.
Usko on vapaaehtoinen asia: ketään ei voi painostaa tai pakottaa uskomaan. Jokaisella on oikeus uskoa, mutta myös olla uskomatta. Kyse on aina henkilökohtaisesta ratkaisusta, joka täytyy saada tehdä vapaasti.
Usko on ihmiselämän tärkein asia. Se antaa ajalliseen elämään siunauksen ja vie ikuiseen elämään taivaaseen. Uskovainen toivoo uskon lahjaa myös perheenjäsenilleen, ystävilleen ja kaikille ihmisille. Sen vuoksi läheisen luopuminen uskosta saattaa herättää monenlaisia tunteita.
Päivämies-lehdessä julkaistu Painia ittensä kanssa -blogiteksti herätti Päivämiehen Facebook-sivulla keskustelua, jossa tuli esille, että asia voi olla kipeä niin uskovaiselle, jonka läheinen luopuu uskosta, kuin luopujalle itselleen. On hyvä, että asiasta voidaan keskustella.
Uskosta luopuminen ei tapahdu hetkessä. Ratkaisu on voinut viedä monien syvien kysymysten äärelle: mihin uskon, mitä pidän tärkeänä, mihin elämäni perustan, kuka olen? Uskostaan luopunut on tehnyt suuren ratkaisun, ja on tärkeää kunnioittaa häntä ja hänen vapauttaan valita.
Facebook-sivun keskustelussa nousi esille, että suuren elämänmurroksen läpikäyneelle on erityisen merkityksellistä, että hänet kohdataan tasavertaisesti edelleen eikä häntä esimerkiksi karteta tai suljeta pois perhe- ja tuttavapiiristä. Uskonsa jättänyt toivoo, että hän on muuttuneesta vakaumuksestaan huolimatta lähipiirissään arvostettu ja rakastettu ja samanarvoinen muiden kanssa.
Jeesus lähetti seurakuntansa julistamaan evankeliumia kaikille luoduille. Jumalan rakkaus ja armollisuus kutsuvat ihmistä uskon osallisuuteen, Jumalan valtakuntaan.
Uskovaisella on aina arvokas mahdollisuus muistaa rukouksessa läheisiään. Jumalalla on voima herättää ihmisessä synnintunto ja antaa palaamisen armo. Tärkeintä on, että saa itse elää lähellä armollista Jumalaa, hänen yhteydessään. Usko on suuri lahja ja ilonaihe, turva elämässä ja kuolemassa.
--- --- ---
Huomatkaa, että tässä kehotetaan suhtautumaan hyväksyvästi ja arvostavasti kaikkiin ihmisiin, niihinkin, jotka ovat luopuneet uskostaan.
Uskonpuhdistuksen merkkivuoden teema Armoa 2017! viittaa muun muassa siihen, että ihminen pelastuu yksin Jumalan armosta. Raamatun mukaan pelastava usko on kokonaan Jumalan lahja.
Jumala lahjoittaa jokaiselle tähän maailmaan syntyvälle ihmiselle uskon. Hän myös kutsuu takaisin valtakuntaansa niitä, jotka ovat syntien vuoksi joutuneet epäuskoon ja pois Jumalan valtakunnasta.
Usko on vapaaehtoinen asia: ketään ei voi painostaa tai pakottaa uskomaan. Jokaisella on oikeus uskoa, mutta myös olla uskomatta. Kyse on aina henkilökohtaisesta ratkaisusta, joka täytyy saada tehdä vapaasti.
Usko on ihmiselämän tärkein asia. Se antaa ajalliseen elämään siunauksen ja vie ikuiseen elämään taivaaseen. Uskovainen toivoo uskon lahjaa myös perheenjäsenilleen, ystävilleen ja kaikille ihmisille. Sen vuoksi läheisen luopuminen uskosta saattaa herättää monenlaisia tunteita.
Päivämies-lehdessä julkaistu Painia ittensä kanssa -blogiteksti herätti Päivämiehen Facebook-sivulla keskustelua, jossa tuli esille, että asia voi olla kipeä niin uskovaiselle, jonka läheinen luopuu uskosta, kuin luopujalle itselleen. On hyvä, että asiasta voidaan keskustella.
Uskosta luopuminen ei tapahdu hetkessä. Ratkaisu on voinut viedä monien syvien kysymysten äärelle: mihin uskon, mitä pidän tärkeänä, mihin elämäni perustan, kuka olen? Uskostaan luopunut on tehnyt suuren ratkaisun, ja on tärkeää kunnioittaa häntä ja hänen vapauttaan valita.
Facebook-sivun keskustelussa nousi esille, että suuren elämänmurroksen läpikäyneelle on erityisen merkityksellistä, että hänet kohdataan tasavertaisesti edelleen eikä häntä esimerkiksi karteta tai suljeta pois perhe- ja tuttavapiiristä. Uskonsa jättänyt toivoo, että hän on muuttuneesta vakaumuksestaan huolimatta lähipiirissään arvostettu ja rakastettu ja samanarvoinen muiden kanssa.
Jeesus lähetti seurakuntansa julistamaan evankeliumia kaikille luoduille. Jumalan rakkaus ja armollisuus kutsuvat ihmistä uskon osallisuuteen, Jumalan valtakuntaan.
Uskovaisella on aina arvokas mahdollisuus muistaa rukouksessa läheisiään. Jumalalla on voima herättää ihmisessä synnintunto ja antaa palaamisen armo. Tärkeintä on, että saa itse elää lähellä armollista Jumalaa, hänen yhteydessään. Usko on suuri lahja ja ilonaihe, turva elämässä ja kuolemassa.
--- --- ---
Huomatkaa, että tässä kehotetaan suhtautumaan hyväksyvästi ja arvostavasti kaikkiin ihmisiin, niihinkin, jotka ovat luopuneet uskostaan.
Vastaukset 63
Vanhimmat
lainaus: "Päivämies-lehdessä julkaistu Painia ittensä kanssa -blogiteksti herätti Päivämiehen Facebook-sivulla keskustelua, jossa tuli esille, että asia voi olla kipeä niin uskovaiselle, jonka läheinen luopuu uskosta, kuin luopujalle itselleen."
Tarkennuksen vuoksi kysyn, tarkoitako uskosta luopumisella sitä että joku eroa vl-liikkeestä, mutta eroaja uskoo silti Jeesukseen ja Hänen sanaansa? Eli hän uskoo yhä Jeesukseen muttei kuulu enää vl-liikkeeseen. Onko hän silloin luopunut uskosta?
kirjoitus "Painia ittensä kanssa":
Painia ittensä kanssa
26.8.2017 06:51 | Olavi Vallivaara
Ajelimme heinäkuussa aikuisen tyttäreni kanssa autolla kohti lapsuuskotiani. Hän oli käymässä kylässä ja halusi vierailla mummolassa, jossa lapsena sai varsinkin kesäisin olla.
Ajellessamme keskustelimme menneistä yhteisistä vuosista. Kysyin häneltä: ”Oliko sinulla onnellinen lapsuus?” Hän vastasi: ”Oli, miten niin?” Sanoin hänelle, että olet kasvanut uskovaisessa kodissa. Kaikki uskovaisessa kodissa kasvaneet lapset eivät ole kokeneet lapsuuttaan onnellisena. Jotkut kertovat olleensa ahdistuneita ja onnettomia. Näitä kertomuksia tuodaan usein esille mediassa. Eikö sinulla ole tällaisia kokemuksia, kysyin.Hän vastasi: ”Ei, päinvastoin!” Kysyin sitten tyttäreltäni, että mitä hän tänään ajattelee uskostamme. Hän vastasi: ”Se on teille ok, mutta se ei nyt isä ole minun juttuni. Minun mielestäni kukin saa uskoa vapaasti tai olla uskomatta. Mitä siitä tarvitsee lehdissä kirjoitella.”
Kysyin myös, että eikö hänellä ole mitään negatiivista mielessä uskostamme. Hän vastasi: ”Se on, kun luovuin uskostani ja minun yksityisyyttäni loukattiin. En siitä enää kanna kaunaa, en varsinkaan heitä kohtaan, jotka ovat pyytäneet anteeksi.”
Kun oma lapsi luopuu uskosta, se on ainakin minulle ollut ylitsepääsemättömän vaikea juttu. Ensimmäinen reaktio on ollut, että se ei voi olla totta. Ei se voi kerta kaikkiaan olla mahdollista. Minä, joka pitkän etsiskelyn jälkeen olen saanut löytää Jumalan valtakunnan, kuinka voin kestää, että minun läheiseni voi siitä noin vain luopua.
Kyllä minä tässä asiassa olen paljon paininut ”itteni kans”. Hämmennyksen jälkeen on tullut pettymys, kiukku ja epätoivo. Miksi Jumala sallii tämän? Ensin rakastaa minut valtakuntaansa ja sitten sallii lapseni hyljätä sen. Sitten on tullut häpeä. En ole häävi uskovainen, isä ja kasvattaja ja vieläpä pappi ja sananpalvelija! Itsesäälissä olen rypenyt; mikäpä se tällainen pappi on, joka ei edes omaa perhettä pysty auttamaan. Lopuksi on ollut edessä tosiasioiden edessä nöyrtyminen ja asian hyväksyminen.
"Ylypiää luontoa" on kyllä nöyryytetty. Joskus olen itse arvostellut tai kuullut muiden arvostelevan vanhempia, joiden lapset ovat kieltäneet uskon. Tässä asiassa on riisuttu täysin. Itse ajattelen nyt, että paljon on itsessäni ollutkin vikaa, heikkoutta, eikä mestaroimaan pääse kasvattajana. Itsesääliin olisi voinut jäädä piehtaroimaan, mutta Jumalan seurakunnassa kehotetaan nostamaan katsetta pois itsestä uskon alkajan ja päättäjän Jeesuksen Kristuksen puoleen. Raamatussakin on esimerkkejä, ettei se aina ole uskovaisissa kodeissa kaikki mennyt toiveitten mukaan: Adamin ja Eevan kodin pojat joutuivat traagiseen yhteenottoon, Isakin ja Rebekan pojista toinen kielsi uskon ja Daavidin perheen esimerkki on surullinen. Joutuihan myös täydellinen kasvattaja, Jeesus Kristus, näkemään, kuinka yksi hänen opetuslapsistaan kavalsi hänet.
Minulle lohdutusta toi poikani, kun näiden asioiden kanssa voivottelin. Hän sanoi: ”Isä, eihän peliä ole vielä pelattu loppuun. Emmehän me tiedä, miten lopussa käy?” Silloin minä ajattelin, kuinka ”tomppeli ja hidas olen uskomaan”. Enkö minäkin ole saanut olla todistamassa sairasvuoteella makaavan tuhlaajalapsen palaamisen armoa. Uskon lahja on Jumalalta, ei minulta. Raamattu opettaa myös, että usko ei ole joka miehen. Onhan meille vanhemmille jätetty vielä rukouksen mahdollisuus.
Kun Jaakob nöyrtyi painiessaan Jumalan miehen kanssa, hän sanoi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua” (1. Moos. 32:27). Tässä painissa ei ole muuta mahdollisuutta kuin pysyä voittajassa kiinni ja jäädä hänen siunauksensa ja hyvyytensä varaan. Sillä voimalla saan rukoilla ja rakastaa kaikkia lapsiani.
Tiedän tuon jutun ja ilmeisesti on niin että vl-liikkeestä eroaminen tarkoittaa luopumista uskosta Jeesukseen. No, se onneksi on vl-liikkeenoma käsitys koska Jeesukseen voi uskoa ilman kuulumista kirkkoon tai johonkin uskonnolliseen järjestöön tai lahkoon.
Esimerkiksi opetuslapset eivät kuuluneet mihinkään lahkoon vaikka niitä siihen aikaan jo oli. Kirkkoinstituuttia ei silloin vielä ollut olemassakaan.
Kovin on vähän yteläisyyttä lestadiolaisuudella ja Jeesuksen seuraajailla.
Lahkon jättäjät jättävät soopan pois ja vahvistavat uskoaan Kuninkaasee, Jeesukseen.
Näihän se on. Kummallista on se että vaikka osa "massasta" tietää vl-liikkeen totuudenvastaisen opetuksen, niin silti he roikkuvat siinä mukana. Olisiko ympäristön kontrollilla osuutta asiaan, vai puuttuuko uskallusta jättää liike?
lan valtakunnan jättäisi,,,
"""
vai puuttuuko uskallusta jättää liike?
"""
Vai ei opetuslapset kuuluneet mihinkään lahkoon. Siitä Raamattu sanoo ihan muuta.
Ap. t. 24:5
Me olemme havainneet, että tämä mies on tuhoisa kuin rutto. Hän on nasaretilaisten lahkon johtaja, ja kaikkialla, joka puolella maailmaa hän on lietsomassa levottomuutta juutalaisten keskuudessa. [Ap. t. 17:6, Ap. t. 21:28, Ap. t. 28:22]
Ap. t. 24:14
Mutta sen minä sinulle tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan, minä uskon, [Ap. t. 9:2, Ap. t. 18:25 | Ap. t. 26:22]
Ap. t. 28:22
Mielellämme kuitenkin kuulisimme, mitä sinä näistä asioista ajattelet. Sen näet olemme saaneet tästä lahkosta tietää, että se kaikkialla herättää vastustusta." [Luuk. 2:34 ]
Juutalaiset kutsuivat kristittyjä joihin apostolit kuuluivat Nasaretilaisen lahkoksi. Lahko se siis oli ja hekään eivät uskoneet kukin yksikseen vaan muodostivat seurakuntia, niitä nimenomaan apostolit kävivät perustamassa muuallekin kuin Israeliin juutalaisten keskuuteen. Kyse on nimenomaan kiristinuskon "perusominaisuudesta" joka ei ole ollut yksin uskomista.
Jumalan seurakunta on myös taisteleva seurakunta. Sen tietävät parhaiten ne, jotka ovat saaneet ja säilyttäneet elävän uskon sukunsa ja sukunsa lähipiirin tai kotiseutunsa ainoana. Silloin ei voi väittää, että sellainen uskovainen on kulkenut vain muun joukon mukana. Hän on joutunut ja joutuu toisenkin kerran käyttämään lahjaksi saamiaan hengellisiä sota-aseita säilyttäessään omaa vapauttaan elävässä uskossa. Hengellisessä sodassa on vain muistettava, ettemme eksy käyttämään lihan käsivartta, vaan turvaamme Jumalaan, joka sotii meidän puolestamme.
joitit.
Missä se on Raamatussa, VT;ssä "Jumalan seurakunta"
VT:ssa on vain seurakunta, joka on Jumalan, Israel.
Neh. 13:1
Sinä päivänä luettiin Mooseksen kirjaa kansan kuullen, ja siihen havaittiin kirjoitetun, ettei ammonilainen eikä mooabilainen koskaan pääse Jumalan seurakuntaan,
Onko mitään, mikä sinulla ei ole hukassa?
Olin väärässä, koska Israelissa oli koko Israelia koskeva seurakunta.
Se meni minulta enemmän ajattelematta.
Tarkistin alkukielen ja siellä se on aina yhtyeessä Israeliin.
Hyvä, että korjasit.
Kes.
Paavali kirjoitti kirjeen tervehtien Korintissa ollutta Jumalan seurakuntaa (Jumalan kutsumaa kansankokousta), jossa oli Jumalan kutsumia pyhiä. (1. Kor. 1:2).
Paavalihan oli tehnyt parannuksen, mielenmuutoksen Jumalasta Jeesukseen.
Paavali puhuu tässä kontekstina Jeesuksessa Kristuksessa", eli Hän mainitsee sen, että vain Jeesuksen tuntemisen kautta löytyy Jumala.
Toinen seikka on se, että Korinttihan ei ollut silloin vielä täysin Kristitty, elettiin murrosaikaa Häneen.
Siksi tämä lähestymistapa, jotta pääsisi heidän sisimpään.
Jeesushan in myös Jumala, kuten Hän itse sanoo.
"Jeesushan in myös Jumala, kuten Hän itse sanoo."
Voitko laittaa Raamatun paikan?
Joh. 10:30
Minä ja Isä olemme yhtä."
Sitten Sanahan oli Jeesuksen nimi ennen ihmiseksi syntymistä.
Joh. 1:1
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Onhan se Jumalan tykönä Sana=Jumalan sana. Jumala lähetti poikansa tehtäviin maan päälle. Siis KUKA lähetti?
1. Joh. 4:9
Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
Se SANA jota Jeesuksen piti puhua ihmisille, tuli suoraan Jumalalta. Ei Jeesus puhut yhtään sanaa itsestään eikä keksinyt itse mitä puhua.
Joh. 12:49
Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on ITSE antanut minulle KÄSKYN, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.
Joh. 14:24
Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se SANA, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
Sana todellakin oli lähtöisin Jumalalta, muttei sen julistaja Poika ollut itse jumala. No, tämä on sellainen aihe josta kiistelyä riittäisi maailman loppuun saakka. Ne jotka väittävät että Jeesus on jumala, eivät tunne Isää eikä Poikaa.
Ef.6.
13 Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
14 Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
15 ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
16 Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
17 ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan SANA.
Sitä paitsi Jeesusta pitää kutsua Jumalan Pojaksi eli jumalaksi, ja se on Isän määräys.
Luuk. 1:35
Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, PITÄÄ kutsuttaman Jumalan Pojaksi.
Eli tehkäämme Jumalan tahto joka asiassa.
Jumalan tahtohan pitää toteuttaa, vaikka Hän ei ole sanonut sanaakaan pakanoille.
Sen tahdo koko Raamatun läpi on uskoa Jeesus todella Häne Pojakseen ja Messiaaksi.
Muuten ei ole tietä Isän luokse
Vähän suppea on vastauksesi. Olkoonkin, että Jeesus on Jumala Jumalasta, kuitenkaan Jeesus ei missään sanonut Raamatussa, että Hän olisi Isänsä vertainen.
1. Joh. 5:1
Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
Joh. 14:28
Te kuulitte minun sanovan teille: 'Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne'. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.
Mutta asia on selväpäiselle kristitylle tuossa ja selvä.
Vain Lääkärille selitellään.
Olenko sanonut niin, vaikka Jeesuksella on KAIKKI valta, Jumala on nyt passiivi, ennekuin saa Jeesukselta Vallan takaisin ja se tulee vasta varmasti yli 1000 vuoden päästä vasta.
On aivan sama, kuinka keräät jakeita. Niitä ei ole vahvistettu molemmissa Testamenteissa, kuten minun toinen jae, josta Johannes mainitsee, Gen 1:3 Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli.
Valo/ valkeus oli myös Hänen nimensä.
Etkö "selväpäinen" ymmärrä lukemaasi ? Oli kysymys siitä, onko Jeesus Jumala niinkuin Isä on Jumala.
Paavali kirjoittaa selvästi, että kyseessä on Jumalan valinta, se on Jumalan armoa, ketkä Hän on valinnut kutsumiensa pyhien joukkoon. (1. Kor. 1:26,27). Paavali viittaa Korintin seurakunnan valittuihin pyhiin, kun hän sanoo, ettei heissä ollut monta ihmisten mielestä viisasta jne. (j. 26). Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. (j. 27).
Jeesus sanoo, että Isä on antanut hänelle ne lampaat, jotka seuraavat häntä. (Joh. 10:27, 29).
Vastasin jo siihen.
Sekulaarin helluntain mitään sanomaton vastaus.
Joo, ei sitä kaikki tajua.
Politiikkaan sisältyy lainalaisuus, tasavertaisuudesta tasanvertaisimmaksi pyrkimyksistä huolimatta.
Geopoliittiset kriisit saattavat hyvinkin pian syrjäyttää nuo liberaalit ideologiat tärkeysjärjestyksessä, kun poliitikoilla on muutakin tehtävää sylit täynnä.
"Ne jotka väittävät että Jeesus on jumala, eivät tunne Isää eikä Poikaa."
--Tämä on totuus.
Jos Kesitas on sellainen kielen tutkija, joksi hän itseään on sanonut, niin hänen pitäisi ymmärtää Joh.1:1 merkitys.
"Alussa oli Sana..."
Eli Jeesuksella Jumalan puhemiehenä oli alku, aivan niin kuin Genesis alkaa, "Alussa Jumala loi taivaat ja maan". Aineellisella maailmankaikkeudellakin oli alku, Raamattu paljastaa, että enkelit riemuitsivat, kun tämä Jumalan tarkoitus alkoi toteutumaan katsellessaan sitä.
Jeesus oli Jumalan luomistyön alku, ja kaikki muu luotiin Jeesuksen välityksellä, eli Jumala käytti Jeesusta rinnallaan kaiken muun luomisessa, ensin enkelien luomisessa.
"ja Sana oli jumalankaltainen" kuuluu jakeen loppuosa, niin kuin monet uudemmat käännökset sen kääntävätkin, eli se ilmaisee laatua.
Mutta tätä on turhaa melkein tuoda esiin, eivät he usko tätä, jotka ovat kolminaisuusopin vankina.
Raamattu kyllä lähtee siitä että Jeesus on Jumala.
Sen lisäksi mitä sanotaan että Sana oli Jumala on muitakin kohtia.
Joh. 20:28
Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!"
(Jeesus ei tätä lausetta korjannut muuksi)
Markus 14
61 Mutta Jeesus pysyi vaiti, hän ei vastannut mitään. Silloin ylipappi teki hänelle uuden kysymyksen: "Oletko Messias, ylistetyn Jumalan poika?" [Ps. 38:14,15; Jes. 53:7; Mark. 15:4,5; Luuk. 23:9; Joh. 19:9]
62 "Olen", vastasi Jeesus, "ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä." [Mark. 12:36 | Mark. 13:26]
63 Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää todistajia tarvitsemme! [4. Moos. 14:6; 2. Sam. 13:19; Job 1:20; Jer. 36:24; Ap. t. 14:14]
64 Kuulittehan, miten hän herjasi Jumalaa. Mitä ehdotatte?" Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän oli syyllinen ja ansaitsi kuoleman. [Mark. 2:7; Joh. 19:7 | 3.
Jeesus ei sano että HÄN ON. Jumalan poika on Jumala, samaa olemusta kuin ISÄ.
Juutalainen ymmärtää tämän vielä paremmin kuin moni (Jeesushan oli juutalainen). Tässä on ollut kyse Jumalasta tässä keskustelussa ja mollemmat keskustelun osapuolet ovat sen niin ymmärtäneet. Siksi se repäisty se paita. Kyse Jumalan Pojasta ei koske Jumalan poikaa sellaisena nimityksenä kuin on Jumalan lapsi vaan nimenomaan jumalallisesta olemuksesta.
Sen rinnalle on joskus nostettu juutalaisuudesta myöskin se että hebrean minä olen kun on kyse Jumalan olemisesta:
2. Moos. 3:14
Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen."* Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'" [»Minä-joka-olen» (hepreaksi ehje a er ) viittaa Jumalan nimeen (vrt. jae 15). merkitsee 'minä olen', 'hän on'. Jahve-nimen asemesta käytetään käännöksissä perinnäisesti sanaa 'Herra'. Myös juutalaiset ovat vanhastaan lukeneet tämän sanan kohdalla 'Herra', koska he kokonaan lakkasivat lausumasta nimeä . Myös vanhoissa käännöksissä (kreikkalaisissa, latinalaisissa jne.) käytetään Jahve-nimen tilalla Herraa tarkoittavaa sanaa.]
Tämä liittyy Mooseksen kysymykseen mikä hän sanoo Jumalan nimeksi israelilaisille.
13 Mooses sanoi Jumalalle: "Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: 'Mikä on hänen nimensä?' Mitä minä heille silloin sanon?"
14 Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen."* Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'" [»Minä-joka-olen» (hepreaksi ehje a er ) viittaa Jumalan nimeen (vrt. jae 15). merkitsee 'minä olen', 'hän on'. Jahve-nimen asemesta käytetään käännöksissä perinnäisesti sanaa 'Herra'. Myös juutalaiset ovat vanhastaan lukeneet tämän sanan kohdalla 'Herra', koska he kokonaan lakkasivat lausumasta nimeä . Myös vanhoissa käännöksissä (kreikkalaisissa, latinalaisissa jne.) käytetään Jahve-nimen tilalla Herraa tarkoittavaa sanaa.]
15 Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.' Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen. [Jes. 42:8]
Ah äsken tuli lauseeseen vihe
Jeesus ei sano että HÄN ON on nimenomaan niin että hän sanoo ETTÄ HÄN ON JUMALAN POIKA hän ei sano että häntä kutsutaan sillä nimellä kuten me nimitämme itseämme Jumalan lapsiksi.
Tätä se on kun tekee välillä muuta eli tulee keskeytyksiä tekstin kirjoittamiseen. Anteeksi tämä virhe tekstissä.
Aivan selvää on se että Jeesus toimi aina Isänsä käskyjen mukaan ja käytti sitä valtaa jonka Isä oli hänelle antanut.
Joh.6.
37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
38 Sillä minä olen tullut taivaasta, EN tekemään OMAA TAHTOANI, vaan hänen tahtonsa, joka on minut LÄHETTÄNYT.
39 Ja minun LÄHETTÄJÄNI tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
Siis Jeesus ei ollut jumala vaan Hänen yläpuolellaan oli vieläkin suurempi kuin Hän itse jota Hän kutsui Jumalaksi.
Kenellä on nyt KAIKKI VALTA, TAIVAASSA JA MAAN PÄÄLLÄ?
Miksi on vaikeaa ymmärtää, että on kaksi valtaa?
Tämän kuvaa hyvin esimerkiksi Danielin kirjan 2. luvun näky ja sen toteutuminen.
Daniel 2:
"44. Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti,
45. niinkuin sinä näit, että kivilohkare irtautui vuoresta - ei ihmiskäden voimasta - ja murskasi raudan, vasken, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Ja uni on tosi ja sen selitys luotettava."
Kivilohkare joka irtautui vuoresta on siis Kristuksen käsissä oleva valta, Jumalan Valtakunnan hallitusvalta. Vuori josta se irtautui on Jumalan Kaikkeudensuvereenisuuden valta.
Kun se on irronnut ja on lentämässä kohti kuvapatsasta on KAKSI valtaa. Irronnut kivi ja vuori, josta se irtosi. Ei se vuori mihinkään häviä, mutta kivestä sanotaan lopulta:
"34. Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare - ei ihmiskäden voimasta - ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne.
35. Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne, eikä niistä löydetty jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan."
--että siitä tuli valta, joka täytti koko maan.
Jumalalla , joka valtuutti Poikansa käyttämään sitä.
Olen saman tulkinnan kannalla.
Kes.
Tottakai valta on Jeesuksella, muttei Jumala tehnyt Pojasta toista jumalaa, vaan Hän käyttää Isältään saamaa valtaa. Siis vallan antaminen ei muuttanut Pojan persoonaa, Hän on edelleen ja pysyy Jumalan Poikana. Vallan antaminen tilapäisesti Pojan käyttöön ei tehnyt Hänestä toista jumalaa ja aina kun Jeesus puhui Hän kutsui itseään Jumalan Pojaksi. Niin kutsui myös Isä Jeesusta kastehetkellä Pojakseen.
Tämä on täysin selvää niille jotka eivät kulje kirkkojen ja lahkojen opeissa vaan etsivät totuuden Jeesuksen sanasta= Jumalan sana. Se vie aikaa mutta lopulta totuuden etsijät huomaavat ihmisoppien mahdottomuuden jotka ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.
Vanhassa testamentissa yksi Jumalasta käytetty hepreankielinen nimi on monikollinen Elohim, joka merkitsee kirjaimellisesti ”Jumalat”.
Jotta tuo sana olisi kontekstissaan monikollinen, siihen liitettyjen verbien ja adjektiivien täytyisi myös olla monikollisia.
Yksin Jumalan nimi on alkukielellä Adonai.
Sitten;
(Joh. 10:30): ”Minä ja Isä olemme yhtä.”
Opetuslapsi Tuomas huudahti Jeesukselle: ”Minun Herrani ja Jumalani!” (Joh. 20:28).
Se kävi Tuomakselle, eikö käy Sinulle?
Heprealaiskirjeessä (Hepr. 1:8) Isä Jumala todistaa Jeesuksen todellisesta henkilöllisyydestä: ”Mutta Pojastaan hän sanoo: - Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan, ja sinun kuninkaanvaltikkasi on oikeudenmukaisuuden valtikka.” Isä puhuu Jeesuksesta käyttämällä sanaa Jumala.
Kysymys on vaikea, mutta näin Jumalan Sana kertoo.
Kes.
sinä Kesitas asustelet jatkuvasti tälla palstalla, vaikka sinulla ei ole aikomustakaan käydä sisälle Jumalan valtakuntaan?
Puhut tuosta monikollisesta Elohim-sanasta, heprean kielessä sillä voidaan ilmaista myös arvokkuutta, sen takiahan verbi on yksiköllinen, sehän sanoo jo kaiken.
Älä hyvä veli mene kieliansaan, kun sinä siihen olet kerran tutustunutkin.
Missäs kohtaa se oli, kun Daagonistakin käytettiin monikkomuotoa tuossa merkityksessä?
Ja sitten tuo aina esitetty 'minä ja Isä olemme yhtä', muistathan, että kaikkien Raamatun jakeiden täytyy olla sopusoinnussa keskenään, että saadaan oikea sovellus. Jeesus rukoili viimeisenä iltanaan, että hänen opetuslapsensakin olisivat yhtä hänen ja Isän kanssa. Minkälaisesta ykseydestä on siis kysymys? Tarkoituksen, toiminnan ja ajatuksen ykseydestä.
Voithan sanoa kaverillesi jostain asiasta, että tässä me olemme yhtä eli samaa mieltä.
En jaksa nyt enempää.
Minulla on jo paikka siellä, kunhan se ensin tulee.
Kiitos mielenkiitoisesta ja sivistyneestä vastauksesta.
Olen saanut juutalaisen kasvatuksen, joten ilman Teoligian tenttimistä olen humannut sen kultturin monimutkaisuuden sekä haavoittumisherkkyyden.
Onneksi olen Messiaaninen.
Se nyt on aivan sama mitä vanha testamentti sanoo, kun se on juutalaisten historiaa ja joka ei pelasta yhtään ketään. On lakeja ja sääntöjä, jotka loppuivat Golgatalla.
Katsos kun taivaan alla ei ole annettu muuta nimeä kuin Jeesus jossa on pelastuksemme.
Kesitas, et ole kovin tarkka kun lainaat Raamattua tähän tapaan. Eli yhdistät ilmeisen tahallasi Tuomaan sanat niin että hän olisi puhunut vain yhdestä persoonasta. Kirjoiti näin:
"Opetuslapsi Tuomas huudahti Jeesukselle: ”Minun Herrani ja Jumalani!” (Joh. 20:28) "
Ei Raamattu noin ilmaise vaan:
Joh. 20:28
Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"
Se tarkoittaa sitä että hän mainitsi KAKSI eri persoonaa, Herra=Jeesus ja Jumala=Jumala.
Ja jatketaan todistelua, että on Jeesus=Herra ja Jumala =Jumala. Siis kaksi eri persoonaa edelleen.
Apt.2.
36 Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."
1. Kor. 8.
5 Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja,
6 niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.
Teehän Kesitas sinäkin parannus, olet edelleen uskontosi kahleissa ja (kolminaisuus) opissa.
>>Se nyt on aivan sama mitä vanha testamentti sanoo, kun se on juutalaisten historiaa ja joka ei pelasta yhtään ketään. On lakeja ja sääntöjä, jotka loppuivat Golgatalla. ** Mitä höpötät. Näin varmasti VL raamatussa, mutta Jumalan Sanassa se loppui vuotta ennen, Johannekseen.
Luuk. 16:16
"Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen asti.
Joten ole tarkkana.
>>Katsos kun taivaan alla ei ole annettu muuta nimeä kuin Jeesus jossa on pelastuksemme. *** Näin on, Amen.
Laitoin -92 käännöksessä, olin tarkka, mutta alkutekstin mukaan se kuuluu, kuten varmaan tiedätkin.
”Herra minun ja Jumala minun”.
>>Se tarkoittaa sitä että hän mainitsi KAKSI eri persoonaa, Herra=Jeesus ja Jumala=Jumala.** Höpsis.
Herra minun JA JUMALA MINUN. Se on Elohiim. Yksi ja sama persoona Hänelle.
Olen tehnyt parannuksen varmaan huomattavasti enen sinua, tein samoin kuten Paavali, Jumalasta Jeesuksee, jolloin löysin Hänessä myös Isän.
Kolminaisuus on Pyhä, kaikki ovat erotettuja jumaluuteen.
tas vastannurt siihen, miksi jatkuvasti asustelet tällä palstalla, vaikka sinulla ei ole minköäänlaista kaipausta Jumalan puoleen etkä eio armonajassa iirestiä parannuksen askelille, siis mennä Kempeleen rauhanyhdistykselle.
Luehan Joh.17 ja palataan sitten siihen kolminaisuuteen uudelleen.
joku kummallinen luonnonoikku tuo Kesitas. Kehittelee omaa oppiaan palstoilla erikä ymmärrä, että uskomisen asia on aivan yksdnkertainen. Pitää vain mennäö seurohin- EWi kai sille kukaan mitään voi, ettö osa traistelee armonaikansa loppuun omalla järkellään ja sitten suistuu helvwttiin.
Jokainen teologi tietää, että kolminaisuus on katolisuutta, ei Raamatusta.
Kuitenkin kaikki kolme ovat minulle jumala- persoonia, vainenkin Isä ja Poika, jota alkutekstillä kutsutaan Elohiimiksi.
Minun oppini ei ei ole kolminaisuus, todella, kaikki nämä kolme ovat Pyhiä, Pyhempiä kun yksikään ihminen.
Tuon teille elävää Jeesusta, jota ei tuo lahkolainen, Kempeleen RY.
Kerrotko Kes miten sinä ymmärrät sen keskustelun mikä käytiin ennen ristiinnaulitsemista. Luterilaisen käsityksen mukaan on eri asia jos ihminen sanno olevansa Jumalan lapsi kuin se keskustelu joka johti vaateen repäisemiseen. Siinä juutalainen oppinut näkee keskustelun siitä mikä on Jumala. Tämä keskustelu Jumalan olemuksestahan oli se ristiinnaulitsemisen syy.
(Jumala itse tuli ristiinnaulituksi, viimeiseksi uhriksi).
Ristiinnaulitseminen ja kuolema ristillä repäisi esiripun temppelissä.
Matt. 27:51
Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, [2. Moos. 26:31-33, 2. Moos. 36:35; 2. Aik. 3:14; Hepr. 6:19,20, Hepr. 10:19,20]
Mark. 15:38
Silloin temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. [2. Moos. 26:31-33, 2. Moos. 36:35; 2. Aik. 3:14; Hepr. 6:19,20, Hepr. 10:19,20]
Luuk. 23:45
Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. [Mark. 15:38 ]
Hepr. 10:20
ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon -- hänen ruumiinsa -- kautta.
MINÄ OLEN JUMALAN POIKA
Markus 14
61 Mutta Jeesus pysyi vaiti, hän ei vastannut mitään. Silloin ylipappi teki hänelle uuden kysymyksen: "Oletko Messias, ylistetyn Jumalan poika?" [Ps. 38:14,15; Jes. 53:7; Mark. 15:4,5; Luuk. 23:9; Joh. 19:9]
62 "Olen", vastasi Jeesus, "ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä." [Mark. 12:36 | Mark. 13:26]
63 Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää todistajia tarvitsemme! [4. Moos. 14:6; 2. Sam. 13:19; Job 1:20; Jer. 36:24; Ap. t. 14:14]
64 Kuulittehan, miten hän herjasi Jumalaa. Mitä ehdotatte?" Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän oli syyllinen ja ansaitsi kuoleman. [Mark. 2:7; Joh. 19:7 | 3. Moos. 24:16]
tai mikä tausta on tällä:
13 Mooses sanoi Jumalalle: "Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: 'Mikä on hänen nimensä?' Mitä minä heille silloin sanon?"
14 Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen."* Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'" [»Minä-joka-olen» (hepreaksi ehje a er ) viittaa Jumalan nimeen (vrt. jae 15). merkitsee 'minä olen', 'hän on'. Jahve-nimen asemesta käytetään käännöksissä perinnäisesti sanaa 'Herra'. Myös juutalaiset ovat vanhastaan lukeneet tämän sanan kohdalla 'Herra', koska he kokonaan lakkasivat lausumasta nimeä . Myös vanhoissa käännöksissä (kreikkalaisissa, latinalaisissa jne.) käytetään Jahve-nimen tilalla Herraa tarkoittavaa sanaa.]
15 Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.' Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen. [Jes. 42:8]
Aamupäivää Kesitas. Kirjoitit: " Minun oppini ei ei ole kolminaisuus, todella, kaikki nämä kolme ovat Pyhiä, Pyhempiä kun yksikään ihminen.
Oletko sitten eri mieltä Jeesuksen kanssa joka todisti:
Joh.17.
20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän ( opetuslasten) sanansa kautta uskovat minuun,
21 että he KAIKKI olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että HEKIN MEISSÄ olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
22 Ja sen KIRKKAUDEN, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut HEILLE että he olisivat YHTÄ, niinkuin me olemme yhtä-
23 minä heissä, ja sinä minussa-että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.
Eli Jeesus todisti että jokainen ihminen on YHTÄ Isän ja Pojan kanssa kun kaikilla on SAMA Pyhä henki. Siis sinun oppisi on ihmisoppia koska et usko Jeesuksen todistusta vaan uskot kirkkojen ja lahkojen eksyttäviä oppeja. Jumala on kaikkiyhteinen ja yhtä joille on annettu Pyhän Hengen lahja. Tuo Pyhän Hengen kautta tuleva yhteys ei rajoitu vaan kolmeen ja jokainen ihminen jossa suu Pyhä Henki on yhtä pyhä kuin Isä ja Poika. Jos tästä olet eri mieltä, niin sinä Kesitas olet väkevän eksytyksen uhri.
ole näkynyt Kempeleen rauhanyhdistyksellä.
Mitä tekemistä sillä on Jumalan Valatkunnan kanssa, sehän on vain yksi lahkon haara.
Olen kirjoittanut siitä, että Jeesus on Jumala, yhtä Isän kanssa ainakin sata kertaa, nyt vastasin kolmiyhteisyyden historiasta.
Niin Kesitas, mitä halusit kertoa siitä? Ehkä Nikaian kirkolliskokouksen päätöksestä vuonna 325 ja sitten Konstantinopolin vuonna 381.
Kaikki ne joissa vaikuttaa Jumalan Pyhä Henki ovat YHTÄ keskenään. Ei se yhteys/yhtä rajoitu vain kolmeen Joh. 17:20-23
Kun ihmisellä on Pyhä Henki, onko hänkin jumala koska on YHTÄ Isän ja Pojan kanssa? Harkitse tarkkaan mitä vastaat.
>>Kerrotko Kes miten sinä ymmärrät sen keskustelun mikä käytiin ennen ristiinnaulitsemista. ** Mitä keskustelua tarkoitat? Pane jakeet esille. On muuten mieliaiheita Raamattutunneillani.
Lähtökohta on myös se, että samoihin aikoihin esiintyi useita Messiaana, hakien kunniaa, joka sai juutalaiset varovaisiksi.
Taas käskynhaltialla oli Roomasta heikko kuva, ja yksikään virhe, niin kaula katkesi.
Syy vaihtui kolme kertaa ja he tarvitsivat Roomalaisten apua, koska juutalaisilla ei ollut oikeutta langettaa kuoleman tuomiota.
Laitan näkemykseni eräästä aiheen Raamattutunnista, siitä kohti miten Häntä yritettiin syyllistää; Mark. 14;53 Jeesus vietiin ylipapin luo, ja koko ylin papisto sekä vanhimmat ja lainopettajat kokoontuivat sinne
Paikalla oli yli 100 fanaattista juutalaista.
Ylipapin nimi oli Hannaan (Joh. 18;13), joka oli sen vuoden Ylipapin Kaifaksen appi-ukko.
Oli hyvin Lainvastaista vangita Jeesus yöllä, eikä Häntä vastaan esitetty yhtään syytöstä.
Tuomioistuimeen ei voinut, eikä saanut tuoda ihmistä, jolla ei ollut syytettä päällä.
Tämän virheen teki juutalainen Pyhä päällystö, jonka tehtävä oli juuri vaalia Lain toteuttamista.
Matteus kertoo karua todellisuutta 26;59 Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet,
Tämä oli erikoista virkamiehiltä, jonka tehtävä oli vain ja ainoastaan puolustaa syytettyä, eikä he saaneet Lain mukaan etsiä yhtään Todistajaa?
Laki kielsi myös kuolemantuomion käsittelyn yöllä. Se kielsi myös käsittelyn valmistuspäivänä, (aattona, lauantaina) ja nyt oli myös erityisen suuri juhla, eli kaksi sapattia peräkkäin (karkauspäivä), juutalainen pääsiäinen, Pesach.
Lain mukaan koko tämä, ehkä muutaman sadan hengen joukko olisi tullut tuomituksi ristille, jos ei Jeesusta saataisi tuomituksi.
Keinoilla ei enää ollut väliä.
************
Ylipapin luona siis Jeesusta yritettiin saada lankaan, juutalaisten toimesta, että saisivat tuoda selkeän rikoslistan Pilatuksen eteen.
Kaikki ovet olivat myös suljettu, vastoin Lakia, ne tuli olla auki, Oikeudenkäynnin tuli olla avoin.
Toisaalta, Hannaan piti kuulustella Todistajaa, eikä Jeesusta?
Hannaan luona eräs vartija löi myös Jeesusta kasvoihin, joka oli suurimpia loukkauksia, joita siinä kulttuurissa ylipäätään oli.
Kukaan ei reagoinut siihen.
Hän tiesi ne, siksi Hän pani Jeesuksen Kaifkasen luo, voimakkaasti sidottuna, vaikka Hänen olisi pitänyt 4. Moos. 35;9 mukaan tarjota Hänelle turvakaupunkia, jossa Hän oli turvassa sen ajan, kun Oikeus sai päätöksensä valmiiksi.
Tämä turvakaupunki on tänä päiväkin käytössä tummilla ja se toimii.
**************
Hannaan siis luotti tyttärensä mieheen Kaifakseen, saadakseen Jeesuksen hangilta.
Sama laiton juonittelu jatkui myös siellä.
Tämä osoittaa, että asia oli ennalta sovittu, sillä Hän osasi jatkaa samaa linjaa, appensa kanssa.
Ongelma oli vain se, ettei löytynyt kahta samanlaista todistusta, Pilatukselle vietäväksi.
Kaifas pyrki kaikin keinoin saada Jeesus puolustamaan itseään.
Häntä oli syytetty Hanaan luona lähes kaikesta, mutta Kafaksen kotona tuli aivan uusi syyte, toinen syyte asia.
Mar. 14: 58 "Me olemme kuulleet hänen sanovan: 'Minä hajotan tämän ihmiskäsin tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä uuden, joka ei ole ihmisten tekemä.'
Näin oli todella Jeesus sanonut, mutta Hänen ei tarvitse todistaa itseään vastaan.
Tässäkään todistukset eivät pitäneet yhtä (Jae 59), josta Kaifas kiivastui ja vaati Jeesusta vastaamaan.
Jeesus oli hiljaa, kuten Jesaja sanoo; Hän ei ääntä päästä.
Kuulustelun jatkuessa Kaifas kysyi Jeesukselta; - Oletko Messias, ylistetyn Jumalan Poika?
Tähän Jeesus vastasi (Mark 14; 61) -" Olen", vastasi Jeesus, "ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä."
Kaifas luuli voittaneessa jutun ja repäisi vaatteensa halki, joka oli sen ajan tapa kertoa suuresta voitosta tai oivalluksesta. Hän sanoi– "Mitä me enää todistajia tarvitsemme, Kuulittehan, miten hän herjasi Jumalaa. Mitä ehdotatte?" Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän oli syyllinen ja ansaitsi kuoleman.
Näin Hän sai jälleen yhden syytteen, Jumalan pilkan, ja Heidän mielestä Hän ansaitsi kuoleman, mutta kuten Helkama sanoo pyörästään, - vain pakki puuttuu, ja heiltä puuttui vain Pilatuksen allekirjoituksen.
Tämä oli kolmas erilainen syytös, ilman todistajia.
Mitään syytekohtaa ei voitu todistaa, sillä syyttäjäähän ei juutalaisessa oikeudessa ole, mutta nyt sen virkaa teki Ylipapit.
Sitten vastaan näkemykseesi esirippuun.
Jumala repäisi sen siksi, että Jeesuksen sovitustyön Temppelissä kaikkein Pyhimmän osalta tuli mitättömäksi ja sinne oli nyt kaikilla vapaa pääsy.
Yksinkertaistan sen; - Kaikilla uudestisyntyneillä on pääsy kaikkein Pyhimpään.
Jumalahan itse määräsi Temppelisäännöksen, jossa esirippu oli olennainen osa.
Jeesushan kertoi aina itsestään sen, että olen ”ihmisen Poika”, johtuen juutalaisten uskosta Yksiarvoiseen Jumalaan, Adonaihin ja nimeä ei saanut kertoa, Laki sen kielsi.
Jatkuu..
Jeesushan ei rikkonut Lakia missään kohti.
Jumalahan sanoi vastaavasti olevansa; ”Minä olen” tai tässä Genesiksen kohdassa; "Minä olen se joka olen."
Jeesushan myös käytti nimeä; ”Minä olen”.
Hyvä kirjoitus Sinulta.
Olisi mielenkiintoista lähettää Sinulle koko Raamattu tunnin aineisto, olen tutkinut asian tarkkaan.
Kes.
Olen vastannut useasti, Henki on Jeesuksen edustaja maan päällä ja Jumal- persoona MINULLE.
Juuri näin, ei kuitenkaan; "ovat yhtä" vaan uudestisyntyneiden kohdalla; 21 että he kaikki OLISIVAT yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että HEKIN meissä OLISIVAT, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
Kaikki kristityt rukoilevat myös VL;ien puolesta, että He OLISIVAT Kristittjyä, ja tunnustaisivat yleisesti, että Jeesus on Herra.
Jos tädeillä olisi pippeli, he OLISIVAT seti.
Törkysuinen helluntairikollinen vauhdissa.
En minä liiku mihinkään, istun ja kirjoitan.
Jeesus oli Jumalan työmies maan päällä. Hän suoritti tarkallen vain ne tehtävät mitä Jumalan antoi ja jokainen SANA mitä Hän julisti, sekin tuli Jumalalta. Sen todisti Jeesus itse.
Se että hän käytti Isältä saatua valtaa ei tehnyt hänestä jumalaa mutta Nikaian kirkolliskokus riitelyn päätteeksi julisti Jeesuksenkin jumalaksi ja silloin hajosivat kirkot idän ja lännen kirkoiksi.
Kristitty nimitys annettiin Jeesuksen opetuslapsille/seuraajille Antiokiassa. Se että eri lahkot ja uskon suunnat käyttävät tätä nimitystä yleisesti ei todista että he olisivat todellisia Jeesuksen opetuslapsia. Niillä on omat ihmisopit ja käsitykset ja he elävät niissä ja siitä on muodostunut tapakristillisyys.
Ei kylläkään ole niin että Jeesus ei olisi Jumala idän kirkossa eli ortodokseilla. Riita lännen ja idän kirkon välillä koski Pyhää Henkeä. Kyse on siitä että lännen katolilainen kirkko opetta että Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta ja ortodoksinen kirkko että opettaa että Pyhä Henki lähtee Isästä.
Nikain kirkolliskokouksessa areolaisuus julistettiin harhaopisksi. Areolaisuus ei pitänyt Jeesusta Jumalana niin kuin et sinäkään. Areolaisuus oli aikansa kylläkin idäässä mutta Nikean kirkolliskokouksessa hyväksytty opetus voitti lopulta areolaisuuden.
Niinpä juuri. Eli tuo ihmisistä kasattu kokous päätti mitä päätti ja siihen perustuvat kirkkojen opit ja uskot. Minä en sellaisiin usko enkä tarvitse niitä koska uskon mitä Jeesus sanoi.
Eikö se etsivä xxx ole juuri näin.
Mihin sinä tarvitset jonkun kirkolliskokouksen päätöksiä tai Lutherin uskonpuhdistusta? Jeesuksen sana on totuus, ainoa totuus ja siihen uskomalla saat toivon pelastusksesta. Eikö se asia ole täsmälleen noin?