Eli siis
Kaverini tekee aina sillä lailla, että kun hän ei halua puhua jostain tietystä asiasta, niin hän sanoo että: "Ei puhuta tästä, ahdistaa." Ja kyseessä on joku pieni asia. En sano, että häntä ei voisi ahdistaisi ollenkaan, koska hänellä ei ole diagnoisoitu ahdistuneisuushäiriötä, mutta hän käyttäytyy aivan täysin normaalisti sen jälkeen.
Minulla on diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriö.
Ahdistukseni on todella vaikeaa. Olen monta kertaa oksentanut ja pyörtynyt, koska minua on ahdistanut niin paljon (ei ole tapahtunut paniikkikohtauksien aikana)
Hän tietää kuinka vaikea minun ahdistus on, joten tuntuu ihan niin kuin hän vähättelisi mitä tuntisin sanomalla, että häntä ahdistaa kun hän ei halua esim. puhua jostain asiasta. Tai käyttää sanaa "ahdistus // ahdistaa" liian helposti/ns. väärissä tilanteissa.
Onko minulla oikeus sanoa tästä hänelle, että tämä häritsee minua vai olenko häiriintynyt turhasta tai pienestä?
Kaverini tekee aina sillä lailla, että kun hän ei halua puhua jostain tietystä asiasta, niin hän sanoo että: "Ei puhuta tästä, ahdistaa." Ja kyseessä on joku pieni asia. En sano, että häntä ei voisi ahdistaisi ollenkaan, koska hänellä ei ole diagnoisoitu ahdistuneisuushäiriötä, mutta hän käyttäytyy aivan täysin normaalisti sen jälkeen.
Minulla on diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriö.
Ahdistukseni on todella vaikeaa. Olen monta kertaa oksentanut ja pyörtynyt, koska minua on ahdistanut niin paljon (ei ole tapahtunut paniikkikohtauksien aikana)
Hän tietää kuinka vaikea minun ahdistus on, joten tuntuu ihan niin kuin hän vähättelisi mitä tuntisin sanomalla, että häntä ahdistaa kun hän ei halua esim. puhua jostain asiasta. Tai käyttää sanaa "ahdistus // ahdistaa" liian helposti/ns. väärissä tilanteissa.
Onko minulla oikeus sanoa tästä hänelle, että tämä häritsee minua vai olenko häiriintynyt turhasta tai pienestä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaa paremminkin siltä, että sinä vähättelet hänen ahdistustaan. Jos et vähättelisi, ymmärtäisit ettei hän halua puhua ahdistavista asioista.
Niinpä onkin. Kiitos vastauksesta, suhtautumukseni asiaan muuttui.
Että kun joku ei siis halua selvittää asioita ja kuunnella mitä toisella on sanottavaa voi vedota johonkin ahdistukseen kun ei esimerkiksi halua kuulla totuutta.
Joo ei mitään, kiitos, että selventi.
Joskus ei ole valmis kohtaamaan vaikeita asioitaan ja pelkää sitä tunnekuohua, mikä tulisi, (mahdollisesti jopa paniikkihäiriö), jos antaa ajatuksissaan tilaa ahdistusta aiheuttaville tekijöille.
Ihminen joskus mieluummin torjuu koko ahdistuksen tai välttelee sitä, kunnes pystyy tai on valmis kohtaamaan ne ongelmat. Ihminen suojelee itseään tavallaan.
Ahdistuksessa ihminen tekee paljon ajattelutyötä. Lähes alinomaa. Pyörittelee ajatuksia päässän löytääkseen itse ratkaisun. Jonain päivän on valmis jakamaan asian jonkun toisen kanssa.