piileskelyn, jonka ainoana tarkoituksena oli välttää konflikteja. Muistan kuinka minua pelotti yläasteen loppuminen, koska koin myös elämän loppuvan, en tuntenut helpotusta, vaikka joskus pelkäsin mennä kouluun. Pelkäsin tiettyjä oppitunteja ja lintsasin paljon. Muistan kuinka vanhempani kysyivät, miksen tuo kavereita kylään? En kehdannut, koska pelkäsin niin tietoisesti sitä, että pienikin asia mikä on "poikkeavaa" kotonamme voi johtaa kiusaamiseen koulussa. Häpesin vaatteitani, häpesin perhettäni, häpesin sisaruksiani, vaikka ne/he olivat kaikki ihan normaaleja.
Jälkikäteen tarkasteltuna kiusaaminen halvaannuttaa luonnollisuuden, sitä on aina varuillaan (tietoisesti tai epätietoisesti) ja vaikuttaa muiden silmiin todella oudolta hiipparilta, mikä voi johtaa hyvin helposti uudelleen kiusatuksi joutumiseen.
Surullisinta tässä on se, että ihmiset ovat ihan samanlaisia aikuisina kuin lapsina. Kiusaaminen jatkuu työpaikoilla, opiskeluissa, armeijassa jne.
Jälkikäteen tarkasteltuna kiusaaminen halvaannuttaa luonnollisuuden, sitä on aina varuillaan (tietoisesti tai epätietoisesti) ja vaikuttaa muiden silmiin todella oudolta hiipparilta, mikä voi johtaa hyvin helposti uudelleen kiusatuksi joutumiseen.
Surullisinta tässä on se, että ihmiset ovat ihan samanlaisia aikuisina kuin lapsina. Kiusaaminen jatkuu työpaikoilla, opiskeluissa, armeijassa jne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vika on sinussa. Et voi koko elämääsi kulkea toisia syyttämässä, tee itsemurha tai lopeta valittaminen. Me ei jakseta enää kuunnella tuota valitusta!
Jokaisella meillä on täällä oikeus ilmaista itseämme. Ihan asiaahan aloittaja kirjoitti. Valitettavasti kiusaaminen jatkuu tosiaan lapsuudesta aikuisuuteen, ja ihan vanhainkotiin saakka.
Nim. Toiset et voi tietää mitä kaikkea aloittaja on joutunut elämässään läpi käymään . Vastauksesi oli masentava ja ajattelematon.
On se vaan surullista, jos aikuisetkaan eivät lopeta viattomien lähimmäistensä vammauttamista. Epäinhimillistä.
Jatkettua koulukiusaamista ei saa olla.