En oikein jaksaisi enää

Joka halvatun päivä samaa paskaa, tunteet pyörii ympyrää, itsemurha tuntuu ainoalta ratkaisulta. Niistä ajatuksista en pääse eroon, en niin millään. Elämä on muutenkin perseestä, turhaan sitä leikkii ihmistä, kun näköalat on ihan sekaisin eikä ainakaan valoisampaan päin menossa. Miten saisi edes voimaa tappaa itsensä? Miksi nämä ajatukset kiusaavat koko ajan voimalla, mutta ei kuitenkaan sellaisella voimalla, että pääsisin loppuun asti? Pelkkää ahdistusta, joka tunkee aina päähän, kun on sekuntikin hyvä olla.

Elämäni on perseestä, minä olen perseestä, miksen vain voisi kuolla pois?
Ilmianna
Jaa

12 Vastausta



Hei,

On olemassa erilaisia auttavia tahoja, joissa voisit keskustella ajatuksistasi ja tuntemuksistasi. Ulkopuolinen tuki voi auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia. Se voi olla tärkeä voimavara ja helpottaa jaksamista.

Apua voi saada netin välityksellä, puhelimitse tai kasvokkain. Tässä muutamia vaihtoehtoja:

- Verkkokriisikeskus Tukinet, https://www.tukinet.net/. Tukinetistä saat halutessasi itsellesi tukihenkilön, jonka kanssa voit keskustella kahden kesken. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea. Tukinet on avoinna vuoden jokaisena päivänä kellon ympäri.

- Jos haluat keskustella tilanteestasi mieluummin soittamalla, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202 arkisin klo 09.00-07.00 sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 15.00-07.00.

- Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Yhteystiedot löytyvät täältä: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto

Toivottavasti löydät itsellesi sopivan tavan hakea ja saada tukea vaikeassa elämäntilanteessa!

Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Ilmianna
Jaa
Älä usko noita kirjotuksia ne on vaan sen takia sun puolella kun niitten palkka tulee sun kurjuudesta, jos johonkin yrität selittää vittuilut saat ja sitten alkoi pään sekoitus että saadaan taas yksi hölmö koukkuun ja loukkuun. Jos ne oikeesti kyttää vaan sua seinänläpi ja yrittää sut saada tekeen jotain tappoja tai itsaria niin yritä. Huomaat ettei mitään tapahu, koska olet yksin niin yksin ja kaikki ympärilläsi ovat petoja joiden leuat jo jauhaa odottaen että juhlat voisivat alkaa..
Ilmianna
Jaa
Sinä et leiki ihmistä, vaan sinä OLET ihminen. Se tarkoittaa sitä, että sinulla on ihmisarvo, olet siis arvokas siksi, koska olet ihminen. Et ole myöskään perseestä. Siltä ehkä voi joskus tuntua, mutta se ei pidä paikkaansa. Eikä koko elämäsikään ole varmaankaan ollut perseestä.
Elämässä on aina jotain ns. "vikaa". Elämä ei ole täydellistä, ei kenelläkään. Se helposti saattaa unohtua nykyään, kun someen päivitetään vain hyvät asiat. Pitäisi muka aina olla niin kaunis ja lihaksikas ja menevä ja menestyvä. Pah. Elämään kuuluu väistämättä myös negatiivisia asioita. Ei kaikki voi aina kaikilla mennä loistavasti, sehän on jo tilastollinen mahdottomuus.
Jos sinulla on jokin tietty ongelma, jonka koet tekevän elämästäsi vaikeaa, niin ryhdy etsimään siihen ratkaisua. Se on olemassa, se pitää vaan löytää. Ehkä se löytyy itse ajattelemalla, jonkun toisen kanssa keskustelemalla tai lukemalla, siellä jossain se kuitenkin on.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Kiitos myötätunnosta. Niitä ongelmia tuntuu vain olevan liikaa päällekkäin. Kun pääsee sinuiksi yhden kanssa, alkaa ratkomaan toista, hyväksyy kolmannen, suunnittelee neljänteen ratkaisua, niin löytyy aina uusi, joka tuntuu ylitsepääsemättömältä. Elämänhallinta (work in progress), päihteet (taistelua, mutta pois tällä hetkellä), talous (retuperällä ainakin pari vuotta), ihmissuhteet (ei ole), yksinäisyys, apatia/mielenkiinnon puute, terveys (alkaa prakaaamaan), suurelta osin itse aiheutettu työstressi, jonka ansiosta sain jonkin sortin paniikkikohtauksen tänään herätessäni. Yksi ainoa hetki tällä viikolla, kun pääsin rentoutuneeseen tilaan ja sitten pukkaa päälle uusi terveysongelma ja stressi kahta kauheammin. OK, nyt on jo niin sekaisin, tavallaan, että jopa IM-ajatukset jää taka-alalle, mutta kyllä ne ennemmin tai myöhemmin pukkaa päälle nekin.

Välillä mietin, että miksi minä tännekään avaudun, kun tuntuu niin vaikealta kaikki, mutta ei minulla ole muutakaan paikkaa avautua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Älä pelkää noita ahdistuskohtauksia ja edes sitä paniikkia. Se on vain psyyken tapa työstää ja irrotella pahanolon tuntemuksia. Kannattaa hakea ammatillistakin apua koska heillä on tietoa miten kohdata ja purkaa tunteiden kuormaa. Puhuminen ja tai kirjoittaminenkin auttaa. Hyvä että sait kirjoittua tänne. Kyllä sinä selviät. Hiljaa hyvä tulee.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Hyvä että avauduit. Ei tässä elämässä tarvitse kaikkea pitää sisällään. Kun jakaa asioita niin ne ehkä tuntuu vähän helpommilta.
Jossain elämänvaiheessa saattaa tosiaankin olla ongelmia monta päällekkäin. Ei kai siinä sitten muu auta kuin ongelma kerrallaan mennä eteenpäin. Tai jonkun ongelman voi hetkeksi jättää lepäämään ja ratkoa välillä toista ongelmaa, jos se tuntuu ajankohtaisemmalta.
Elämänhallinta on varmaan aika laaja juttu, jossa on jokaisella jotain puutteita. Oikeastaan uskon, että elämää ei voi ihan täysin itse hallita. On asioita joihin voi vaikuttaa, mutta kaikkea ei voi hallita. Me ollaan täällä monella tapaa myös riippuvaisia toinen toisistamme. Siis muittenkin ihmisten tekemät valinnat saattaa vaikuttaa omaan elämään. Tai sitten voi iskeä jokin luonnonkatastrofi jne.
Hyvä että olet saanut jätettyä päihteet. Muutenkin terveelliset elämäntavat saattaa auttaa jaksamisen ja mielialan suhteen. Talousasiat korjaantuu aikaa myöten jos käy töissä ja on säästäväinen. Ihmissuhteet voi olla vähän monimutkaisempi asia, sitä voisi ehkä pohtia monesta eri näkökulmasta, esim. pystyykö päästämään ihmisiä lähelleen, onko vaikeaa luottaa, jne. Terapiassa voisi ehkä pohtia näitä juttuja enemmänkin. Jos on liikaa työstressiä, niin pieni sairasloma saattaisi olla hyvä juttu, tai jos et halua sairaslomaa, niin voisi kokeilla esim. rentoutusharjoituksia ja mindfulnessia ym. Joskus akuuttiin ahdistukseen ja stressiin auttaa se, kun keskittyy nykyhetkeen. Se on eräänlaista meditaatiota: keskittyy vaikka hengitykseen, ja siihen miltä sohva tuntuu siinä istuessa, mitä ikkunasta näkyy ja muuta, siis keskittyy aistimaan ympäristön. Se taitaa olla yksi mindfulness -jutuista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Muista maksaa hautauskulut ennen kuin tapat itsesi. Jokainen kunnon kansalainen huolehtii nuo asiat kuntoon ennen itsensä tappamista. Hautausväellä on mukavanpaa kun ei tartte maksaa hautajaisia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Minä en v...u ymmärrä tämmösiä ihmisiä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Luuletko että masentunutta vittuakaan kiinnostaa onko se kunnon kansalainen vai ei. Ei helevata näitä ihmisiä, monesko elämä menossa??
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
7188mmm8 kirjoitti:
Luuletko että masentunutta vittuakaan kiinnostaa onko se kunnon kansalainen vai ei. Ei helevata näitä ihmisiä, monesko elämä menossa??
Kannattaa olla ennemmin kunnon kansalainen kuin paskaloinen !

Kiitos kun muistutit !
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ei muuta kun linkku kaulaan tai kuula kalloon, ei sitä kukaan sure jos näin teet. Jos Suomalaiselle sanottais että hänen on mentävä sinua tapaamaan, muuten sinä teet itemurhan, niin tuskin lähtisi. Alkais tulla puhetta: "Mää en nyt millään ehtis, kun minun sinne meijän kerhon keilatunnille ja sitten minun pitää jne......". Lisäksi olen kokenut sen, että mitä neuvottomampi ihminen on sitä vähemmän häntä halutaan auttaa. En näe muuta lääkettä kuin kuula kalloon. Tällä hetkellä Suomalaisia vaivaa todella suuri tunne köyhyys, onkohan se virus vai mikä?
Ilmianna
Jaa
Kaikki johtuu suvakkihyysäri hallituksen täysin pilaaman maamme nykytilasta ja tulevaisuudesta !
Suvakkihallitus ajoi maamme tähän historian pahimpaan tilaan mielisairaan merkeleen määräämällä matujen maahantuonnilla!
Ilman tuota saastaa eläisimme turvallista elämää kuten esim.-80 luvulla !
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

En oikein jaksaisi enää

Joka halvatun päivä samaa paskaa, tunteet pyörii ympyrää, itsemurha tuntuu ainoalta ratkaisulta. Niistä ajatuksista en pääse eroon, en niin millään. Elämä on muutenkin perseestä, turhaan sitä leikkii ihmistä, kun näköalat on ihan sekaisin eikä ainakaan valoisampaan päin menossa. Miten saisi edes voimaa tappaa itsensä? Miksi nämä ajatukset kiusaavat koko ajan voimalla, mutta ei kuitenkaan sellaisella voimalla, että pääsisin loppuun asti? Pelkkää ahdistusta, joka tunkee aina päähän, kun on sekuntikin hyvä olla.

Elämäni on perseestä, minä olen perseestä, miksen vain voisi kuolla pois?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta