Setäni oli ollut sairaalassa useita päiviä, ja oli tullut eräänä päivänä puheeksi yhden vaikeaa sairautta potevan potilaan kanssa kuolema, joka saatta olla ihhimillisesti ajatellen hyvinkin lähellä. Setäni oli kysynyt tältä hätääntyneen tuntuiselta ihmiseltä pelottaako häntä kuolema, hän oli vastannut kahdesti, pelottaa... kovasti pelottaa. Uskovainen setäni oli häneltä kysynyt haluaisiko hän uskoa syntinsä anteeksi. Tämä oli sanonut että haluaa, Niin setäni oli julistanut hänelle Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sen jälken tämä potilas oli kohta itse sanonut ei minua enää pelota, jos minä kuolen niin minä pääsen Taivaaseen.
Hän sai synnit anteeksi.
Jaana
8645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Syntien anteeksi julistaminen on hieno armon työkalu:)
Vaikkei pelastuksen suhteen olekaan merkitystä millään muulla kuin uskolla, niin julistaminen / vakuuttaminen että synnit ovat anteeksi 'juuri sinulta', voi monesti olla se ratkaiseva tekijä että ihminen jaksaa todellakin uskoa että Jeesuksen sovitustyö koskee myös 'minua' henkilökohtaisesti.
Niin kauon kun syntien anteeksi julistusta ei laiteta Raamatunvastaisesti pelastuksen edellytykseksi, on sen käyttö pelkästään positiivista:)
Synnintunnon saaminen saattaapi olla sitten jo vaikeampi asia.
kun vain pyytää synnit anteeksi ja kuolee niin pääsee taivaaseen.
Sydämen uskolla me vanhurkaaksi tulemme ja suun tunnustuksella autuaaksi.
Jaana haluisin kysyä mitä uskoa sinä edustat?Olen kuullut aikoja sitten jo lähes samanlaisen tarinan,ja se ei ollut vl-usko vaan eräs toinen ryhmä.Ilmeisesti kuoleman hetkellä turvautuu sydänmessään Jumalaan,ei ehkä toisella ole kuitenkaan asian kanssa mitään tekemistä,hän antaa vain voimia uskoa paremmasta.
Evankeliumin julistaminen sitä haluavalle on suurta Jumalan armoa.
Elävän uskon omistamiseen pääseminen ei todellakaan tarvita muuta kuin katuva sydän, ja uskovainen ihminen joka jeesuksen käskystä julistaa synteinpäästön.