se ettei kaivattuni rakasta minua. Miksei se me jakeluuni, miksi minä en suostu syvällisesti ymmärtämään sitä? Vituttaa ja kaivelee ihan todella. Minun pitäisi harrastaa raskasta nyrkkeilyä 3-4 vuotta, monta kertaa viikossa jotta pääsisin eroon kaikista tämän kyseisen asian aiheuttamista patoutumista, itsevihasta, ylipäänsä vihasta, pettymyksestä, pahasta mielestä, surusta ja mielipahasta. Tuo kaikki tunne on kaivautunut minuun syvälle, solutasolle saakka ja kapseloitunut sinne. Hän on vuosien saatossa "jäänyt" minuun. Voisin huutaa surkeasti ja kirkua kovaa, repiä tukkaani, itkeä niin etten saa henkeä ja lopulta käpertyä kuin koira kerälle nukkumaan suruissaan ja kaikkensa antaneena. Mutta mistä löytää uusi toivo elämään? Jotain lohtua?
Minua itseasiassa vituttaa
paskaelämäni
18540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tiedätkö varmaksi ettei hän rakasta vai oletko vain päätellyt niin?
Olen päätellyt. m->n
Kannattaisiko sitten varmistaa asia vielä, jos vaikka kuitenkin tykkäisi.
Ja jos ei, niin sitten se todennäköisesti menee jakeluun sinulle että hän ei pidä sinusta. Kun olet saanut sen suoran vastauksen, pääset helpommin eteenpäin.
Juuri näin kuin edellinen kirjoittaa. Mistä sitten olet päätellyt?
Naiselleko tää meni?
Raha? Ei se oloa välttämättä kovin hyväksi saa mutta helpottaa oloa jos lähtee vaikka etelään lomalle ja sisustaa asunnon uuteen uskoon... mutta tämä tietysti tulee kyseeseen vain jos rahaa on tarpeeksi.
Töihin keskittyminen helpottaa myös ja juhliminen, ystävien näkeminen.
Mistä tiedät ettei rakasta?
Mitä välii, jos ei rakasta niin se on hänen asiansa. Ala sinä elää, älä kaiva hautaasi, kunnioita itseäsi. Pidä huolta kehostasi, mielestäsi, seksuaaliterveydestäsi. Älä anna energioidesi laskea.
Tottakai on surku, jos toinen katsoo muualle. Menetys, tappio elämässä sattuu, mutta siihen tilaan ei saa jäädä. Hae ihmistä, joka pystyy antamaan kehollesi ja mielellesi hyväksytyn, rakastetun tunteen. Nauti hetkestä hänen kanssaan, enempää et tarvitse, paitsi jos haluat toisen hetken.
Vaikutat katkeralta luuserilta, en yhtään ihmettele jos naista ei kiinnosta seurasi.
Samaa ajatellut eräästä miehestä. Tehnyt mieli hakata päätä seinään, kun vaan säilyy mielessä. Hänellä oli ihan muut naiset mielessä, näin sen omin silmin.
...Ja vaikka näin kaiken sen, välitin vain enemmän hänestä. Ajattelin hänen silti ajattelevan minusta eri tavalla kuin muista. Ajattelin hänen olevan surullinen.
Vuosien jälkeen yhä tahtoisin kertoa hänelle sen yhden asian, en vain enää voi ja taidan vain kuvitella tuon välittämisensä.
Luulen, että rakastan sitä miestä. Olisin tahtonut niin usein lohduttaa häntä, kaipasin sitä samaa häneltä.
En siis yhtään pääse tästä ajatuksesta, olen täysin onneton tässä. En toivo kenellekään tällaista kohtaloa. Olen tosi syvällä edelleen, ei toivoa asian unohtamisesta.Jokainen päivä ajattelen häntä.
Minä en ihastunut tai rakastunut, enhän ansaitse edes sitä.
Jaaha, pienet itsesäälit näin aamusella ;) Uskon, että taisit ihan pikkuisen ihastua häneen...
Normaalisti Suomessa ei naien voi tunnustaa tuohon tyyliin tunteitaa miehiä kohtaa tulematta nauratuksi. Homojen kesken tällainen herttasarja sallitaan, jostain syystä. Mutta olepa tavan hetero, nainen, olet surkimus ja tyhmä, kun puhut "herttasarjan" juttujas. Uskottavuus nolla.
Sitten ex sanoo, ettei heteronainen ole mitään rakkaudessa homonnaiseen verrattuna. Eipä tietenkää. Häpeä ei tule homolle, vaan hetero häpeää ja sairastuu tauteihin. Ei tasavertaista romantiikalla kaupankäyntiä lainkaan, Heteromies ei myönnä epätasa-arvoa, heteronaiselta vaaditaan normaalisuutta, kykyä olla vastuuta kantava äitikin joskus. Pieni lohtu, homoja on vielä vähemmän, ei ole pareja tarpeeksi.
Samat olot.Lähetään yhessä nyrkkeileen.En kestä tätä.Tekisi miel huutaa itkeä raivota.Kenelle??Itselle kun menin ja rakastuin häneen.En heti pikkuhiljaa ja olen mennyttä. Ei tätä sydän ei kestä eikä pää kestä.Vatsakaan ei kestä.Olen kuin teini vaikka jo 50.Saa nauraa.
Heteronainen ei kehtaa huutaa ääneen, miten tulikin tehtyä ihastuksissaan väärä valinta. Jo se on väärä, siitä pitää tunnin välein huutaa, että tulisi responssia. Jalkoväli elää ainakin.
Homoromantiikka toimii lennossa, minuutin välein. Heterolla on säilyvämmät systeemit, välittipä toinen tai ei, minuuttitahti on kuin kilpirauhasen liikatoiminta potilas, joka toimii kiihkossa ja vimmassa ylikierroksilla. Kaahottajat. Ex-pomo oli kilirauhasen liikatoiminta kaahotuksesa, piiskasi, kouhkasi, haukkui, juoksi läähätti, haukkui, muut seurasuvat ihmetelllen, mistä se energia tulee.
"Joskus kilpirauhanen kuitenkin tuottaa liikaa tyroksiinihormonia, jolloin elimistön aineenvaihdunta kiihtyy jopa 60—100 prosenttia"
http://www.terve.fi/kilpirauhasen-liikatoiminta/kilpirauhasen-liikatoiminta
Aha, oli mieheltä naiselle, joten ei minulle.
En tiedä. Aamulla kyyneleet alkoi valua niin tajusin että on tunteita kun vaan kevytmielisedti yritin lohduttaa. Tunteet on vaan jäätynert eikä voi syyttää ketään. Mutta oon miettinyt että joskus haluisin vielä tavata ja käydä hänen kotonaan missä tuntisi oloni hyväksi juuri sen vuoksi että hän on hän. Lisäksi jos hän olisi kosketusetäisyydellä en voisi enää päästää irti. Mutta molemmilla on omat vastuunsa ja taakkansa nyt kannettavana