Vaikka on sydäntalvi ja maakuori lumen ja jään alla, tekisi mieli keskustella sienistä ja sieniasioista, vai tekisikö? Jos olet sitä mieltä, niin kanavalle!
Kaivataanko sienijutustelua?
Sieni-Sepe
268459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kun tuntuu että tietää mitä sienistä tarvitsee tietää.Esim että juuri poimittu herkkutatti jossakin rantakalliolla voissa paistettuna on erittäin hyvää ruokaa.Rouskukastike pottujen kanssa ei häviä tippaakaan.Keltavahveroista voi ihan hyvin myös tehdä ruokaa.Musta torvisieni on erittäin hyvä mauste kuivattuna ja hienoksi murennettuna.
Olisko sitä vielä muuta keskusteltavaa?
...mukavista sieniretkistä ja sattumuksista siellä. Kyllähän niitä ruokohjeita on vaikka kuinka, mutta jos joku aivan uuden makuelämyksen on kokenut, niin siitä muille. Ja hyvästä tai huonosta sieniseurasta saattaisi löytyä hupia ja hyötyä.
sitten pieni tarina:Viime syksynä kiertelin tutuilla keltavahvero seuduilla.Olin vaeltnut tuntikaupalla seutuja joilla jo vaeltelin 15 vuotta sitten.Nyt oli ollut muutaman vuoden tauko.En ollut montaa sientä saanut koriini.
Olin täysin kyllästynyt kaikkeen millä on sienten kanssa tekemistä.Olin noin 150 metrin päässä paikasta josta useamman vuoden ajan aina olin saanut parhaiten kyseessä olevia sieniä.
Tunsin kumminkin itseni niin lopen uupuneeksi että päätin sittenkin lähteä kotiin suorinta tietä(kolmisen kilometriä bussille).Homma tuntui täysin turhalta.
Oli kysymys täysin arpapelistä kun kumminkin päätin että kun nyt näin lähellä olen niin se on vain uhrauduttava.
Alue oli vähän ylempänä kallioiden välissä oleva parin hehtaarin tasanko.Kysymyksessä ei ole oikeastaan mikään suuri asia,mutta tunnetta huomatessani ensimmäisen suuren sieniryhmän,samalla myös toisen ja taas toisen,ei todellakaan voi sanoin kuvata.
Keräsin sellaisen KUUSI kiloa sieniä tältä pikku alueelta.Jokainen ymmärtää että jo tällainen määrä tällaiselta alueelta on paljon.Että tällaiselle paikalle kaikesta huolimatta palasi silloin kun sitä ehdottomasti vähiten odotti,tekee asian kumminkin vieläkin huomattavasti ihmeellisemmäksi.
Tapahtuma oli jokatapauksessa yksi elämäni mieleenpainuvimpia.
Minä löysin eräällä sieniretkellä suolta toimivan pontikkatehtaan. En sano kuntaa, mutta Uudenmaan silloisessa läänissä. En ilmiantanut, mutta potkin kaikki kumoon, jopa kaasin valmista ainetta maahan ja kumosin myös parisadan litran tynnyrin mäskiä suohon. Mitäs tulevat sienimailleni.
Hammastunturin lounaiskulmilla vaelluspäivän uhkasi päättää pussisienisoppa, muutama hassu hapero ja lohisieni vahvikkeinaan vain. Lammen eri puolilta kiersimme vielä arvioituun leiripaikkaan. Jouduin itään antavaan rinteeseen tasalaatuiseen pikku männikköön. Löytyi edes yx pikku tatti. Männyn herkkutatti. Toinen. Taskutatti. Hupputatteja. Jo piti ottaa rinkka alas ja keruupussukka esille...
Kiloja! - Ilta tummeni trangialla kuumennellessa. Kolmannen päivän aamiaisleiville viime siivut riitti. Oli montaa räätinkiä välissä.
Hiekkaisessa kynnösmännikössä Suomussalmen kirkolta itään oli puolestaan korvasienisaalis. Sieltä autoreissulla otimme vain maistiaiset, jos vaikka oikeasti oisi viljelys.
- Useimmista yksilajisista istutus- tai kylvöpuustoista en juuri ole osunut löytämään sienirunsautta. Onko tiellä muilla kokemusta tästä?
Sienireissu on sit kiva siitä, ettei sitä pitkälti voi suunnitella!
leppärousku on erittäin tavallinen juuri muutaman vuoden ikäisissä kuusikoissa.Hyvä sieni.Esiintyy suurina ryhminä,valitettavasti vain melkein aina jo matojen runtelemina.
sinäkö perkele se olitkin.odotas kun tuut seuraavan kerran mun piipun eteen.oliskohan siellä jäniksiä
Kehnäsieniä etsiskellessä Porvoon seudulla jouduin hietikkopohjaiselle suolle. Kättä kurotin mättään reunalle - ei nyt hyväryhtinen kangasrousku siihen jää vaan salaattiin. Vihreä ponnahti puolen sienen kanssa toista metriä napakasti!
Hengähdyksen ja varovaisen tarkastelun jälkeen se näytti lehtisammakolta (joitten tosin tulisi kirjallisuuden mukaan asua lähimpänä Virossa). Tuttavuutta tehtyä postuimme arvokkaina tahoillemme.
panin, ja oli mukavaa, oltiin karvalaukkuja poimimassa, ja siitä tuli yhtyminen, kun ei sieniä löydetty, ja tää on tosi, mutta mukavaa oli.
Orimattilan Heinämnaan kylän metsässä ja osin suolla samotessani en löytänyt kuin muutaman varhaisienen, koska oli vasta heinäkuun loppua, mutta löysin ylännesuolta lupaavan juolukkaalueen, ja niitä vähän suuhuni poimieassani havaitsin liinapäisen naisen samoissa puuhissa. Joku käski minua tervehtimään ja yrittämään tutustelua tuohon näöltä itseäni paljon nuorempaan naiseen, vaikka yleensä en ihmisiä sillä lailla häiritse. Nainen pelästyi ensin, ja nauroi sitten pelästystään. Tarjosin hänelle termoksestani kahvia. Istuimme kivillä, ja siitä se alkoi. Hän on nykyisin vaimoni. Se ikäero on 17 v. hänen edukseen, mutta hyvin meillä on mennyt jo 28 vuotta, On viisi lasta, kolme heistä jo aikuisia, kaksi vielä kotonamme ja ilonamme. Ja sienessä käydään koko sakki edelleen.
sinä sen vasta kerrot.Elämä voi sitten ollakin monimutkainen.Täydellinen sattuma voi muuttaa koko ihmisen elämän.Oma tarinani vaimon suhteen on vähän samanlainen,ikäeroa lukuunottamatta.kolmekymmentäkuusi vuotta on sitten marjastettu(hän on täysin"hullu" siinä asiassa)ja sienestetty(minä olen täysi"hullu" siinä asiassa).Emme kumminkaan tavanneet näissä merkeissä joten se kuuluu toiselle osastolle.
Toisinkin kuin onnellisesti voi käydä sieniretkellä. Minulla tuli miehen kanssa riita aivan mitättömästä aiheesta, eväitten sisällöstä, että siitä kehittyi ajan myötä vakava välienselvittely sekä myöhemmin avioero. Joten: varon enää menemästä sieneen miehen kanssa.
miehen kanssa yleensäkään lähteä minkäänlaiselle retkelle kun sieniretkikin meni pieleen?
kivan ketjun oot aloittanu, ihan tässä rupes odottamaan kevättä ja korvasieni aikaa... ja pitää varmaan ottaa sienikeitto tarpeet likoamaan huomista varten
Ajattelin näin lumen keskeltä viedä muittenkin ajatuksia kesään ja sienisyksyyn, ja ihmeen hyvin on keskusteluavaukseeni otettu kantaa. Eipä kuin enemmän juttua, niin hiirut kuin myyrät sekä muutkin. Ihmiselämässä kun on kaikkea mukavaa muisteltavaa, sieniretkissäkin. Vaimon löytäminen sienireissusta sykähdytti. Minulla on oma ollut jo 27 vuotta valmiina matkassa, niin sienessä kuin marjassa ja kaikessa muussa. Hassu yhteensattuma, että meilläkin on yhteensä viisi lasta, neljä poikaa ja yksi tyttö sekä lastenlapsia tähän mennessä kolme, 9 ja 6 vuotiaat tytöt ja 1/2 vuotias poikavauva.
Terve Sienestäjät...
Hellurei nyt ei oo syksy ei, mut tää viesti ketju mun ajatukset sienestykseen vei. Rillumarillumarei, on sienestys mukavaa hei hei.
ootteko poiminu silokeita ja kärppäreitä?
anyone??
mä löysin mun aatteeni sienessä!
Keskustelun aiheeksi heitän lampaankäävän.Itse pidän sitä aivan herkullisena.Esim.reiluiksi viipaleiksi leikatut lampaankääpäleikkeet kananmunassa käytetyt ja korppujauholla leivitetyt "pihvit"ovat aivan herkullisia.Paistaminen voissa ja päälle suolaa ja ripaus valkopippuria niin makunautinto on edessä.
Uusi makuelämys viimekesältä oli ukonsieni.
Löysin yhden ja ihastuin ikihyväksi.Onpa uusi tavoite ensikesälle!
Kommentoikaa muutkin kevättä odotellessa.
on hyvä paistosieni ukonsienen tapaan. Mahtuu yleensä tavalliselle paistinpannulle. Minä paistan molemmin puolin ja voissa. Suolaa vain hiven. Näin saatua "sienilettua" voi syödä vaikka leivän päällä tai tietenkin sellaisenaan kuumana. Voittaa kaikki hampurilaiset ja purilaat!
olen myös tuota lampaankääpää valmistanut juuri mainitsemallasi tavalla.Joskus siinä vain saattaa aistia vähän väkevyyttä.Johtuneeko sitten liian isosta yksilöstä.Ukonsieni on myös vanha tuttu.Sääli vain että itse olen löytänyt suhteellisen harvoin,rantojen läheisyydestä.
Muuten joku tuolla mainitsi akan sienen.Onko sellaista olemassa vai oliko huuli?
Ei ollut huuli. Katso vaikka sienikirjoista. Akansieni on miltei yhtä maukas kuin ukonsieni, mutta yleensä pienempi, mahtuu siis pienellekin paistinpannulle.
Lampaankäävästä: Poimi vain valkoisia tuoreita sieniä, keltaisessa lampaankäävässä on vanhan makua, ja valmista esim. näin: Puhdista, pilko, paista vähässä öljyssä tai rasvassa, lisää vehnäjauhoja, sekoita, lorauta kermaa, sekoita pienellä lämmöllä, ripauttele runsaahkosti tai maun mukaan cyrrymaustetta, sekoita, lisää vielä vaikka maitoa tai vettä, ana hautua, ja kas siinä oiva kastike perunoille, pastalle tai riisille, vie kielen perseeseen, niin maittavaa on!
piru.Hyvää siitä tuosta käävästä sitten saakin.Täytyy ottaa asia tosissaan ensi syksynä.Aloitan välittömästi myös opiskella Suomalaista sienikirjaa.En olekaan siihen kiinnittänyt huomiota vuosikausiin.Käytän yleensä Ruotsinkielistä.Olen kumminkin melko yllättynyt tuon akansienen olemassaolosta.
Muuten viime syksynä tutustuin enemmän noihin kantosieniin.Niitähän on monta lajia ja monet vaikka kuinka mainioita maultaan.
Paistettuna ruiskorppujauhoissa, lampaankääpää ei voita mikään. Löysin viimekesänä Pirkanmaalta "sysimustan" metsän jossa oli vanha kärrypolun tapainen. Polulta poimin muutamana viikonloppuna kolme sangollista priimaa lampaankääpää joista suurin osa paistettiin sukulaisille ja tuttaville (ja tietysti itselle, nam) ja osa pakastettiin. Toimii niinkin, pitää vain pakastaa tarpeeksi isoina paloina ja pusertaa turha vesi pois ennen paistamista. Tapasin muuten niillä sieniretkillä suden jälkiä, purtuja luita ja näinpähän vilauksen itse otuksestakin...
Mainitset maussa hiukan väkevyyttä.
Oletko varma ettet ole ottanut typäskääpää?Se muistuttaa lampaankääpää ulkoasultaan erehdyttävästi.Kuumennettaessa typäskääpä muuttuu punertavaksi,lampaankääpä kellertäväksi.Maultaan typäskääpä on hiukan kitkerän makuinen jo nuorenakin poimittuna.Käyttämässäni sienikirjassa lampaankääpä on varustettu kolmella tähdellä mutta typäskäävän perässä on pelkkä O.
Minulla on pakasteessa 20 pussia -04 syksyllä kerättyjä, perattuja, pikottuja ja esipaistettuja
akansienen hattuja. Täytyykö niitä viellä kiehauttaa ennen ruoaksi valmistusta? Olen lukenut, että eivät muuten sovi kaikkien ruoansulatukselle.