En usko siihen, että näen sinua koskaan. Ja silloin kun usko loppuu, loppuu kaikki. En jaksa laittaa viestiä ja pettyä taas; kuulla, että emme näe vieläkään.
En usko enää meihin
naisen_suru
16926
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ehkä hän ei ole sinua varten. Kannattaa siirtyä elämässä eteenpäin.
Juu
Miten niin, anna nyt perusteluja, miksi päädyit väittämääsi. Vaikka kannattaa siirtyä eteenpäin, silti on vaikeaa sulattaa tämä hetki ja tulevat viikot.
Niin monta kertaa ollut vastaavassa tilanteessa. Pahinta, on, että tämä aloittaja rakentelee valmiit pesät ja tuo keikari tulee ja vie tuhkatkin pesästä. Aloittaja pieni, nuori, vaatimaton alussa, sai kehitettyä asiat tosi hyvin tänä aikana. Ihan kuin minun kohdalla joku muu asia. Tyttö saa aikaan kotiolot, tuo pojankloppi tuskin siihen yksin olisi pystynyt, sitten joku haaska tulee ja vie valmiilta pesältä parhaat palat.
Arvostan itse sitä, ettei jää jallittamaan tunteisiin, vaan tehdään konkreettinen koti. Hyvin tehty.
et/ei ajattele niin kuin mä. Mä ajattelen tilanteen näkökulmasta eli kaks tuntematonta kohtas. Sitä näkökulmaa ajatellen oon käyttäytynyt ja kirjoittanut ja tunnistautunut. Siinä on jo tunniste. Ollaan lähtökohtaisesti tuntemattomia. Joten kuinka tavoittaa tuntematon henkilö? Itselleni tuli mieleen tulla tänne huhuilemaan. No jos kaksi henkilöä ovat toisilleen täysin tuntemattomia mutta silti ikävöivät niin näkisin että he voisivat kirjoittaa tämän luonteisella palstalla. Täällä näkisin ainoaksi keinoksi heille tunnistautua jotenkin ja sitten kohdata jossain sovitusti mikäli se on tarkoitus. (vaikuttaa että tämä ei ole kuitenkaan aina tarkoitus). Tapauksessa jossa et tunne vastapuolen henkilöllisyyttä on vaikea ainakin ymmärtää sellaista keskustelua josta ei käy ilmi mitään tunnisteita. Se tuntuu turhalta jolle ei näe minkäänlaista lopputulosta. On sama mitä luet ja mitä vastaat jos et koe että se johtaisi mihinkään todelliseen. Ei ole ollut kyse siitä ettei tahtoisi. En vain näe mahdolliseksi että tuntemattomien välillä voi tapahtua ainakaan tätä kautta yhtään mitään todellista ei yhteen menemistä ei edes keskustelua tai näkemistä jos nämä eivät kirjoita/ajattele samoin. Jos jotain muita keinoja on olemassa niin niistä en ainakaan itse tiedä mitään. En jaksa enää tälläistä. Ja sanotaan vielä että jos mulle kirjottaa täällä viestejä mitkä pitäis tajuta rivien välistä niin se ei toimi ilman tunnisteita. Ja jos mulle vaikka soittaa ilman että mä saattaisin odottaa sitä niin sekään ei toimi. Nuo ovat teoreettisella tasolla olevia tapahtumia joten koska en voi mistään tietää että sellasta voi tapahtua ne ei ole silloin mun silmissä myöskään mikään teko.
Jos sulle soittaa odottamatta niin se ei toimi?? Päti varmaan vaan siihen ekaan soittoon. Kai toinen laskettaisiin jonkinlaiseksi teoksi?
Kyllä koska silloin tietäisin ennalta että muhun pystytään olemaan yhteydessä jota en siis lähtökohtaisesti tiennyt. Ja jos siis en olis sen tapahtuessa jo liian dramatisoitunut tästä kaikesta vaan vielä järjellisten kirjoissa..
En oikein tämän episodin jälkeen usko minäkään miehiin, otsikko on kuin naulan kantaan hakattu. Odotellaan, tee sellaista ylläpitokäyttäytymistä aloittaja, Siis odotellaan miten menee asiat.
Sinänsä jätetty tulee olemaan haluttu aivan pian, kukaan ei näe täällä, jos vaikka sattuisi olemaan sopiva. Siinä se hankaluus.
Joskus ennen vanhaan kylissä saattoi olla yksi kiimainen yksilö, vaikka heteronainen. Noin 20:nen ja kaikki kylän "kollit" kävivät kuumina. Olemme kai todistaneet jotain vastaavaa, moni ei alussa kuvitellutkaan, että homot huutelevat naisista ym, sehän vei vipuun.
Aihe on erittäin tarpeen täällä, jossa jyllä miesten ylivalta. En tiedä, keitä tässä ketjussa oli, mutta voi kuvitella, että menetys on katkeraa, niin se on aina kaikille, minullekin oli. Jos vikittelijä oli ensin aloittajan ihastus, jätti. Sitten kun aloittaja löysi uuden ja rakensi kodin ja lapsia tuli, vikittelijä oli honannut taas tutut ihmiset ja alkoi pelit. Sitten vikittelijä onnistui viemään aloittajan uuden miehen. Aloittajassa saattaa olla piirteitä, jotka ovat avainjuttuja vikittelijän ihastustyyppiin. Miten seuraavalla kerralla käy? Olenko ymmärtänyt väärin?
Varo jatkossa aloittaja tosi paljon ko. Gabrielia. Pitääkö vaihtaa kaupunkiakin?
" En jaksa laittaa viestiä ja pettyä taas; kuulla, että emme näe vieläkään."
Älä laita mitään, maistakoon omaa hiljaisuuttaan. Nyt ne vouhkaa vähän aikaa. Sitten sun elämään tulee jotain. Onko FB-sivua tai profilia tänne, jos haluat. Mutta sun työssä on irl tosi paljon virikkeitä. Olin itse suuressa kaupungissa samalla asialla, siellä hienoja miehiä, urheilumiehiäkin. Niillä oli saman tason leidit siellä myös. Mutta alalla on tosi paljon, koko kesän ravannut. Sitten sinne tulevissä asiakkaissa samoin.
Tule tennikseen, minäkään en ole voinut mennä, tarvitsen pelikaverin. Siellä on pariskuntia, talkoita, unohtuu nää. Jos haluat tilaa seuran sivulta sähköpostiin omat seuran viestit, ehkä olet jäsen tänä vuonna vielä. Eiks oo hyvä idee?
Olin muuten luullut oikeasti, että hän oli sinua varten. Tosi.
Täällä.
Eiköhän se kuivunut kokoon jo heti alkumetreillä. Viestien syyt olivat juuri meidän tuho. Se miten reakoin jos nähtäisiin olisi se kiusallista ja noloa. En minäkään uskonut meihin kun vaihdoit liian monta kertaa mielipidettä minusta ja mun tekemisistä. Tuolla kiukuttelulla oli sulla syy? Siitähän tiesin kuinka esitit ja esität edelleen. Kielsit tunteesi ja kiukuttelit. Ja jatkoit sempalointia vuosia. En minäkään usko siihen mitä väität? Kai nyt ymmärrät ettei se ystävyyskään onnistu millään tavalla.
Minulla on aika lailla samat ajatukset.
Pahinta on se, että vaikka näkisimme ja olisi mahdollista, että tästä tulisi vielä jotain, en tiedä, pystyisinkö enää kaiken tapahtuneen jälkeen. Hän on käytännössä osoittanut, etten ole hänelle ainutlaatuinen ja ettei hän kunnioita minua. Moni asia hänen tekemisissään sotii sitä vastaan, mikä käsitys minulla on rakkaudesta. Tunteita on silti edelleen ihan yhtä paljon.
On aika ristiriitainen olo koko ajan tästä kaikesta.
Kertoisitko jonkun tunnisteen?
Tämä ristiriita repii minut kappaleiksi.
En usko, että koskaan tulee ketään, jota rakastaisin niin paljon tai joka tuntuisi niin oikealta, täydelliseltä. En muuta haluaisikaan kuin hänet. Haaveilen, eivätkä tunteeni häntä kohtaan ole vaimentuneet yhtään, tuskin vaimeneekaan. Ja silti kaikki on jo pilalla. Miten voisin nukkua hänen vieressään, kun mieleeni tulee välittömästi se, kuinka hän on samaan aikaan nukkunut toisen vieressä ilman mitään ongelmia? Kaikki asiat, joista olen haaveillut ja jotka ovat minulle merkityksellisiä, olen suurin piirtein nähnyt hänen tekevän niitä toisen kanssa. Yhden suurimmista unelmistanikin hän toteutti toisen kanssa.
Joskus tekisi vain mieli lähteä jonnekin kauas pois. Mutta mitä sekään auttaisi.
Ketä kaipaat?
Erästä miestä jonka kanssa emme ole olleet yhteydessä enää..
Tuo kirjoittaja jolta kysyin tunnistetta ei ole hän
Minun mielestä näistä asioista ei kykene puhumatta tietämään siis irl miksi joku teki ja mitä teki ja vaikka kumpikin omissa kuopissaan näkisi toisen toimineen väärin, niin miksi kilpailla sillä. On luonnollista, että jos ei ole saanut vastakaikua tunteilleen niin toosen pitäisi asiaa selvittää, jos toista kohtaan jotain tuntee. On todella tärkeää myös tuntea itsensä ainutlaatuiseksi toiselle se varmaan luo myös sen luottamuksen ja turvallisuuden tunteen. Itellä ainakin on niin raskaita kokemuksia ja pettymyksiä suhteissa etten todellakaan helposti lähesty enkä halua kenellekään olla hetken hupi. Kiinnyn ihmisiin vahvasti ja rakastan aidosti. Kyllä minua onneksi jonkinverran lähestytään. Jotenkin vaan tuntuu, että nuo miesten laatimat tasoteoriat ym.estää asioita. Lisäksi, jos nainen saa miehiltä huomiota ja kiinnostava mieskin jättää sitten tämän vuoksi tutustumatta niin on sekin ikävää. Oma virheeni kaiketi sekin, että itse en mieti miestä hänen suosionsa ym.vuoksi vasn millaisena ihmisenä itse hänet näen.