Mietin äsken, että avaanko netin vai en. Ei pitäisi avata. No ajattelin sitten kirjoittaa sekavan vuodatuksen tänne, vaikka ei pitäisi.
Olen kai kaksijakoinen luonne. Toisaalta kova, mutta toisaalta pystyn tarpeen vaatiessa kehittämään mukavuutta sen verran, että blabla. Mistä tiedän että minkä verran? Vaihtelevasti jonkun verran. En siis ole voittopuolisesti mukava tyyppi, saati sitten täysin mukava. Sellainen, joiden kanssa sujuvasti hommaillaan mitä ikinä hommaillaankaan. Tämä on varmaan ihan geneettistä. Joku geeniyhdistelmä, joka on putkahtanut esiin.
No nyt kyökkitsykologit sanoo heti, että elämä on kurjaa, jos on epämukava ihminen, edes joskus. Ei oikeastaan ole. Taipumukseni ei estä elämästä hyvää elämää. Täytyy tietää mitä tekee. Nimittäin jos elää aivan tuubassa, tuiskeessa, somekuplassa, niin joutuu turvautumaan vaikutelmiin, vaistoihin ja laumasielulle tyypilliseen mukavuusvyöhykkeellä pysyttelemiseen. Jos taas tietää tarpeeksi asioita, voi elää tosiasioiden pohjalta, ja voi siten ohjata elämää, tehdä valintoja. Voi vaikka pysytellä välillä omalla mukavuusvyöhykkeellään siten, että välttelee asioita, joiden tietää olevan haitallisia, tai sillä hetkellä liian kuormittavia. Sitten kun voimavaroja on enemmän, voi vaikka kalistella sapeleita vähän.
Missä vaiheessa sitten ajauduin tälle polulle? Niin tapahtui varhain, koska huomasin näitä eroja jo hyvin nuorena. Alle 10 vuotiaana suurin piirtein. Ajan henki tuolloin, ja vanhempieni vaikutus yhdessä tekivät sen, että sain jo varhaisessa vaiheessa runsaasti tietoa, jonka pohjalta elää. Kokemusperäistä ja kirjaviisautta. Aika oli myös hyvää ja kehittävää, joten se tarjosi runsaasti mahdollisuuksia. Aika itseasiassa muuttui huonoksi noin 12-13 vuotta sitten. Laajakaistan yleistyminen teki sen. Sen huomasi tuolloin selkeästi, vaikka vasta jälkikäteen ymmärsi, mikä alkoi mädättää ihmisiä. Tämä sai aikaan vetäytymisreaktion ja niissä, joita uusi aika ei miellytänyt. Taloudellisen kurjuuden salainen merkitys on siinä, että vetäytymisreaktio on heikentänyt dynamiikkaa, mikä näkyy myös taloudellisessa suoritteessa.
Nyt talous taas elpyy, koska finanssikriisi tuhosi pahimmin hörhöytyneet ihmiset, ja nyt voidaan hengittää vapaammin. Karua, mutta totta. Hörhöiltä on puhti poissa.
Asiasta kukkaruukkuun. Yhdistelin siis henkilökohtaisia kokemuksia yleisiin kehityslinjoihin, ja yritin selvittää kirjallisesti, missä olen viettänyt aikaa yhteiskunnallisessa aika-avaruus todellisuudessa. Jossain kätkevän verhon takana, toisella puolella. Ei jokea, koska ollaan Turusta selvästi itään. Opin siis jo varhain joitakin asioita. Ahdingossa oleva kansa ei ole kiva. Sen maahanmuuttajat myös tietävät. Ei siis pidä ärsyttää.
Ehkä oli niin, että Suomen vajotessa kohti keskikastia suorituskyvyn suhteen, syntyi laajoihin kansankerroksiin sellaista tyytymättömyyttä, mikä vain odottaa kohdetta, johon purkautua. Vasta jokin aika sitten tajusin, että syrjäytymisestä paasaavat ihmiset ovat itsekin piilevästi syrjäytyneitä. He eivät vaan tajua sitä, mutta jokin perustavaa laatua oleva elämänlaadun puute on katkeroittanut heitä niin, että he samaistuvat alitajuisesti syrjäytyneisiin.
Voi olla esimerkiksi niin, että ihminen on kasvanut koillisessa Suomessa 60-70 luvuilla. Hänen vanhempiensa pienviljelijä tila meni konkkaan suuren rakennemuutoksen kourissa, ja hän joutui muuttamaan pääkaupunkiin, joka vielä 80-luvulla oli karu paikka. Luin juuri, että Helsinki, Tukholma ja Oslo olivat elintasoltaan vielä 80-luvulla länsimaiden häntäpäässä. Huonoin oli Oslo ja Helsinki oli toiseksi huonoin. Tukholma kolmantena. Eli kun katsotaan sitä, mitä palkansaaja tuloillaan voi ostaa, oli Helsinki puolet jäljessä Saksan ja Amerikan suurkaupunkeja, ja kolmanneksen jäljessä Lontoota ja Kööpenhaminaa. Tukholma oli vain 10% Helsingin edellä, eli Ruotsi oli menettänyt suuren rikkautensa 80-luvulle tultaessa. Oslo oli jo melkein itäblokkia. Kalliit tuontitavarat, jäykkä ja säädelty talous, kova verotus ja kallis asuminen tekivät sen, että karussa Pohjolassa elettiin hädintuskin länsimaista elämää. Kuitenkin tietty porukka muistelee kasaria kulta-aikana. Se johtuu siitä, että kaikille löytyi töitä, tv kanavia oli vain kaksi, ja Japanista tuotiin hirvittävä määrä tojotia maahan, joilla ajaa katsomaan, mitä naapurikaupungissa tapahtuu. Harva tietää, että Toyota oli halvempi kuin Lada. Eli Tojota loi illuusion, että eletään rikkaassa maassa. No olihan Suomi rikas, mutta sen kansa eli sos dem kommuuni elämää. Näillä tojotilla kasari jengi ajoi vielä 2000 luvulla. Koska ysäri jäi välistä! Silloin sos dem kommuuni, eli hyvinvointivaltio ajettiin alas. Helsingissä ja Tukholmassa elintaso nousi muun läntisen maailman tasolle, mutta minkäs teet, jos sinulla on Tojota, ja olet työtön. Syrjäydyt. Tuulipuku ei vaihdu eurooppalaisen menestyjämiehen kostyymiin.
Näin avasin teille uuden näkökulman. Älkää uskoko mitä media jauhaa. Ne on kelkasta pudonneita. Ei siinä mitään, olen itsekin ja suurin osa jengistä
Olen kai kaksijakoinen luonne. Toisaalta kova, mutta toisaalta pystyn tarpeen vaatiessa kehittämään mukavuutta sen verran, että blabla. Mistä tiedän että minkä verran? Vaihtelevasti jonkun verran. En siis ole voittopuolisesti mukava tyyppi, saati sitten täysin mukava. Sellainen, joiden kanssa sujuvasti hommaillaan mitä ikinä hommaillaankaan. Tämä on varmaan ihan geneettistä. Joku geeniyhdistelmä, joka on putkahtanut esiin.
No nyt kyökkitsykologit sanoo heti, että elämä on kurjaa, jos on epämukava ihminen, edes joskus. Ei oikeastaan ole. Taipumukseni ei estä elämästä hyvää elämää. Täytyy tietää mitä tekee. Nimittäin jos elää aivan tuubassa, tuiskeessa, somekuplassa, niin joutuu turvautumaan vaikutelmiin, vaistoihin ja laumasielulle tyypilliseen mukavuusvyöhykkeellä pysyttelemiseen. Jos taas tietää tarpeeksi asioita, voi elää tosiasioiden pohjalta, ja voi siten ohjata elämää, tehdä valintoja. Voi vaikka pysytellä välillä omalla mukavuusvyöhykkeellään siten, että välttelee asioita, joiden tietää olevan haitallisia, tai sillä hetkellä liian kuormittavia. Sitten kun voimavaroja on enemmän, voi vaikka kalistella sapeleita vähän.
Missä vaiheessa sitten ajauduin tälle polulle? Niin tapahtui varhain, koska huomasin näitä eroja jo hyvin nuorena. Alle 10 vuotiaana suurin piirtein. Ajan henki tuolloin, ja vanhempieni vaikutus yhdessä tekivät sen, että sain jo varhaisessa vaiheessa runsaasti tietoa, jonka pohjalta elää. Kokemusperäistä ja kirjaviisautta. Aika oli myös hyvää ja kehittävää, joten se tarjosi runsaasti mahdollisuuksia. Aika itseasiassa muuttui huonoksi noin 12-13 vuotta sitten. Laajakaistan yleistyminen teki sen. Sen huomasi tuolloin selkeästi, vaikka vasta jälkikäteen ymmärsi, mikä alkoi mädättää ihmisiä. Tämä sai aikaan vetäytymisreaktion ja niissä, joita uusi aika ei miellytänyt. Taloudellisen kurjuuden salainen merkitys on siinä, että vetäytymisreaktio on heikentänyt dynamiikkaa, mikä näkyy myös taloudellisessa suoritteessa.
Nyt talous taas elpyy, koska finanssikriisi tuhosi pahimmin hörhöytyneet ihmiset, ja nyt voidaan hengittää vapaammin. Karua, mutta totta. Hörhöiltä on puhti poissa.
Asiasta kukkaruukkuun. Yhdistelin siis henkilökohtaisia kokemuksia yleisiin kehityslinjoihin, ja yritin selvittää kirjallisesti, missä olen viettänyt aikaa yhteiskunnallisessa aika-avaruus todellisuudessa. Jossain kätkevän verhon takana, toisella puolella. Ei jokea, koska ollaan Turusta selvästi itään. Opin siis jo varhain joitakin asioita. Ahdingossa oleva kansa ei ole kiva. Sen maahanmuuttajat myös tietävät. Ei siis pidä ärsyttää.
Ehkä oli niin, että Suomen vajotessa kohti keskikastia suorituskyvyn suhteen, syntyi laajoihin kansankerroksiin sellaista tyytymättömyyttä, mikä vain odottaa kohdetta, johon purkautua. Vasta jokin aika sitten tajusin, että syrjäytymisestä paasaavat ihmiset ovat itsekin piilevästi syrjäytyneitä. He eivät vaan tajua sitä, mutta jokin perustavaa laatua oleva elämänlaadun puute on katkeroittanut heitä niin, että he samaistuvat alitajuisesti syrjäytyneisiin.
Voi olla esimerkiksi niin, että ihminen on kasvanut koillisessa Suomessa 60-70 luvuilla. Hänen vanhempiensa pienviljelijä tila meni konkkaan suuren rakennemuutoksen kourissa, ja hän joutui muuttamaan pääkaupunkiin, joka vielä 80-luvulla oli karu paikka. Luin juuri, että Helsinki, Tukholma ja Oslo olivat elintasoltaan vielä 80-luvulla länsimaiden häntäpäässä. Huonoin oli Oslo ja Helsinki oli toiseksi huonoin. Tukholma kolmantena. Eli kun katsotaan sitä, mitä palkansaaja tuloillaan voi ostaa, oli Helsinki puolet jäljessä Saksan ja Amerikan suurkaupunkeja, ja kolmanneksen jäljessä Lontoota ja Kööpenhaminaa. Tukholma oli vain 10% Helsingin edellä, eli Ruotsi oli menettänyt suuren rikkautensa 80-luvulle tultaessa. Oslo oli jo melkein itäblokkia. Kalliit tuontitavarat, jäykkä ja säädelty talous, kova verotus ja kallis asuminen tekivät sen, että karussa Pohjolassa elettiin hädintuskin länsimaista elämää. Kuitenkin tietty porukka muistelee kasaria kulta-aikana. Se johtuu siitä, että kaikille löytyi töitä, tv kanavia oli vain kaksi, ja Japanista tuotiin hirvittävä määrä tojotia maahan, joilla ajaa katsomaan, mitä naapurikaupungissa tapahtuu. Harva tietää, että Toyota oli halvempi kuin Lada. Eli Tojota loi illuusion, että eletään rikkaassa maassa. No olihan Suomi rikas, mutta sen kansa eli sos dem kommuuni elämää. Näillä tojotilla kasari jengi ajoi vielä 2000 luvulla. Koska ysäri jäi välistä! Silloin sos dem kommuuni, eli hyvinvointivaltio ajettiin alas. Helsingissä ja Tukholmassa elintaso nousi muun läntisen maailman tasolle, mutta minkäs teet, jos sinulla on Tojota, ja olet työtön. Syrjäydyt. Tuulipuku ei vaihdu eurooppalaisen menestyjämiehen kostyymiin.
Näin avasin teille uuden näkökulman. Älkää uskoko mitä media jauhaa. Ne on kelkasta pudonneita. Ei siinä mitään, olen itsekin ja suurin osa jengistä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eli mitä voit tehdä? Olet kasvanut hyvinvointivaltiossa, mutta yhtäkkiä Eurooppa avautuu edessä ja sen alfaurokset. Olet Tojota mies, etkä uskalla edes mennä parturiin. 90-luvulla oli kummallinen pehko kampaus muotia. Aikuisella miehellä se ei toimi, jos käyttää vain Linna shampoota, eikä mitään geeliä. Sitten jätkällä on mokkakankainen takki, t-paita, kivat housut, ja purjehduskengät. Ja Tojota. Se koittaa olla kiva, ja kaikki yhdessä, mutta se ei tee mitään vaikutusta Euroopan alfojen rinnalla. Se muuttaa lähiöön ja aloittaa juopottelun. Tämä tapahtui vuonna -95, koska ysärin alkuvuodet olivat vielä kasarin jälkilämpöä.
Jätämme nyt tämän masentavan Tojota mies tyypin ja ajattelemme Ruotsia. Sinne uudet tuulet tulevat ensin, myös geelit. Hiusten geeliä oli Ruotsissa jo aikaisemmin, ehkä juuri vuonna 95. Suomi poika katsoi, että Ruotsissa on kivoja vaatteita ja geelejä, ei se ole miesten hommaa. No mitä kävi? Ensimmäinen jääkiekkokulta vuonna 95! Merkittävä itsetunnon kohotus! Sitten Nokia heti perään alkaen vuodesta 97. Alkoi Suomen menestys tarina, mutta kotimaisin eväin ja amerikkalaisella rahalla. Ei geelejä, enää ei kopioida Ruotsia, ostetaan Tojota autoja, jotka EU tuontitullien vuoksi ovat kalliimpia kuin kasarilla, mutta ostetaan kuitenkin, Suomi poika tekee niin. Ei vaatteita, mutta Tojota. Syntyi suomalais-eurooppalainen menestystarina, kulttuurien mosaiikki. Nyt se vasta on muuttumassa, kun hipsteri ikäinen jengi tajuaa, että ei hyvänen aika, tämä Tojota EU Suomi on feikkiä. Se ei ole meidän juttu. Haluamme erikoisoluita, New agea ja kestävän kehityksen vaatteita.
Syntyy sota perussuomen ja hipsteri-henkisen väestön välillä. Sitä ei tosin tunne se porukka, joka asuu jossain eliittialueella, johon aurinkokin paistaa enemmän kuin sisämaahan. Etelä Helsingissä on kivempaa kuin lähiöissä. Pilvimassa työntyy juuri muutaman kilometrin sisämaan puolelle. Ei viime kesä ollut sateinen. Etelä Helsingissä.
Kielikylvyssä ja kielikoulussa Englannissa 70 luvulla olleet parempien perheiden likat pystyivät kertomaan 90 luvun Suomessa, että Euroopassa ei pärjää, jos ei osaa englantia. Espoo aikoo muuttua englannin kieliseksi palveluiltaan. Etelä Helsingistä katsottuna siinä näkyy pienen kansan hukassa oleminen. Ei englanninkielinen maailma ole kiinnostunut Suomen englanninkielilisestä Espoosta. Englanti on jo maailman puhutuin kieli. Kaikki kirjat julkaistaan englanniksi ja kaikki laulut. He eivät halua meidän tukeamme, koska jo 80-luvulla heillä oli parempi elintaso. Toki Suomi haluaa tukea kaikkia ja jo varhaislapsuuden traumat voidaan ennalta ehkäistä varhaiskasvatuksen periaatteilla, jossa otetaan huomioon se, että jos juoppo isä jatkaa juomista, niin toimenpiteisiin on ryhdyttävä välittömästi. Tämän Pohjoismaisen hyvinvointivaltion vuoksi ihmisiä muuttaa Suomeen. Kun he taapertavat räntäsateessa kotiin bussipysäkiltä, eivätkä ole nähneet aurinkoa pariin viikkoon, he saattavat pelätä hajoamista. Hyvinvointipalvelut kuitenkin tarjoavat terapiaa ja ainakin masennuslääkkeitä, ja jos rahaa saa kerätyksi tarpeeksi, voi muuttaa takaisin kotimaahan. Toisaalta joissakin paikoissa on niin kurjaa, ettei takaisin haluta ikimaailmassa mennä. Suomessa on onneksi kansa, joka haluaa auttaa, ja iraanoseif, jne.