Tytär elänyt monta kriisiä ja ne johtivat itsemurhayrityksiin. Poliisi kutsui ambulanssin joka toimitti suljetulle. Avuksi reseptejä ja käynti lääkärin luona joka vaihtoi jo alotetun lääkkeen paniikkiin, saatesanat oli että "onko sulla varaa näihin, itseen kannattaa panostaa" vastaus kysymykseen ei häntä kiinnostanut.
Depressiohoitajalla käynti antoi lopullisen sysäyksen itsemurhayritykselle, vähätteli ja arvosteli ulkonäköä joka ei hänen mielestään ollut tarpeeksi surkea masentuneelle, masentuneella joku ulkoinen merkki, mikä? Miksi pitää nuorta ihmistä rytätä vielä enemmän maanrakoon jos toinen pyytää apua?! Lääkkeitä, niiden mielivaltasta vaihtelua ja arvostelua, kukaan ei kuuntele, kaikki ei edes tule paikalle sovittuihin tapaamisiin eivätkä ilmota poisjäännistään mitään hänelle ketä tapaaminen koskee.
Tytär täysi-ikäinen en hänen hoitoonsa voi puuttua, yritin kun näin että romahtaa...käskettiin odotella, mitä? että poliisi on ovella ilmottamassa kuolemasta? Vielä jaksan tukea, auttaa, etsiä tietoa jne jne mutta en ole ammattilainen ja ajatuksiin alkaa tulla että menen ja vetelen ympäri korvia noita ammattilaisia jotka menee sieltä mistä aita matalin ja avuntarvitsija vielä suuremassa hädässä heidän "apunsa" jälkeen. Kiitos jos jaksoit lukea vuodatuksen ja jos tiedät mihin ottaa yhteyttä missä oikeasti autettaisiin niin olisin enemmä kuin kiitollinen, rahaa ei ylimääräistä ole.
Depressiohoitajalla käynti antoi lopullisen sysäyksen itsemurhayritykselle, vähätteli ja arvosteli ulkonäköä joka ei hänen mielestään ollut tarpeeksi surkea masentuneelle, masentuneella joku ulkoinen merkki, mikä? Miksi pitää nuorta ihmistä rytätä vielä enemmän maanrakoon jos toinen pyytää apua?! Lääkkeitä, niiden mielivaltasta vaihtelua ja arvostelua, kukaan ei kuuntele, kaikki ei edes tule paikalle sovittuihin tapaamisiin eivätkä ilmota poisjäännistään mitään hänelle ketä tapaaminen koskee.
Tytär täysi-ikäinen en hänen hoitoonsa voi puuttua, yritin kun näin että romahtaa...käskettiin odotella, mitä? että poliisi on ovella ilmottamassa kuolemasta? Vielä jaksan tukea, auttaa, etsiä tietoa jne jne mutta en ole ammattilainen ja ajatuksiin alkaa tulla että menen ja vetelen ympäri korvia noita ammattilaisia jotka menee sieltä mistä aita matalin ja avuntarvitsija vielä suuremassa hädässä heidän "apunsa" jälkeen. Kiitos jos jaksoit lukea vuodatuksen ja jos tiedät mihin ottaa yhteyttä missä oikeasti autettaisiin niin olisin enemmä kuin kiitollinen, rahaa ei ylimääräistä ole.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei,
On olemassa erilaisia auttavia tahoja, joista voi halutessaan hakea keskusteluapua ja vertaistukea. Apua voi saada netin välityksellä, puhelimitse tai kasvokkain. Tässä muutamia vaihtoehtoja:
- Verkkokriisikeskus Tukinet, https://www.tukinet.net/. Tukinetistä saa halutessaan tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken. Keskustelut ovat luottamuksellisia. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea. Tukinet on avoinna vuoden jokaisena päivänä kellon ympäri.
- Sekasin-chat nuorille, https://sekasin247.fi/. Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä, maanantaista perjantaihin klo 7-24 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 15-24. Chatissa päivystävät mielenterveyden ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset.
- Jos soittaminen tuntuu omimmalta tavalta hakea apua, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202 arkisin klo 09.00-07.00 sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 15.00-07.00.
- Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Yhteystiedot löytyvät täältä: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Kiitos vastauksesta Kata
Kriisipuhelin olikin sillä kriittisellä hetkellä käytössä, tyttö ei edes muista tarkkaan mistä puhuivat mutta apua siitä oli poliisia odotellessa, eli henkilö joka oli puhelimessa osasi rauhottaa jne ja siitä hänelle iso kiitos kuka hän olikaan.
Tuo Mielenterveys seura on se johon otetaan yhteyttä, nimenomaan keskustelua apua ilman motkottamista arvostelua jne hän tarvitsee, puhumme toki kotonakin mutta auttaaksemme olemme "liian" läheisiä
ja keskustelu on välillä aika vaikeaa kun pelottaa että sanoo jotain mikä provosoi pahaa oloa taas ottamaan vallan.
Kiitos paljo nvinkeistä :)