Onko kohtalotovereita.... eli tarinani on pitkä joten kerron vain pääpiirteittäin.
Eli 21 vuotiaana laukesi paniikkihäiriö mutta pystyin elämään sen kanssa ja lopulta se oli vuosia oireeton kunnes lopulta tuli paljon "kakkaa" niskaan kerralla ja aloin somatisoimaan. Pelkäsin kuolevani joka päivä ja kroppa meni aivan sekaisin ja oireet olivat milloin mitäkin sydänkohtauksen tunteesta, aivonverenkiertohäiriöön. Ambulanssilla kiidätettiin sairaalaan vuoden ajan lähes joka päivä kunnes menin puoleksi vuodeksi kuntoutuskotiin jossa minulle saatiin lopultakin oikea lääkitys ja sain ajatuksesta kiinni mistä on kyse. Olin puoli vuotta yhden huoneen vankina.
Sitten kotiin ja kovat läkäkityksen ja edelleen jatkuva vaikea lääkinnällinen psykoterapia (nyt ollut 3 vuotta). Mutta edelleen tulee näitä päiviä jolloin tuntuu että tuleeko tästä koskaan mitään.
Eli nyt olen elänyt pari vuotta suht oireetonta elämää / oppinut elämään oireiden kanssa mutta taas tänään kun lähdin kaupungilla käymään niin kaikki alkoi päänsärystä, sitten tulikin rintatuntemukse, pyörtymisen tunne, kuoleman pelko ja kokoajan kännykkään valmiiksi naputeltuna 112. Mutta päätin että en soita en. Hiki valui ja sydän muljusi lisälyöntejä ja oireet vaihtelivat, kun yksi meni ohi niin uusi fyysinen oire tilalle. Nyt on toki ollut paljon stressiä ja sairastelua (somaattista) muutaman viikon. Mutta kiinnostaisi tietää onko kohtalotovereita jotka kärsii samoista oireista? Eli olet saamassa mielestäsi kokoajan jotain sairaskohtausta mutta ilmeisesti kyse vaan on psykosomaattisesta kokonaisuudesta ja kyse somatisoinnista.
Kiitos
Eli 21 vuotiaana laukesi paniikkihäiriö mutta pystyin elämään sen kanssa ja lopulta se oli vuosia oireeton kunnes lopulta tuli paljon "kakkaa" niskaan kerralla ja aloin somatisoimaan. Pelkäsin kuolevani joka päivä ja kroppa meni aivan sekaisin ja oireet olivat milloin mitäkin sydänkohtauksen tunteesta, aivonverenkiertohäiriöön. Ambulanssilla kiidätettiin sairaalaan vuoden ajan lähes joka päivä kunnes menin puoleksi vuodeksi kuntoutuskotiin jossa minulle saatiin lopultakin oikea lääkitys ja sain ajatuksesta kiinni mistä on kyse. Olin puoli vuotta yhden huoneen vankina.
Sitten kotiin ja kovat läkäkityksen ja edelleen jatkuva vaikea lääkinnällinen psykoterapia (nyt ollut 3 vuotta). Mutta edelleen tulee näitä päiviä jolloin tuntuu että tuleeko tästä koskaan mitään.
Eli nyt olen elänyt pari vuotta suht oireetonta elämää / oppinut elämään oireiden kanssa mutta taas tänään kun lähdin kaupungilla käymään niin kaikki alkoi päänsärystä, sitten tulikin rintatuntemukse, pyörtymisen tunne, kuoleman pelko ja kokoajan kännykkään valmiiksi naputeltuna 112. Mutta päätin että en soita en. Hiki valui ja sydän muljusi lisälyöntejä ja oireet vaihtelivat, kun yksi meni ohi niin uusi fyysinen oire tilalle. Nyt on toki ollut paljon stressiä ja sairastelua (somaattista) muutaman viikon. Mutta kiinnostaisi tietää onko kohtalotovereita jotka kärsii samoista oireista? Eli olet saamassa mielestäsi kokoajan jotain sairaskohtausta mutta ilmeisesti kyse vaan on psykosomaattisesta kokonaisuudesta ja kyse somatisoinnista.
Kiitos
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Rintatuntemukset, pyörtymisen tunne, kuoleman pelko ja kokoajan kännykkään valmiiksi naputeltuna 112."
Hemmetti tämä on kyllä niin tuttua itselle usein kaupungilla käydessä. Sitten tuntuu vielä että kaikki alkavat tuijottaman. Mietin myös että kamalaa vaivata ihmisiä jos saan sydänkohtauksen ja joutuvat auttamaan.
Jotenkin siitä selviää sillä että jatkaa touhuamista joka on esimerkiksi kaupasta toiseen kävely, tuotteiden "vertailu" yms.