Niin monia öitä, niin monissa unissa, viime aikoina enemmän kuin koskaan ja harhailemme kahden, emme uskalla koskettaa, ehkä alitajunta ei osaa kuvitella miltä se tuntuisi ja rakentaa meille ujon valtakunnan, sellaisen kuin nykyinenkin, mutta tunne on läsnä; ja se on hyvä, onnellinenkin, vain siitä että on siinä, olla läsnä.
Ja miten hämmentävää onkaan aina herätä aamuun.
Ja miten hämmentävää onkaan aina herätä aamuun.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minun unissani on paljon lämpöä ja läheisyyttä. Hellää koskettelua, halailua, rakastelua, katseita jossa rakkaus todella asuu. Ei tarvita sanoja, kun läheisyys puhuu puolestaan. Se tunne on huumaava ja herätessäni on valtava ikävä. Sitä haluaisi jäädä jatkamaan unta. Kidutusta, elävältä kidutusta.
En koskaan näe unia rakastelusta. Alitajunnassani on siinä kohtaa tyhjä paikka, sillä en tiedä miltä tuntuisi hellästi rakastella sellaisen kanssa josta välittää. Uneni pukeutuvat niihin vaatteisiin, jotka elämä on sille antanut.
En minäkään näe useasti unta rakastelusta ja jos joskus näen on se jotenkin kömpelöä. Tiedän ettei se sitä oikeasti olisi näillä tunteilla mutta olemassa oleva tilanne heijastuu niihin uniin.
Muissa häneen kuuluvissa unissa joita on aika useinkin on pääasiassa käsikkäin oloa tai halailua keskustelun ohessa. Onnesta loistavat vihreät silmät ovat täynnä lämpöä johon sulan. Suru puristaa rintaa, kun tajuan herääväni.
Tiedän tunteen. Omissa unissani yksi tunne on myös ihmettely ja iloinen hämmennys. Jotenkin sellainen kuin olisi herännyt uuteen maailmaan ja kaikki olisi toisin - kuin toinen ulottuvuus, jota katsoisin öisin ja jossa me vaellamme. Sinne olisi mukava jäädä.
Kuulostaa tutulta tunteelta...
Jotenkin usvaisen kaunis kirjoitus.
Kiitos. Olisi joskus mielenkiintoista tietää miten hän on kaiken tämän vuosien aikana kokenut ja onko koskaan nähnyt unia minusta. Tiedän, että meistä kahdesta minä olen se, joka rakastaa enemmän, mutta se ei haittaa. Sellainen minä nyt vain olen.
Koskin häntä ja hävähdys herähti ilkeän takaiskun arvesta jota ei näkynyt.
Aina ajattelen, ei uskaltanut, en pystynyt, odotin ja odotan.
Ehkä ainiaan, kunnes tummat silmät sulattavat taivaani ja hänkin tajuaa, ettei sekoiluni ollut liikaa vaan paniikkia turruttaa itsensä siihen jamaan, että en enään osannut tehdä mitään.
Nautin joka hetkestä vaikken sitä siloin tehnyt selväksi. kerran sanoit ja sitten peruit.
Ei edes sopinut siskonpeti.. tai olis, mut sekin meni pykijäksi.
Nyt on vain kaikki niin tyhjää ja puutut. lähdit pois kun niin sanoin. Sen vain tiesin, että on tapahduttava. Joskus, ehkä tai sitten ei enään.
kakaroita kaikki säänni.
kyllä on unia jatkuvasti!!!!
olet omituinen rakas
Miten täällä tietää kuka on se rakas.
Viime yönä hän sanoi minulle, että ei kiirettä, meillä on aikaa, ja lohdutti sillä taas minua kun totesin, että on niin paljon kerrottavaa ja tuntuu, että aina tahdon kompastua sanoihini. Mutta unet ovat aina niin lyhyitä hetkiä kuin todellisuudessakin.