Sinulla on elämä, jossa on rakastava parisuhde. Olet tyytyväinen puolisoosi/kumppaniisi. Hän on samantyyppinen kuin sinä ja sopivasti kuitenkin erilainen, että mielenkiintosi säilyy yllä.
Omani on todella hyväkuntoinen, hyvännäköinen ja hyvin älykäs, monella tapaa itseäni parempi. Hän omaa samanlaisen huumorintajun ja minulla on hänen kanssaan hauskaa. En koskaan voisi jättää häntä, koska erossa oleminen ei onnistu. Olen mustasukkainen hänestä tarvittaessa jne. Meillä on ajan saatossa hyvin yhteen rakentunut elämä. Sellaista miestä, joka pystyisi todellisuudessa kilpailemaan mieheni kanssa ei ole tullut vastaan vielä.
Siitä huolimatta rakennat itsellesi ihanteen jostain toisesta miehestä. Tiedät, ettei hän tosiasiassa sovi sinulle. Moni asia vaivaa mieltäsi hänen tavassaan olla ja ajatella. Et haluaisi elää niin eri tavoin ajattelevan ihmisen kanssa. Et voisi antaa anteeksi hänen tapaansa suhtautua sinuun, etkä arvostaisi koskaan sitä tapaa ja tilannetta, jolla hän huomiosi vangitsi. Hän on pelkkä peluri, toisten sydämillä leikkkijä. Syvällä sydämessä tiedät, että olet onneton kaikesta, mikä liittyy häneen ja hän saa sinut voimaan huonosti. Et siis halua mitään todellista tuollaisen ihmisen kanssa.
Siitä huolimatta haluat virittää jossain masokistisessa mielessäsi jotain ihmeellisiä kuvitelmia hänen ympärilleen... Se on sairasta toteat ja katsot omaa rakasta puolisoasi. Ihailet hänen treenattua kroppaansa ja loistavaa älyään, joka näkyy kaikessa hänen kommenteissaan. Samalla mietit, miksi tuo toinen ihminen kiusaa sinun mielessäsi. Onko hän tehnyt jonkin loitsun, jolla on lumonnut sinut. Et pidä sitä mahdottomana. Haluat katkaista kaiken hänen vaikutuksensa sinuun. Haluat keskittyä omaan rakkaaseesi ja antaa kaiken huomiosi hänelle.
Itse ajattelen, että kaikki kirjoittamani kaunis kuuluu hänelle, eikä kenellekään muulle. Olen hyvin pettynyt itseeni, että kehitän mielikuvitukseeni jonkin randomin jostain menneisyydestä ja kirjoitan sitten hänelle. En tahdo haaskata hetkeäkään häneen enää. Mikä minua vaivaa, kertokaa joku. Olen tosi surullinen tällaisesta, en koskaan tahtoisi loukata miestäni, jota rakastan.
Omani on todella hyväkuntoinen, hyvännäköinen ja hyvin älykäs, monella tapaa itseäni parempi. Hän omaa samanlaisen huumorintajun ja minulla on hänen kanssaan hauskaa. En koskaan voisi jättää häntä, koska erossa oleminen ei onnistu. Olen mustasukkainen hänestä tarvittaessa jne. Meillä on ajan saatossa hyvin yhteen rakentunut elämä. Sellaista miestä, joka pystyisi todellisuudessa kilpailemaan mieheni kanssa ei ole tullut vastaan vielä.
Siitä huolimatta rakennat itsellesi ihanteen jostain toisesta miehestä. Tiedät, ettei hän tosiasiassa sovi sinulle. Moni asia vaivaa mieltäsi hänen tavassaan olla ja ajatella. Et haluaisi elää niin eri tavoin ajattelevan ihmisen kanssa. Et voisi antaa anteeksi hänen tapaansa suhtautua sinuun, etkä arvostaisi koskaan sitä tapaa ja tilannetta, jolla hän huomiosi vangitsi. Hän on pelkkä peluri, toisten sydämillä leikkkijä. Syvällä sydämessä tiedät, että olet onneton kaikesta, mikä liittyy häneen ja hän saa sinut voimaan huonosti. Et siis halua mitään todellista tuollaisen ihmisen kanssa.
Siitä huolimatta haluat virittää jossain masokistisessa mielessäsi jotain ihmeellisiä kuvitelmia hänen ympärilleen... Se on sairasta toteat ja katsot omaa rakasta puolisoasi. Ihailet hänen treenattua kroppaansa ja loistavaa älyään, joka näkyy kaikessa hänen kommenteissaan. Samalla mietit, miksi tuo toinen ihminen kiusaa sinun mielessäsi. Onko hän tehnyt jonkin loitsun, jolla on lumonnut sinut. Et pidä sitä mahdottomana. Haluat katkaista kaiken hänen vaikutuksensa sinuun. Haluat keskittyä omaan rakkaaseesi ja antaa kaiken huomiosi hänelle.
Itse ajattelen, että kaikki kirjoittamani kaunis kuuluu hänelle, eikä kenellekään muulle. Olen hyvin pettynyt itseeni, että kehitän mielikuvitukseeni jonkin randomin jostain menneisyydestä ja kirjoitan sitten hänelle. En tahdo haaskata hetkeäkään häneen enää. Mikä minua vaivaa, kertokaa joku. Olen tosi surullinen tällaisesta, en koskaan tahtoisi loukata miestäni, jota rakastan.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tässähän sen näkee....
Nykynaisille ei riitä yksi........
<3
🤔 niin se taitaa olla
Täytyy kerrankin kompata Ristoa.
Naisille "friends with benefits" -suhde on nimenomaan friends sana monikossa. Uskomatonta miten moni nainen haluaa himohuorata ja pelkkä tarpeen tyydytys ei riitä vaan elämysten metsästely on pääroolissa. Näistä pitäisi muka löytää nainen, jonka kanssa uskaltaisi asettautua aloillensa perhettä perustemaan.
Koska et todellisuudessa rakastakaan puolisoasi, vaan hän täydellisyydessään sopii mielikuvaasi täydellisestä elämästä ja miehestä, jollainen sinulla kuuluu olla.
Ei ole käynyt niin että oma kumppani olisi tuollainen, ehkä siksi haaveilen, vaikka tiedän että ne kantaa vain huomiseen. Ei elämä ole huonoakaan, mutta ei se ole ollut myöskään unelmaa. Elämää tää kaikki vaan on.
Jos kerta pitää vastata en rakasta tai haikaile mitään. Pettymyksiä vuodesta toiseen. Uskon että jos on niin tulen kohtaamaan ihmisen, jos en niin elämä pitää järjestää muutoin. Pitkään aikaan seison omilla jaloilla, välillä horjuu, mutta tanakasti pysyn pystyssä. Joskus on kaipuu sellaiseen mitä toivoisi olevan, tällä hetkellä ei ole. Sitä en vaan ymmärrä mikä paikka ja juttu tämä on, joten ei varmaan minua varten. Ihminen sietää paljon, ja tuleva rakentuu menneisyyden päälle. Pitkästä aikaa on taas tilaa omille ajatuksille, itkut on itketty jo. Moneen kertaan, ei vaan ole enää samoja juttuja kuin osittain. Pettymyksiä, katkeruuttakin, mutta viha väistyy. Suru on tie onneen. Silloin pystyy taas tuntemaan.
Haluat nähdä nykyisen miehesi kuvaamallasi tavalla ja tämän toisen niin "ikävänä" ihmisenä.
Mulle on käynyt niin...tai niin tunnen, mua on tarvittu, rakastettu hyvinä päivinä, unohdettu huonoina päivinä, mutta aina tarvittu. Elämä on ollut hyvää ja huonoa, jatkuvaa tasapainoilua. Hyvyyteen aina uskoen, parempaa toivoen, sovintoa toivoen ja jossain vaiheessa tietynlainen alistuminen siihen että tässä kaikki on. Kaikesta syytän itseäni, mikään ei ole kenenkään muun syy. Ehkä en pystynyt parempaan, elämässä tein varmasti virheitä, annan ne itselleni anteeksi. Itse asiassa annan kaiken anteeksi itselleni ja koko maailmalle, minä en halua tuomita itseäni enkä muita.
Elämää kaikki on, oon kiitollinen jokaisesta elämäni päivästä. En halua haikailla kuuta taivaalta, sillä kaikki mitä olen joskus haikaillut, on tuntunut kuin kuuta olisin tavoitellut. Voi teitä kaikkia täällä ja voi minua. Ajattelin nyt purkaa ajatukseni tänne pitkästä pitkästä aikaa. Aamu on ihmisen parasta aikaa, niin tunnen. Aurinko kurkistaa ikkunasta ja tämä päivä on palautumista varten, teen jotakin mistä minä saan rauhan ja hyvän olon.
Olkoon viikonloppuna teille mieluinen, ihan sama mitä teette. Olen nyt purkautunut hehe ..ja voin hyvillä mielin toivoa jokaiselle rauhaa, rakkautta ja iloa.
Miksi kirjoitit? Kiitos fiksuista ajatuksistasi.
Puolisosi on vain sinulle itsestäänselvyys ja seksielämänne varmaan jämähtänyt tavallisiin uomiinsa, ja yrität saada jännitystä suhteeseenne fantasioimalla jostakusta muusta. Toivottavasti et nyt tosiaankaan ajaudu siihen tilanteeseen, että menet panemaan jotakuta toista. Koeta saada omat halusi kuntoon omaa puolisoasi kohtaan ja seksielämäänne uudenlaista säihkettä, vaikka rakastatkin häntä muuten.
On teillä ongelmat. Tuollaisia ongelmia ei ole, jos kumppani on/on ollut jotain ihan muuta.
Mene pois ikävä nainen... En halua edes nähdä sinua enään muutenkaan. Painu sen "ex" miehesi luokse. Vai oliko se nyt nyxä taas kun oon unohtanu taas nää sun kuviot.
Sun mies on sulle nyt liian kesy kun olette yhdessä, pyydä sitä leikkimään sulla niin saat jännitystä elämään.
Leikkikää roolileikkejä välillä.
Listaat puolisosi ominaisuuksia kuin postimyyntituotteita. Paprilla voi olla kuin hyvä tahansa mutta jos tunne puuttuu niin se puuttuu. Teidän suhde ei vaikuta ideaalilta kun kerrot puolisosi treenatusta kropasta jne. Yökkäyttää lukeakkin. Oletko ihminen jolle on tärkeää se että mitä muut teistä ja suhteestanne ajattelee vai elätkö kuten omat tunteesi ohjaa?
Hyvä kommentti, juuri näin.
Just näin. Sehän on täys amor se oma ukko ja niin hyvä komea ja kaikkea. Pitäs tuon aloittajan käydä joskus nussimassa jonkun kans niin selviää nuo 2 keKustelut.
Niin vittumainen exä että se varmaan hankaloittaisi asioita uudenkin kanssa.
Siihen voi kyllä vaikuttaa itekin. Tietty et mitään pelokasta hiirtä voi kumppaniksi ottaa, mutta haluaisitko edes. Kantsii yrittää hyviä välejä ex:n kanssa enssijaisestuti, terapiakin siihen voi auttaa. Lähestymiskiellot sun muut sitten.
Ei koske minua tämä.
Mitä vit...ua postimyyntituotteita, kuulostiko aloitus siltä? No, en kyllä tietoisesti ole tehnyt niin, enkö rakasta puolisoani muka?!
En minä tiedä. Kyllä, mä parhaani yritän. Mulla pitäisi olla kaikki syy rakastaa kyllä.
Kyllä siinä vaiheessa mennään jo metsään jos ajatellaan, että pitäishän tuota rakastaa kun kerran on niin timmi ja fiksukin. Rakkaus joko on tai ei ole.
Kyllä sitä itsekin mietti yhden fiksun miehen kohdalla, että tuossa olisi aika hyvä puolisoksi, mutta kun tunne puuttuu niin se vaan puuttu. No can do.
Minä voin vastata tähän.
TILANTEENI on hieman samanlainen vaikka en ole varattu.
Tarjolla olisi paperilla "hyviä" naisia, mutta en saa heistä oikein mitään irti.
Minua aina jää kiehtomaan joku tavoittamaton tapaus. Tosin nämä eivät ole kaikki olleet mitään "seksikkäitä femme fataleja" vaan joukossa on ollut joku hieman outo ja ujo nainenkin.
Kyse on vaih siitä että vaihtoehtoja elämässä on nykyään paljon. Lopulta vain tahto pitää ihmiset yhdessä.
Ei edes tunne vaan pelkästään tahto.
Miksikö?
Koska tunteita voi olla montaakin eri henkilöä kohtaan ja ne voivat vaihdella vuodenkin sisään paljon.
Se miltä sinun kumppanisi kuulostaa on täydellinen sinulle. Jos et olisi maininnut vaikkapa samanlaista huumorintajua niin olisin epäillyt onko kyse vain pintasuhteesta, mutta ei vaikuta siltä.
Mutta osaat määritellä kumppanisi ja todennäköisesti tunnet hänet jo perin pohjin.
Ihmismieli tahtoo kaivata aina vaihtelua, jotain uutta ja jotain joka "kutkuttaa"! mielenkiintoa.
Hyvin usein parisuhteessa ihmiset eivät kasva erilleen VAAN LIIAKSI YHTEEN. Toisin sanottuna he alkavat muistuttaa toisiaan enemmän kuin itseään kahta erillistä ihmistä. Tietyssä vaiheessa se oma tutkimusmatka siihen toiseen on ohi, kaikki tuntuu saavutetulta ja tilalle tulee tietynlainen vakaus. En kutsu sitä arkisuudeksi koska se on liiaksi kulutettu sana.
Kun ymmärrät että kyse ei ole siitä henkilöstä sinällään jota kaipaat niin tajuat että oma kumppanisi on varmasti sopivin sinulle.
nykyaikana voi parisuhteita "shoppailla" ja varsin monet joilla on valinnanvaraa (erityisesti naiset) eksyvät näihin miesbuffetteihin kokeilemaan eri vaihtoehtoja.
Onko ihme jos yksi suosituimmista tv-sarjoista eli Sex and the city perustui juuri tähän deittailuun ja miesten vertailuun?
Lopulta et ole tyytyväinen yhteenkään ihmiseen ajan kuluessa, mutta ainut joka päättää mitä ja kenet valita olet sinä ja sinun tahto.
"Kun ymmärrät että kyse ei ole siitä henkilöstä sinällään jota kaipaat niin tajuat että oma kumppanisi on varmasti sopivin sinulle."
Kyse ei ole tajuamisesta, kyse on jostain muusta... Olo on kuin noiduttu. Tuntuu etten voi poistaa lumousta, jota en halunnut, enkä halua. Ei tämä ole järkisyin poistettavissa. Olisi jo poistunut jos noin olisi.
Ehkä en tunne itseäni tai jotain. Ihastun varmaan mahdottomaan, kuten alkuun totesit.
Kyllä. Ainahan mä haluan vaihtaa kympin miehen roskaläjään..not 😂
Aloitus taitaa olla roskaläjämieheltä joka kuvittelee että voi olla mielenvikainen vittuilija ja kohdella naisia miten sattuu, ja silti naisten pitäisi vaihtaa oma kumppaninsa häneen.
Ei ole käynyt. Kuulostaa, että asia, tilanne on saanut sinusta jonkinlaisen otteen, josta et pääse irti. Voisiko syy olla jossain muualla, kuin parisuhteessa. Että olisit tyytymätön johonkin muuhun tilanteeseen tai asiaan, joka hakee tuosta ns pelimiehestä jotain paikkausta tai helpotusta epätyydtttävään asiaan.
Tuossa on ideaa, kiitos paljon ajatuksesta.
Aloittajamiehelle ihmettelen että vuodesta toiseen roikuskelet täällä todistamassa naisesi ihanuutta ja muiden kurjuutta. Naiseksi tietenkin tekeytyen. Teet sen muille vittuilemalla ja muita solvaamalla. Itse olet helvettisi rakentanut, kärvenny siinä ja tunteettomassa liittossasi. Ihan ansaitset sen. Niin vittumainen luonne sulla on vaikka muuta yrität todistaa itselles ja muille. Ihmiset näkee sinun läpi.
Joko olet sellainen " mikään ei riitä" nainen tai sitten olet rakastunut siihen toiseen mieheen. Ehkä yrität kieltää omat tunteesi kuvaamalla sen toisen miehen huonossa valossa.
Tää on taas palstavakkarin toiveajttelua. Kukaan ei ole eroamassa sinun takiasi. Kukaan ei mieti eroa. Luen vain päällikön sairaat kirjoitukset täältä joko hänet ilmiannan. Se on ainut syy palstalla
Joskus nainen katsoo ylpeänä omaa miestään joka on kokenut kovia epäoikeudenmukaisen miehen koston yrityksestä. Katson miestä miten rakas sinä oletkaan omana itsenäsi. Mitkä elämän arvot, miten kasvoistasi ja silmistäsi huokuu lämpö, sellainen lämpö että ilman sitä katsetta nääntysin maailman kylmyyteen. Sinä mies vierelläni saat olla se mikä olet minun vierelläni niinkuin minä saan olla oma itseni sinun vierelläsi. Haluan että me vanhetaan yhdessä. Oma rakas jo 20 vuotta yhdessä.