Kirjoitelkaa tähän miksi koette yksinäisyyden olevan niin iso negatiivinen voima elämässänne. Positiiviset puolet ovat aina toki myös toivottuja :) Itse olen 30v mies jostain Keski-Etelä-Suomen rajamailta:
Omalla kohdalla olisi aikalailla näin(-): yksin ei ole minkäänlaista turvaverkkoa, todennäköisesti luette joskus 30-50v päästä kuinka yksi puolimätä raato on taas löytynyt syrjäiseltä paikalta X (toisaalta tällä nykymenolla taitaa raatojen merkitys mennä aika matalaksi). Olisihan se tietty tosi kiva jakaa asioita jonkun toisen kanssa, mutta toisaalta aika moni on nykyään kapitalismin mädättämä sielu (ei kiinnosta meikäläisen elämänkatsomus). Eniten ehkä ärsyttää se, että varmasti kohtalaisen lähteläkin löytyisi toinen yksinäinen ihminen, jonka elämää ehkä piristäisi kanssani kanssakäyminen, mutta kanavaa tälle ei löydy.
Itse siis oikeasti nautin "elämästä". Esimerkiksi se tunne, kun hyttynen puree perseeseen mustikkamettässä. Ainakin kelpaa jollekkin :D
Omalla kohdalla olisi aikalailla näin(-): yksin ei ole minkäänlaista turvaverkkoa, todennäköisesti luette joskus 30-50v päästä kuinka yksi puolimätä raato on taas löytynyt syrjäiseltä paikalta X (toisaalta tällä nykymenolla taitaa raatojen merkitys mennä aika matalaksi). Olisihan se tietty tosi kiva jakaa asioita jonkun toisen kanssa, mutta toisaalta aika moni on nykyään kapitalismin mädättämä sielu (ei kiinnosta meikäläisen elämänkatsomus). Eniten ehkä ärsyttää se, että varmasti kohtalaisen lähteläkin löytyisi toinen yksinäinen ihminen, jonka elämää ehkä piristäisi kanssani kanssakäyminen, mutta kanavaa tälle ei löydy.
Itse siis oikeasti nautin "elämästä". Esimerkiksi se tunne, kun hyttynen puree perseeseen mustikkamettässä. Ainakin kelpaa jollekkin :D
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen noin 60-kymppinen sinkku. Olen ollut aviossakin ja parisuhteessa neljännes vuosisataa ja tällä hetkellä tilanteessa että lähisukulaisia ei ole montaa. On kaksi siskoa mutta heilläkin on ne jälkikasvujoukkonsa. Jos nyt kuolisin, niin varmaan kahden kolmen päivän päästä alkaisi joku ihmetellä kuin ei ole näkynyt srk:ssa, vapaaehtoisporukoissa ja saattaisi joku soittaa ja alkaa ihmettelemään että miksi ei vastaa tai soita takaisin.
Minulle riittää se että saan vaihtaa ajatuksiani sosiaalisissa piireissä ja vetäytyä sitten kotiin ja tähän nettimaailmaani. Ja eikös tämäkin ole jonkinlaista ajatusten vaihtoa.
Kun tässä vielä muutaman vuoden tai vuosikymmenen piereksii, niin ymmärrettävästi se askel hidastuu ja sitä jää pahimmassa tapauksessa neljän seinän sissään ja lopulla laitokseen kun ei niitä omaishoitajia ole. Onneksi mopoautot on keksitty.
En minä sitä ala suremaan ja murehtimaan mikä kohtaloni on ja ettei ole laajaa tukiverkostoa. Ei meistä kukaan tiedä näkeekö vanhuuden päiviä, sillä paljon kuolee jo ennen 60 vuotta. Minua auttaa vankka usko Jumalaan ja siihen että niin kuin on päiväni, niin ovat myös voimani.
Olisi niitä kumppaniehdokkaittakin ollut tulossa, mutta ei sitä vain halua luopua näistä saavutetuista eduistaan ja kun oppinut elämään niin kuin itse haluaa. Saa nukkua, syödä, tehdä kotitöitä silloin kun haluaa ja järjestellä asiansa niin kuin itselle sopii.
En kärsi yksin olosta. Ei tässä ole muuta kuin hyviä puolia. Jos mätänä löytävät, niin se ei ole enää minun probleema. Yritän huolehtia yleiskunnostani, liikun ja syön terveellisesti, jotta saisin pitää itseni fyysisesti kunnossa. Se takaa sen että voin elää omaehtoista ja itsenäistä elämää mahdollisimman pitkään.
En saa seksiä. Toisaalta meni jo halutkin ja mitäpä niillä sitten tekiskään. Olis vaan vaikeempaa. Vähän niinkuin jotain puuttuisi elämästä.
Ei yksinäisyys ole se ongelma, vaan ympäristön tapa yrittää syylistää yksinäisiä yksinäisyydessä olemisesta.
Yksinäisyydessäni eniten harmittavat asiat:
- kelpaamattomuuden tunne
- elämiseni mielekkyys ja tarkoitus kadoksissa
-parisuhteen puute sekä se, etten todennäköisesti tule olemaan kenenkään äiti
- tyhjyyden tunne
- ympäristöstä kantautuva paine
-ainainen yksinselviytymisen haaste arjessa
Nuo asiat korostuvat aina erityisesti ollessani toisten ihmisten ympärillä.
Ja sitten ne yksinäisyyteni ilahduttavat puolet:
- olen vapaa!
-en ole tilivelvollinen kenellekään tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni
- nautinnollinen rauha, on aikaa ajatella
- haaveet ja unelmat, joita voi toteuttaa kun ei ole sidottu kehenkään tai mihinkään
Osleydes, tämä maailma on niin uhkaava ja vaativa. Olen siitä vain iloinen etten ole synnyttänyt tänne ketään kamppailemaan sillä ei tämä paremmaksi muutu. Ja entäpä jos se jälkeläinen ei olisi onnellinen ja päätyisi jopa itsemurhaan.
On välistä ongelma esim. huonokuntoisessa asunnossa kun ei ole remonttireiskaa, mutta ei kaikki miehetkään ole rakentajia ja vaimo saattaakin olla se joka laittaa paikat kuntoon.
Joskus kaipaisi vierellä arjenjakajaa ja oli kiva omistaa lähiomainen, kun on vähän biologista sukua.
Myös sinkku voi rakentaa rikkaan ja mielekkään elämän. Itse se on löydettävä, ei voi onnea ja tarkoitusta löytää ja elää toisen kautta. Ensihuuman jälkeen se tyhjyys ja tarkoituksettomuus takuulla katoaa jos hengittää vain toisen keuhkoilla ja se toinen on elämän tukikeppi.
Ja piutpaut ympäristön paineista. Kun löytää oman elämän, tarkoituksen, niin on ihan yhdentekevää mitä toiset ajattelevat, kun vain elää niin ettei elämäntavallaan aiheuta vahinkoa ja häiriötä.
Yksineläväkin voi solmia ystävyyssuhteita ja kelvata porukoihin.
Kiitos Keissa lohdullisesta viestistäsi ja hyvistä näkökulmista asioihin :) Kirjoitit täyttä asiaa.
Poden ikäkriisiä, ja minulla on paljon tekemistä itseni kanssa. Tavoitteenani on kehittää itsetuntoani paremmaksi ja löytää elämäni tarkoitus. Isoja asioita, eikä helppoja, mutta aion ainakin yrittää. Totta on, että itsestä se onni lähtee, ei sitä toinen voi tuoda.
Tuosta lapsiasiasta vielä, kyllä tämä maailma on tosiaan kova ja vaativa paikka monin tavoin. Jo ihan pikkulapset sysätään mukaan oravanpyörään. Pitkiä päiviä viettävät päiväkodeissa, ja sielläkin on omat tiukat aikataulunsa ja tehtävänsä. Kouluikään tullessa tahti ja vaatimukset vain kasvavat.
Olisi sydäntä särkevää, jos lapsi joutuisi vaikkapa kiusatuksi koulussa ja olisi onneton ja surullinen. Moni äiti joutuu tänä päivänä kokemaan tätä, kun miettii sitä, miten paljon Suomessa on masentuneita lapsia ja nuoria. Jokin tässä nykyelämässä mättää ja pahasti.