Kumpi vai Kampi

Kummassakin on hyvät puolensa.

Suhteen jälkeen on hyvä pitää pieni tauko suhteista ja olla ihan itsekseen. Itsellä on ollut nuorempana suhteesta toiseen loikkimista. Erosin ja heti oli uusi suhde. Taukoa ei yhtään ja se ei ollut toimiva tapa. Jäi vanha suhde käsittelemättä eikä oppinut elään yksin.

Sitten tuli hetki kun suhteessa kolahti liian kovaa ja sai liikaa kolhua joka pakotti pitään suhteista taukoa ja pysähtyyn ajatteleen että mitä onkaan tapahtunut ja missä meni näin vikaan että tähän tilanteeseen jouduin. Samalla huomasi että käsittelyyn lykkäs ,myös muut edelliset käsittelemättömät suhteet koska niitä ei ollut käsitellyt. Otin pitkän tauon suhteista.
Usean vuoden ja opettelin ensinnäkin elään yksin itseni kanssa sekä käytännöntasolla että henkisesti sietään yksinäisyyttä, itsekseen elämistä .

Molemmissa on hyvät puolensa. Sinkkuudessa saa olla ihan rauhassa jos rauhaa kaipaa ja on vapaa tekeen mitä lystää koska lystää eikä tarvitse ottaa muita huomioon omissa ratkaisuissa ja tekemissä. Voi olla miten huvittaa milloinkin, mutta jää tietenkin ilman toisen ihmisen henkistä ja käytönnönkin tukea ja apua sekä tietty jos ei ole irtosuhteiden harrastelija niin pitää oppia elään puutteessa tai oman käden avuin. Myöskin pitää oppia sietämään hiukan auki olevaa epämääräistä tulevaisuuden näkymää.

Parisuhteessa on se kumppanuus, hellyys, toisen ihmisen läheisyys, arjen tuki ja apu sekä psyykkinen tuki ja turva sekä aika selkeä tulevaisuuden näkymä joka luo tiettyä turvaa ja rauhaa. Seksiä tietty jos suhde toimii oikein. Miinuksena on ristiriidat, riitely ja erilaisten elämänkatsomusten ja tapojen kolahtelu yhteen ja sellainen seesteisen kultaisen keskitien löytämisen haasteet...

Minusta aika aikaansa kutakin. Elämässä on erilaisia kausia. Välillä pää huutaa vapautta ja tarvitsee sitä eheytyäkseen ja välillä on parisuhteiden aika. Tärkeintä on kuunnella itseään ja sitä mikä juuri nyt tuntuu parhaimmalta itselleen.

No paljon parempi olla yksin kuin suhteessa jossa toinen osapuoli on vaan häiriö ja rasite.. taakka.
Tavallaan sellaiseen suhteeseen tottuu ja turtuu, sekä jostain syystä siitä irroittautuminen on vaikeaa kun mukana on lapsia..
Toki, saisin hänet takaisin sormia napsauttamalla.. mutta en tee sitä, edes lasten vuoksi..
En edes vaikka hän tulevaisuudessa osallistuisi perheen asioihin, en vaikka lahjoisi millä... liian paljon kitkaa ja liian monta kyyneltä.. ne jätti jälkensä ja rakkaus loppui aika nopeasti en vain tajunnut sitä vaikka päätin että lapset kun lähtee lähden minäkin, samalla oven avauksella.
Mutta hänen mielestä suhde oli hyvä, vaikka myöntääkin olleensa ihan urpå.
Niin, mä en kaipaa suhdetta kun ei tasapuolista ystävyyttä ole koskaan parisuhteessa ollutkaan.
Seksikumppanit ja kaverit erikseen, sydänystäviä muutama.. Toki olisihan se ihan mieletöntä jos tapaisi jonkun kenen katseesta sulaisi ja sisällä värisee ja se yhteys ajatuksissa ja huumorissa.. emme saisi toisistamme tarpeeksi.. toisen seura olisi kotoista ja luonnollista..