Ote päivästä

Koirat on ihania ❤. Aina verenpaine laskee, kun kohtaan koiran.

Lemmikit ja eläimet ovat terapeutteja. Monelle lemmikki antaa kipinän jatkaa vaikka muuten ei jaksaisi ja kun pahin on ohi, niin jaksetaan taas ihan muutenkin. Eräs masentunut henkilö sanoi, että koira oli se joka pakotti pukemaan päivävaatteet ja siistiytymään ja lähtemään muutaman kerran ulos päivän aikana.
Saattaa se olla diplomaatti ja puheenaihe parisuhteessakin kun se yhteinen alkaa olla muuten vähissä. Muistan aikoinaan miehen oudot vihjailut kun hän alkoi puhua että tuo koira on miellä se tekijä joka pitää yhdessä, kun sitä ei voi leikata puoleksi ja emme voi kumpainenkaan siitä luopua. Tietenkin se oli vitsi, mutta taisi jo silloin olla sanojalle muutakin. Ei hän voinut sitä matkoilleen ottaa ja minun se alun perin olikin. Kyllä se oli paljon yhteinen jujumme, mutta ei se sitten ihan avioliiton pelastajaksi riittänyt.

Päivät sujuvat hyvin, kiitos kysymästä pappi Elisabet (jonka kysymyksen ylläpito on jostain syystä nyt poistanut?). Yksinäisyys on oma valinta ja halusin aloituksessa vain jakaa kokemuksen yllättävän pirteän hauvan piristävästä vaikutuksesta. Vaikka koiran omistaja ei antanut hetken kestää kauan aikaa, saa tuon kohtaamisen muistelemisen yhä hymyn kasvoille. Mukavia päiviä kaikille!

Kiva että pappi Elisabeth kirjoittaa palstalle.

Eihän se ollut pelkkä yritys haukulta. Se antoi sen, minkä sait. Ilon pilkahduksen elämäsi hetkeen. Niin me kaikki teemme. Tulemme ja menemme. Aina meitä ohjaa jokin tai joku.
Koirat on kyllä huvittavia olentoja. Jotenkin melko välittömiä vouhottajia.
Syövät ruoan tähteet ja ovat aina kaveria.

Elä nyt suutu, mutta miksi "katse tiukasti maassa"?

Kokeilepa jos hymyilisit ja olisit ystävällisen näköinen. Ilahduttaisi jotain toista ja ilahtuisit itsekin!

Itse olen ruvennut hymyilemään toisille ihmisille, siis esim vanhuksille (en siis flirttaile). Olen huomannut että useimmiten tulee hymy takaisin. Niin moni on varmaan yksinäinen ja selvästi ilostuvat kun joku hymyilee.

Tuo väitteesi että "ettei vahingossakaan kenenkään tarvitse suuttua katsekontaktista.", on muuten hyvin outo. Tavallaan itsellesi puolustus että tekisit jopa "hyvän työn" kun et muka suututtele toisia. Höpö höpö.

Nostahan katseesi ja huomaa että muut ovat ihmisiä, hymyile ja ole ystävällisen näköinen.

Hymyä sinulle ja hali minulta!

Minä en kyllä kehtaa hymyillä edes yksikseni..

Yritäpä!

Aamulla kun ensimmäisen kerran meet vessaan ja naama ei ihan vielä ole meikissä, niin huikkaapa peilikuvallesi että "hei söpöläinen" ja hymyile.

Jo tulee muutenkin nauru perään, jos on vaikka vähänlaisestikin huumoria!
Itelläni on vielä hyvin harvat hampaat, tuo vain lisää hymyä huuleen.

Niinpå lähti päivä iloisella mielellä käyntiin.