Kaipaan ihmistä, joka tuli lähemmäs kuin kukaan toinen. Joka ikinen sekunti ikävöin.
Mutta kaiken välillämme päätti se, miten luottamuksen dominorakennelman toinen tönäisi ala-arvoisesti käyntiin.
Se ihminen, jonka eteen olisin tehnyt mitä tahansa ja jota rakastin ja jota kaikesta huolimatta rakastan edelleen, petti luottamukseni aivan järisyttävän törkeällä, lähes mielenvikaisella tavalla.
Pahinta tässä kaikessa on se, että en suinkaan ole ainoa jota tässä on petetty.
Kaikki sillat on poltettu. Sitä tulen suremaan ainiaan. Totuus oli tässä tapauksessa joka poltti ne sillat.
Ei se rakkaus kuole. Aika ilmeisesti vaan auttaa. Enpä tiedä mitä järkeä missään on… Ei tunnu siltä, että on.
Kaipaan sinua vaikka sitä en voi sinulle kertoa. Tulen aina ikävöimään syliisi. En silti voi uskoa sitä mitä teit. Se ei mahdu ymmärrykseeni. Ihan kuin en sinua tuntisi lainkaan.
Tuntemani ihminen ei ole ilkeä valehtelija, mustamaalaaja. Mutta se sinusta kuoriutui esiin.
Jää vain suru. Jää vain ikävä. Tyhjää sen kaiken tilalle missä sinä olit.
Mutta kaiken välillämme päätti se, miten luottamuksen dominorakennelman toinen tönäisi ala-arvoisesti käyntiin.
Se ihminen, jonka eteen olisin tehnyt mitä tahansa ja jota rakastin ja jota kaikesta huolimatta rakastan edelleen, petti luottamukseni aivan järisyttävän törkeällä, lähes mielenvikaisella tavalla.
Pahinta tässä kaikessa on se, että en suinkaan ole ainoa jota tässä on petetty.
Kaikki sillat on poltettu. Sitä tulen suremaan ainiaan. Totuus oli tässä tapauksessa joka poltti ne sillat.
Ei se rakkaus kuole. Aika ilmeisesti vaan auttaa. Enpä tiedä mitä järkeä missään on… Ei tunnu siltä, että on.
Kaipaan sinua vaikka sitä en voi sinulle kertoa. Tulen aina ikävöimään syliisi. En silti voi uskoa sitä mitä teit. Se ei mahdu ymmärrykseeni. Ihan kuin en sinua tuntisi lainkaan.
Tuntemani ihminen ei ole ilkeä valehtelija, mustamaalaaja. Mutta se sinusta kuoriutui esiin.
Jää vain suru. Jää vain ikävä. Tyhjää sen kaiken tilalle missä sinä olit.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sitä saa mitä tilaa
Ja ootko keskustellut hänen kanssa tästä asiasta?
Ei mitään toivoa, että voitaisiin puhua tästä koskaan. Liian kipeää. Ja ei ainakaan hän halua minusta koskaan kuulla mitään. Enkä minäkään tiedä pystyisinkö kaiken sen jälkeen häntä kohtaamaan. Kyllä luottamukseni on vesitetty aivan totaalisesti. Joillekin rehellisyys vain on liian vaikea toteutettava.
Mutta se, että voi keksiä valheita joilla tahallaan yrittää tuhota toisen elämän ja satuttaa on kyllä niin typerryttävän ala-arvoista, että sitä ei voi ohittaa edes anteeksipyynnöllä.
Mistä sait tietää? Kysyn sitä siksi, koska muut ihmiset haluavat joskus tulla rikkomaan toisten onnen. Olen tavannut ihmisiä, jotka esittävät ystävää, mutta ovat ollessani suhteessa, tulleet varoittamaan minusta tätä toista osapuolta. Olen myös tavannut "ystäviä" jotka ovat halunneet rikkoa ystävyyssuhteeni puheillaan ja joskus siinä myös onnistuneet. Eli suosittelen kuitenkin kyseessä olevan henkilön kanssa keskustelua.
Jos olen hän kenestä kerrot, niin olen yhtä surullinen. En ole valehdellut missään vaiheessa, tilanteet meni niin kuin ne meni. Olisi tarvittu sitä rohkeutta alusta alkaen puhua asioista oikeilla nimillä. Nyt jäi liikaa arvoituksia ja oman pään tulkintaa. Ketään en ole myöskään pettänyt kuten minua syytät. Toivon, että tästä opitaan jotakin molemmat. Elämälle on pakko antautua ja avautua täysin, muuten jää rakkaus ja muu ihana kokematta. Sinua aina kannan sydämessäni 💔
En usko, että hän tänne eksyisi. Ja jo se, että et ole valehdellut sulkee sinut pois vaihtoehtona.
Nimittäin jos olisit hän, tietäisit että valheilla sait aikaan yhden elämäni suurimmista järkytyksistä ja hämmennyksestä. Se musersi minulle kultaa kalliimmat ihmissuhteet. Se miten valheilla väritettiin kaikki rumaksi ja perättömäksi. Ja että se olit sinä joka väritti.
Eipä rakkaus kuole samalla kun järki sanoo, että se tuntemani ihminen ei ole sama joksi häntä olen koko ajan luullut.
Mistä valheista nyt on kyse? Voitko täsmentää, niin voin edes selittää. Tuntuu pahalta, jos asiat jäävät roikkumaan ja ikään kuin kesken. Ja puhut ihmissuhteista monikossa, olenko pilannut sinun suhteesi johonkuhun muuhun?
Jos olisit HÄN, niin itseesi nähden pettämällä minut. Käyttämällä minua kohtaan kipupisteitäni ja valheilla vieläpä.
Sekä minulle harvoihin läheisiini, erityisesti yhteen heistä. Sen tarkemmin en täsmennä täällä.
Voiko aito rakkaus todellakin loppua valheeseen? Oliko se edes aitoa rakkautta?
Jos uskoo tähän ja katsoo sitä tästä näkökulmasta.
Lainaus Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Tässä mainitaan myös , että iloitsee yhdessä totuuden kanssa, mutta siitä huolimatta myös,
ettei katkeroidu, eikä muistele kärsimäänsä pahaa.
Kumpikin kaipaa silti edelleen, onko siinä mitään järkeä, ellei pysty antamaan toiselle anteeksi?
Luulen, että kaipaan yksipuolisesti. Vaikka hän ikäänkuin meidät rikkoi. Useampaan kertaan. Rakkauden takia siedin paljon häneltä ja moneen kertaan mieleni pahoitin.
Mutta tämä viimeinen asia. Tämä viimeinen vikaan mennyt tapahtumaketju… Siinä hänen roolinsa on kiistatta oleellinen. Hän ylitti rajat, joita ei koskaan sellainen ihminen tekisi joka aidosti välittää.
Ei se auta, että minä rakastan. Ja kun kissa on nostettu kunnolla pöydälle ja totuus tullut ilmi, se olen minä jota hän tuskin enää koskaan haluaa nähdä.
Ei tämä ole lainkaan mustavalkoista.
Ei se rakkaus lopu. Ikuinen ikävä jää.
Ja sinussa ei varmaankaan mitä vikaa eikä virhettä ollut, varsinainen siveyden sipuli suorastaa
On minussakin vikaa. Kannattaa lukea aloitusviesti. Dominoefekti. Mutta erona se, että toinen valehteli, toinen halusi ainoastaan rehellisyyttä.
Ai se toinen kaatoi koko dominoketjun ilman sun apua... en usko
Jos olisit HÄN, niin kyllä minäkin olen pahoittanut mieleni monta kertaa tässä "tapahtumaketjussa". Ja olen antanut omasta mielestäni monta tilaisuutta, johon olisit voinut tarttua. Se olisi tarvinnut sen, että molemmat olisi tullut puolitiehen vastaan, nyt molemmilla se tunne ja kokemus, että että toista ei kiinnosta. Olen vilpittömästi pyytänyt aina anteeksi, jos olen kokenut että olen törmännyt. Erehtyväinen ihminen minäkin olen vain. Oletko itse pystynyt antaa parasta sitten vai oletko säilyttänyt kaiken minun varaan, kuten tekstistäsi saa kuvan. Ehkä olen tökkinyt sun kipeisiin kohtiin tahtoen tai tahtomattani, jotta saisin edes jonkun reaktion aikaiseksi.
Et ole hän.
Koska tässä kohtaa minä kyllä olen ollut se pitkämielinen. Ja olisin niellyt kaiken, ellei minua olisi puukotettu selkään niin törkeästi.
Ja aivan varmasti käsi hänen suuntaansa ojennettuna oli minulla koko ajan. Täydestä sydämestäni.
Onko teksti kirjoitettu naiselle vai miehelle? Tietääkö hän mietteesi, tunteesi ja ajatuksesi irl?