50-vuotias Anneli Jäätteenmäki on valmis palaamaan huipulle
Ensi perjantaina 50 vuotta täyttävän Anneli Jäätteenmäen poliittinen ura on ainutkertainen. Ensiksi se eteni nopeasti, mutta suhteellisen tavanomaisesti: eduskuntaan 32-vuotiaana 1987, eduskuntaryhmän puheenjohtajistoon 36-vuotiaana 1991, ministeriksi 39-vuotiaana 1994. Keskustan kahdeksanvuotisen oppositiokauden aikana urakehitys pysähtyi. Kauden lopulla, vuoden 2003 ratkaisevien vaalien lähestyessä se kuitenkin kääntyi huimaan nousuun, ensiksi puolueen puheenjohtajan sijaiseksi, sitten puheenjohtajaksi ja "pääministerivaaleissa" saavutetun voiton jälkeen pääministeriksi, Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi.
Tuskin oli hallitus ehditty muodostaa, kun pääministeriä alettiin ahdistella vaalitaistelun aikaisista puheista ja varsinkin siitä, kuinka ratkaiseviksi osoittautuneiden vaalikeskustelujen tiedot oli saatu. Kokematon pääministeri antoi huonoja vastauksia sekä medialle että eduskunnalle. SDP käytti tilaisuutta hyväkseen ja vyörytti hallituskriisillä, sinipunan paluulla, uhaten keskustan puolustuksen. Yksin jätetty pääministeri joutui dramaattisella juhannusviikolla 2003 jättämään virkansa.
Kosto ei jäänyt tähänkään. Käynnistyi ennenäkemätön poliittis-juridinen jahti, jonka tarkoituksena lienee ollut tuhota kokonaan Anneli Jäätteenmäen poliittinen ura. Hanke raukesi ja kääntyi vainotun voitoksi.
Se kääntyi myös keskustan voitoksi. Ilman Anneli Jäätteenmäkeä keskusta ei olisi noussut suurimmaksi puolueeksi, eikä Matti Vanhanen olisi tänään pääministerinä. Mutta ilman Jäätteenmäen taitavaa puolustautumista ja häneen kohdistuneen aggression ylettömyyttä keskusta tuskin olisi kyennyt säilyttämään asemaansa neljän europarlamentaarikon puolueena. Kansa meni syyttä syytetyn puolelle. Entisestä pääministeristä tuli eurovaalien äänikuningatar, jota äänesti melkein 150 000 suomalaista.
Voidaan tietenkin puhua sivuraiteesta. Mutta sieltä kulkee myös yhteysraide kotimaisen politiikan keskiöön. Luottamus on testattu. - eivätkä äänestäjät tarkoittaneet vain sopivuutta Brysseliin.
Eilisessä syntymäpäivähaastattelussaan Ilkassa Anneli Jäätteenmäki raotti tulevaisuudensuunnitelmiaan. Siihen kuuluu jatkaminen politiikassa, mitä ilmeisimmin kotimaassa. Olisi suuri ihme, mikäli hän ei olisi ehdokkaana eduskuntaan vuonna 2007.
Sitä ennen valitaan Suomeen presidenttiä. Presidenttiehdokkaaksi äänikuningatar ei haikaile, vaan asettuu selkeästi seuraajansa, puoluejohtaja-pääministeri Matti Vanhasen kannalle.
Mikäli kansa valitsisi Vanhasen - se on gallupienkin mukaan aivan mahdollista - avautuisivat ne huippupaikat, joille kansa ensiksi puoluekokouksessa ja sitten pääministerivaaleiksi muuttuneissa eduskuntavaaleissa juuri Anneli Jäätteenmäen äänesti. Hän ei torju mahdollisuutta tavoitella niitä takaisin.
Ja miksi torjuisi? Sekä puoluejohtajaksi että pääministeriksi hän olisi vuonna 2006 oleellisesti kokeneempi kuin vuosina 2001 ja -02. Vaikka Irak-tapauksen yksityiskohtia, tärkeitäkin, on yhä pimennossa, ydin tiedetään. Hankkimalla ne tiedot, jotka hän vyörytti kansalaisten eteen vaalikeskusteluissa, hän sai aikaan hallituksen ulkopoliittisen linjantarkistuksen liittoutumattomuuden hyväksi.
Viimeksi Rusin - Itälän tapauksen yhteydessä käyty keskustelu osoitti, että oppositiojohtajalla todellakin oli paitsi oikeus saada tämän suuruusluokan tietoa myös oikeus niitä käyttää. Itälän tapauksessa hänen "vuotoaan" perusteltiin järjestelmän toimivuuden turvaamisella. Jäätteenmäen tapauksessa kyse oli kansalaisten oikeudesta saada äänestyskäyttäytymiseensä vaikuttavaa tärkeää tietoa.
Vääntö turvallisuuspolitiikan suuresta linjasta on jatkunut Vanhasenkin hallituksen aikana. Irakin sodan käynnistyessä tehty linjanveto on kuitenkin pitänyt, koska presidenttiä ja hallitusta tukee siinä vahva kansalaismielipide - sama, joka teki Anneli Jäätteenmäestä ensin pääministerin ja sitten äänikuningattaren.
Ensi perjantaina 50 vuotta täyttävän Anneli Jäätteenmäen poliittinen ura on ainutkertainen. Ensiksi se eteni nopeasti, mutta suhteellisen tavanomaisesti: eduskuntaan 32-vuotiaana 1987, eduskuntaryhmän puheenjohtajistoon 36-vuotiaana 1991, ministeriksi 39-vuotiaana 1994. Keskustan kahdeksanvuotisen oppositiokauden aikana urakehitys pysähtyi. Kauden lopulla, vuoden 2003 ratkaisevien vaalien lähestyessä se kuitenkin kääntyi huimaan nousuun, ensiksi puolueen puheenjohtajan sijaiseksi, sitten puheenjohtajaksi ja "pääministerivaaleissa" saavutetun voiton jälkeen pääministeriksi, Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi.
Tuskin oli hallitus ehditty muodostaa, kun pääministeriä alettiin ahdistella vaalitaistelun aikaisista puheista ja varsinkin siitä, kuinka ratkaiseviksi osoittautuneiden vaalikeskustelujen tiedot oli saatu. Kokematon pääministeri antoi huonoja vastauksia sekä medialle että eduskunnalle. SDP käytti tilaisuutta hyväkseen ja vyörytti hallituskriisillä, sinipunan paluulla, uhaten keskustan puolustuksen. Yksin jätetty pääministeri joutui dramaattisella juhannusviikolla 2003 jättämään virkansa.
Kosto ei jäänyt tähänkään. Käynnistyi ennenäkemätön poliittis-juridinen jahti, jonka tarkoituksena lienee ollut tuhota kokonaan Anneli Jäätteenmäen poliittinen ura. Hanke raukesi ja kääntyi vainotun voitoksi.
Se kääntyi myös keskustan voitoksi. Ilman Anneli Jäätteenmäkeä keskusta ei olisi noussut suurimmaksi puolueeksi, eikä Matti Vanhanen olisi tänään pääministerinä. Mutta ilman Jäätteenmäen taitavaa puolustautumista ja häneen kohdistuneen aggression ylettömyyttä keskusta tuskin olisi kyennyt säilyttämään asemaansa neljän europarlamentaarikon puolueena. Kansa meni syyttä syytetyn puolelle. Entisestä pääministeristä tuli eurovaalien äänikuningatar, jota äänesti melkein 150 000 suomalaista.
Voidaan tietenkin puhua sivuraiteesta. Mutta sieltä kulkee myös yhteysraide kotimaisen politiikan keskiöön. Luottamus on testattu. - eivätkä äänestäjät tarkoittaneet vain sopivuutta Brysseliin.
Eilisessä syntymäpäivähaastattelussaan Ilkassa Anneli Jäätteenmäki raotti tulevaisuudensuunnitelmiaan. Siihen kuuluu jatkaminen politiikassa, mitä ilmeisimmin kotimaassa. Olisi suuri ihme, mikäli hän ei olisi ehdokkaana eduskuntaan vuonna 2007.
Sitä ennen valitaan Suomeen presidenttiä. Presidenttiehdokkaaksi äänikuningatar ei haikaile, vaan asettuu selkeästi seuraajansa, puoluejohtaja-pääministeri Matti Vanhasen kannalle.
Mikäli kansa valitsisi Vanhasen - se on gallupienkin mukaan aivan mahdollista - avautuisivat ne huippupaikat, joille kansa ensiksi puoluekokouksessa ja sitten pääministerivaaleiksi muuttuneissa eduskuntavaaleissa juuri Anneli Jäätteenmäen äänesti. Hän ei torju mahdollisuutta tavoitella niitä takaisin.
Ja miksi torjuisi? Sekä puoluejohtajaksi että pääministeriksi hän olisi vuonna 2006 oleellisesti kokeneempi kuin vuosina 2001 ja -02. Vaikka Irak-tapauksen yksityiskohtia, tärkeitäkin, on yhä pimennossa, ydin tiedetään. Hankkimalla ne tiedot, jotka hän vyörytti kansalaisten eteen vaalikeskusteluissa, hän sai aikaan hallituksen ulkopoliittisen linjantarkistuksen liittoutumattomuuden hyväksi.
Viimeksi Rusin - Itälän tapauksen yhteydessä käyty keskustelu osoitti, että oppositiojohtajalla todellakin oli paitsi oikeus saada tämän suuruusluokan tietoa myös oikeus niitä käyttää. Itälän tapauksessa hänen "vuotoaan" perusteltiin järjestelmän toimivuuden turvaamisella. Jäätteenmäen tapauksessa kyse oli kansalaisten oikeudesta saada äänestyskäyttäytymiseensä vaikuttavaa tärkeää tietoa.
Vääntö turvallisuuspolitiikan suuresta linjasta on jatkunut Vanhasenkin hallituksen aikana. Irakin sodan käynnistyessä tehty linjanveto on kuitenkin pitänyt, koska presidenttiä ja hallitusta tukee siinä vahva kansalaismielipide - sama, joka teki Anneli Jäätteenmäestä ensin pääministerin ja sitten äänikuningattaren.
Vastaukset 3
Vanhimmat
>Irak-vuodosta hän kuitenkin vaikenee. Vielä ei ole aika nostaa siihen liittyviä asioita päivänvaloon. Siihen palataan joskus muistelmissa, eikä niitä pidä Jäätteenmäen mukaan kenenkään kirjoittaa alle kuusikymppisenä. Toistaiseksi Irak-gateen liittyvät asiat ja ajatukset lepäävät rauhassa ja piilossa henkilökohtaisessa päiväkirjassa.<
lainaus Ilkka 5.1-05
Kirjoituksen tekee ymmärrettäväksi se, että se on Ilkan tämänaamuinen pääkirjoitus ja todennäköisesti Kari Hokkasen kirjoittama. Hokkanen tuskin uskoo itsekään Jäätteenmäen paluuseen huipulle, mutta näinhän hänen on kirjoitettava. Eihän hän voi omaa virhettään tunnustaa. Jäätteenmäki itse saattaa paluuseensa uskoa.
Mistäs sinä niitä kommunisteja aiot (kommunistien tavoin toimivien kepulaisten lisäksi) löytää, jotta hirttäjäisiä pääsisit pitämään. Päätön otsikointi ja teksti onkin jos sitten lainausta Ilkka-lehdestä, joka taasen kirjoittelee samalla journalistisella etiikalla, kuin Pravda aikoinaan kirjoitti.
Kirjoitelkoon Hokkanen, mitä tahtoo. Suurin osa suomalaisista äänestäjistä pitää Jäätteenmäkeä epäluotettavana, juonittelevana ja häikäilemättömänä pyrkyrinä.