ole ymmärtäneet mitä olen kertonut viime vuosista. Lopun alku alkoi siitä kun menetin taloudellisen turvallisuuteni eli vakituisen työpaikan. Sen jälkeen elämänilo on ollut vähissä ja sen lisäksi piti sietää sitä ison ihmismäärän "auttamista", mikä vei loputkin ilosta. En halua olla enää kenestäkään taloudellisesti riippuvainen, koska valta on silloin sillä kenellä rahaa on. Joskus minulla oli se tunne että halusin koskettaa toista ihmistä, mutta kun on paljon surua on sekin tunne hävinnyt kokonaan. Enää jäljellä on vain toive työpaikasta, mahdollisimman pienestä, jotta ehjäksi tuleminen pääsisi alkuun. En pysty muuhun kuin kaverisuhteeseen ja näin on oleva elämäni loppuun saakka. Joten jos jollakin on haave muunlaisesta suhteesta niin se kannattaa unohtaa.
Ette ilmeisesti
rehellisestikerrottu
497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei aivan rehellisesti.
Olen paljon miettinyt sitä, mikä elämässä on tärkeää. Tietysti taloudellinen tilanne, eli se, että pystyy hoitamaan velvollisuudet ja elättämään itsensä, on äärimmäisen tärkeää, MUTTA...
Jos kohdalle tulee ihminen, joka voisi rakastaa, juuri sinua, heikoimmillaan, niin sellaisen ihmisen menettäminen, voi olla elämäsi pahin menetys.
Todennäköisyydet tuohon ovat aika pienet, koska naisille raha on kemia. Mies ei ole mitään ilman rahaa, statusta ja jännyyttä.
Viisaan neuvo erota suhde asiat työasioista niin molemmat hoituu omalla painollaan.