Energiahifistely ja arkijärki

Suomalaiset "vallanpitäjät" eivät muuta tee, kuin ovat huolissaan "mitä ne meistä ajattelee", ja yrittävät siitä syystä olla aina rähmällään joka suuntaan. Edes kylmän sodan aika ei opettanut, että yhteen suuntaan kumartamalla pyllistää toiseen suuntaan. Tai se oppi on ainakin jo unohtunut.

Vihervasemmisto saattaa olla oikeassakin, tästä maasta ei ole kuin susiensuojelualueeksi ja kaikki asukkaat on syytä tappaa viluun ja nälkään johonkin betonikuution nurkkaan.

Tuoreimman neljännesvuosisadan tuotoksena meidän elämisen olosuhteitten yksi olennaisin muutos on ollut tietotekniikan kehittyminen ja se muutos on edennyt niin nopeaan tahtiin ja niin laaja-alaisesti, että me emme meinaa pysyä mukana siinä vauhdissa. Tietysti täytyy esittää myös se kysymys, jotta missä määrin mukaan on järkevää ja viisasta mennä? Tuo Jenkkilän tilanne Fordin kohdalla on konkreettinen esimerkki siitä, että käytännön arjessa sopii muistaa myös terveen järjen hyödyntäminen eikä kaikkiin kotkotuksiin ole viisasta mennä täydellä teholla, vaikka sinänsä tulevaisuudessa tekniikka varmaan tarjoaakin hyödyntämisen mahdollisuuksia. Jalat olisi pidettävä maassa. Mediassa kuitenkin näkyy ja kuuluu jopa hurahtaneisuuden taipumusta ja viehtymystä. Meillä Suomessakin näkee jukisuudessa heittoja, joissa mainitaan mm. autojen bensiinimoottoreitten kieltäminen ja jopa kuskittomien liikennevälineitten ilmaantuminen väylimmemme. Ikään kuin se semmoinen olisi ilman muuta itsestäänselvää luontaista edistystä.

Vielä 1980-luvulla mm. vanhanaikaiset "käsikäyttöiset" toimistokortistot ja muut perinteiset tietojen säilytysmenetelmät olivat normaalia elämää siinä kuin lankapuhelimetkin. Tekniikan muutos toi aikaisempien "vanhanaikaisten" menettelyjen rinnalle uuden tietojenkäsittelyn ja tallentamisen. Arkiseen elämäämme siinä tuli ensi alkuun vaihtoehtoisia mahdollisuuksia arkistenkin asioitten hoitamiseen. Käteistä rahaa alkoi saada katuvarren automaateista ja esim. pankkiasioita voitiin hoitaa kotoakin käsin. Siinä vaiheessa ensi alkuun tekniikka siis tarjosi vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. Tilanne toi monipuolistuneisuutta palveluihin, niitten saantiin, käyttöön. Monipuoliset mahdollisuudet ovat periaatteessa aina hyväksi, myönteinen asia.

Ikävä kyllä muutoksen riento on kuitenkin edennyt semmoiseen vaiheeseen, että tekniikka on monin paikoin siirtynyt yhden vaihtoehdon tarjoajasta hegemonia-asemaan ja syrjäyttämässä "vanhanaikaisiksi" leimatut käytännöt. Monen pankin katutason konttorien tiskeillä ei voi enää käsitellä käteistä rahaa eli palvelujen kohdalla tekniikka on vienyt yksioikoisuuteen eikä monipuolisuuden todellisuus ole kestänyt kuin lyhyehkön aikajakson. Tekniikan taholta eli esim. isoimpien pankkien taholta kerrotaan sen olevan edistystä ja väitetään, että muunlainen ajattelu on pelkkää muutosvastarintaa eikä sitä semmoista asennetta tarvitse ottaa vakavasti. Onneksi on kuitenkin vielä olemassa joitakin rahalaitoksia, joissa mm. käteisen käyttö perinteiseen tapaan on mahdollista ainakin toistaiseksi.

Muoti-innostuneisuuden sopulimainen läpilyönti näkyy olevan suorastaan yleismaailmallinen ilmiö. Mainitsemani Mika Anttosen ja Fordin strategia-arvioinnin kaltaisella tavalla vastaavanlaisesti esim. suomalaisten pankkien taholla havaittu tilanne antaa aiheen syynäilyyn, jotta miksi näin tapahtuu. Ford pisti yli-innokkaat taivaanrannan maalailijansa kuriin. Meillä Suomessa ei taida löytyä semmoista voimaa, joka alkaisi pitää pankkien tavallisten asiakkaitten puolta ja puolustaa palvelumuotojen monipuolisuutta. Yhtenäisenä ilmiönä näkyy olevan, että väestön lukuisaa vähäväkisintä osaa ollaan kurmuuttamassa. Tapahtuvaa luonnehditaan valtaapitävillä tahoilla luonnolliseksi kehitykseksi, josta olisikin oikein maksaa sille kuuluva hintansa. Meidän digi-intoinen pääministerimme mielestä riittänee, kun todetaan, että kipeää tekee ja sillä siisti.