Mikä on......,,,

Jätän ahdistavat asiat viimetippaan, teen vasta kun on aivan pakko. En pääse helposti yli mieltä painavista jutuista ja oon huono unohtamaan loukkauksia. Oon pitkävihainen ja joskus tosi katkera. Tykkään liikaa päihteistä ja pelkään, että se tulee koitumaan vielä joskus mun kohtaloksi. Toisaalta oon petrannut siinä... Mutta en tiiä oliko sekin vähän liian viimeisellä hetkellä? Siinähän noita nyt olikin...

Kaikki ne. Kaikki. Kaikki. Kevyt astella alas.

Olen tyyni ja rauhallinen, hänen lähellään ja voimakkaasti sensuroin sanojani. Olen sanomassa jotain tunteistani ja ajatuksistani mutta pysäytän kesken lauseen ja vaihdan asiaa jonka sanon tai keskeytän asiani kokonaan.

Syynä se etten oikein tiedä mitä uskaltaa sanoa. Minun on vaikea olla avoin. Haluaisin sanoa monia asioita, jotka ovat positiivisia mutta, on niin vaikea avata sydäntään, kaiken tapahtuneen jälkeen.

Olen vittumainen pilkunnussija kun sille päälle satun. En osaa luovuttaa ajoissa. Rakastun ihan vääriin ihmisiin. En jaksa siivota tarpeeksi.

Liian paksu perhoseksi....Jumala olisi voinut antaa osan herkkyydestäni
jollekkin toiselle... Voimavara tuntuu välillä syntiseltä taakalta.

Suuttuessani todella olen pitkävihainen ja piikikäs, loukkauksia en unohda, anteeksianto loukkaantuessani on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Räjähdän helposti, sanon pahasti, suorastaan jäätävästi. Nautin suklaasta ja rakastelusta ja laiskottelusta, vaikka olenkin ahkera. Olen ristiriitainen ihminen, enkä päästä toisia helposti lähelleni. Luottamuksen menetys on vaikeaa korjata, sillä minähän muistan, vaikka muuten olen nopea leppymään pienemmissä riidoissa. Unohdan liian usein ajatella itseäni.