Rölli, edesmennyt paras ystäväni

Ollakko vai eikö olla. Kuka sanoi niin.

Näyttää olevan mielenkiinnon kohde tämä meidän entinen Röllimme. Ärsyttää tosi monia. Miksi.

Mutta kaikki nämä mulkut ja paskahousut voivat jatkaa omalla sarallaan, Minä kyllä aina kommentoin jos olisi muutakin kuin näitten yksinkertaisten ihmisten kommentit jossa olisi jotakin muutakin kuin nämä. Näitähän saa lukea eri palstoilla paljon.

Sanoisin että "Herra anna antteksi heille, he eivät tiedä mitä tekevät,"

Mene sinäkin takaisin suljetulle.

Joo rakki on yhtäkuin sekarotuinen koira. Rakki ei yhtään häpeä sinua ja kommenttejasi. Eikä sen tarvitse, se kulkee ylväästi ja on ihmisen paras ystävä. Ikävää jos et tunne kuuluvasi joukkoon mutta en tuota nyt kauheasti ihmettele. Voihan se vähän suomeksi kerrottuna sinua vituttaa mutta kuka nyt sinua eläimeen vaihtais.
olen 100 % varma että olet mies, ei nainen pystyisi alentamaan itseään noin
Lycka till.

Hanki vaikka sika ja hiero sitä.

ElukkaOnElukka kirjoitti:

Hanki vaikka sika ja hiero sitä.

Väärin elukka ei ole elukka vaan se olet sinä ihmiseksi itseäsi nimittävä paska, Mieluummin sata elukkaa (kissa, koira kana lehma, jne.) kuin sinä, luulen että et ole kovin kaunis.

KIITOS ENSI HÄTÄÄN HAIN ISON PEHMOKOIRAN SÄNGYLLEMME. Tiedän että kun ei nyt meinaa helpottaa niin ehkä tässä joutuu kääntymään viisaampien pouoleen.

160653 kirjoitti:

Väärin elukka ei ole elukka vaan se olet sinä ihmiseksi itseäsi nimittävä paska, Mieluummin sata elukkaa (kissa, koira kana lehma, jne.) kuin sinä, luulen että et ole kovin kaunis.

Lue lisää

160653


On se kummallista,että koiria saa haukkua miten vaan, mutta ei ihmisiä, vaikka koirat ovat mielestäni älykkkäämpiä.kun tyhmät ihmiset.
En ole kylläkään tavannut heitä silmästä silmään,muuten kun kirjoitus
ten perusteella.

minelan kirjoitti:

160653


On se kummallista,että koiria saa haukkua miten vaan, mutta ei ihmisiä, vaikka koirat ovat mielestäni älykkkäämpiä.kun tyhmät ihmiset.
En ole kylläkään tavannut heitä silmästä silmään,muuten kun kirjoitus
ten perusteella.

Lue lisää

Eihän tarvitsekaan kuin tutustua molempiin lajeihin ja ilman ennakkoluuloja mihinkään, on asia juuri noin.
Jos tunnet fiksuja ihmisiä ja vielä samaan luokiteltavia koiria niin se on siinä. Muussa tapauksessa (fiksu/typerä) eivät taatusti kohtaa.

😂😂😂

Voi ostaa pehmolelun Prismasta ja vetää sitä remmin päässä pihalla. Vähän hierot lelua paskakasoissa, niin saat perus koirakämpän hajun kämppääsi.

Iltakorva kirjoitti:

Voi ostaa pehmolelun Prismasta ja vetää sitä remmin päässä pihalla. Vähän hierot lelua paskakasoissa, niin saat perus koirakämpän hajun kämppääsi.

Joo niin tein mutta en kuitenkaan PRISMASTA. Nyt minulla on koira-pehmolelu sänkymme päällä.

Te jotka herjoja heittelette olette ihmisiä kutka eivät koskaan olisi voinut kasvattaa 9 saksanpaimenkoiraa. Minä olen ylpeä siitä. Siihen ei muuten pieni ikä riitä ja pitää niitä olla kaksittain että minunkaan riittää, se ikä meinaan..

Ainakin omat koirani olisi inhonnut teitä.
Koira on hyvin herkkävaistoinen ja tajuaa hyvin nopeaan kuka on ok ja kuka ei. te paskanjauhajat olisitte olman muuta kuulub´neet viimeiseen ryhmään.

Siellä koneella vaan kirjoitellaan mitä sattuu ilman minkäänlaatuista kokemusta mistään.

Sääli teitä.

Voisin koittaa sitä. Välillä valvon aamuyöhön kun en saa nukuttua. Tulee kyllä ajoittain hyviäkin hetkiä. Pitäisi koko ajan tehdä jotain että saisi ajatukset muualle. Kävin tosissaan ostamassa kaupasta (LIDL), sehän on sakujen kauppa, niin ison pehmokoiran kuin sieltä löysin. Sakua siellä ei ollut mutta Bernin ostin, mielestäni olisi voinut olla suurempi mutta tämä on sellainen 60 centtinen. Söpö ja pehmoinen sekin.
Se makoilee nyt siellä missä Rölli ennen, sängynpäällä. On sille mukavampi jutella kuin valokuvalle.
Nämä kaikki "mulkut" anteeksi sanavalinta mutta kun en nyt parempaakaan keksinyt. On kyllä sellaisia "koira-amatöörejä" että luoja heistä varjelkoon.

Poistin Röllin profiilin tiedoista joten nyt sitten näin.

160653 kirjoitti:

Poistin Röllin profiilin tiedoista joten nyt sitten näin.

Ehkä hyvä niin. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettäkö et saisi prosessoida asiaa ja pitää suruaikaa. Sen vuoksi hyvä mielestäni, ettei täältä tulisi enää kiusantekotarkoituksessa tehtailtuja viestejä. Tunteista toki tänne voi ja saakin kirjoittaa, joita rakkaan menetys tuo tullessaan. Suruaika on tärkeätä aikaa, jotta menetyksestä pääsisi ylitse, se vaihtelee ihmisillä yksilökohtaisesti.

Ai vanha senkin kurahousu. >Sulla ei ole kuin äitis helmat, mene sinne ja pysy siellä Ota nyt vastuuta edes jostain, edes vaikka itsestäsi. PÖLLÖ.

Ei sinun kannata välittää noista ilkeiliöistä eikä vastata niiden kommentteihin mitään. Trollailevat vain ja saavat varmaan seksuaalista mielihyvää kun joku vastaa niiden kommenttiin. Kyllästyvät ennemmin tai myöhemmin jos kukaan ei niitä huomaa ja menevät muualle etsimään uuden kohteen.

Jaksamisia sinulle, koiran menetys on iso asia. Itse menetin vuosia sitten rakkaan ystäväni ja ikävä on vieläkin.

jaksamisia kirjoitti:

Ei sinun kannata välittää noista ilkeiliöistä eikä vastata niiden kommentteihin mitään. Trollailevat vain ja saavat varmaan seksuaalista mielihyvää kun joku vastaa niiden kommenttiin. Kyllästyvät ennemmin tai myöhemmin jos kukaan ei niitä huomaa ja menevät muualle etsimään uuden kohteen.

Jaksamisia sinulle, koiran menetys on iso asia. Itse menetin vuosia sitten rakkaan ystäväni ja ikävä on vieläkin.

Lue lisää

No eipä kovin ystävällisesti vasttaile Röllin menettäjäkään. Suuressa surussa ei luulisi jaksavan kirjoitella tuollaista tekstiä.

Olen samaa mieltä kanssasi. Kiitos ja hyvää syksyn jatkoa.

Kiitos. palataan.

Ole hyvä. Poistatin täältä muutamia viestejä. Älä lue noita mielisairaiden kirjoituksia enää ollenkaan, hyppää ne yli jos sellaisia näet. Heillä ei ole mitään tekemistä sinun elämäsi kanssa.

MustanaamioFlick kirjoitti:

Ole hyvä. Poistatin täältä muutamia viestejä. Älä lue noita mielisairaiden kirjoituksia enää ollenkaan, hyppää ne yli jos sellaisia näet. Heillä ei ole mitään tekemistä sinun elämäsi kanssa.

Lue lisää

Anteeksi, mutta miten sinä ne poistatit? Omassa viestissäsi nimittelet kuitenkin muita mielisairaiksi.

Mistä päättelet, että kirjoitukset tulevat mielisairaaloista? Sieltä tuskin mitään kirjoitellaan, ovat valvonnassa ja lääkityksen alla. Kyllä syylliset löytyvät sairaalan ulkopuolelta, vapaanahan näitä hulluja on pilvinpimein.Joka palstalta löytyy vähintään yksi kiusan henki.Todella ikävä asia.

Mielisairaalapotilailla on olemassa jonkin verran päivisin ns. "omaa aikaa", jolloin voin käydä vaikka sairaalan kirjaston tiloissa olevalta tietokoneelta kirjoittelemassa. Eli en päättele tuollasta vaan tunnen parit ylilääkärit noista maamme isoimmista sairaaloista. Olen ottanut asioista selvää ja tiedän missä mennään.

pahajuttu kirjoitti:

Mistä päättelet, että kirjoitukset tulevat mielisairaaloista? Sieltä tuskin mitään kirjoitellaan, ovat valvonnassa ja lääkityksen alla. Kyllä syylliset löytyvät sairaalan ulkopuolelta, vapaanahan näitä hulluja on pilvinpimein.Joka palstalta löytyy vähintään yksi kiusan henki.Todella ikävä asia.

Lue lisää

Siis noissa sairaaloissahan on tietokoneet vastaanottotiloissa, joista kuka vaan henkilöstöön kuuluva pääsee kirjoittelemaan nettiin. Yleensä kirjoittelumahdollisuuksia on ruoka- sekä kahvituntien aikoina.

ylihoitajansijainen kirjoitti:

Siis noissa sairaaloissahan on tietokoneet vastaanottotiloissa, joista kuka vaan henkilöstöön kuuluva pääsee kirjoittelemaan nettiin. Yleensä kirjoittelumahdollisuuksia on ruoka- sekä kahvituntien aikoina.

Lue lisää

Nytkö jo ylihoitajan sijainen raportoi asiakkaittensa toiminnasta js pari ylilääkäriäkin?????? Taisi sylttytehtas olla luultua lähempänä.

pahajuttu kirjoitti:

Nytkö jo ylihoitajan sijainen raportoi asiakkaittensa toiminnasta js pari ylilääkäriäkin?????? Taisi sylttytehtas olla luultua lähempänä.

Lisäänpä vielä, että taitaa olla pukki kaalimaan vartijana.

ylihoitajansijainen kirjoitti:

Siis noissa sairaaloissahan on tietokoneet vastaanottotiloissa, joista kuka vaan henkilöstöön kuuluva pääsee kirjoittelemaan nettiin. Yleensä kirjoittelumahdollisuuksia on ruoka- sekä kahvituntien aikoina.

Lue lisää

Vs.ylihoitaja on oikea termi.

pahajuttu kirjoitti:

Nytkö jo ylihoitajan sijainen raportoi asiakkaittensa toiminnasta js pari ylilääkäriäkin?????? Taisi sylttytehtas olla luultua lähempänä.

Tuo kommentti tuli Meilahden alueelta.

mustakinpahajuttu kirjoitti:

Mielisairaalapotilailla on olemassa jonkin verran päivisin ns. "omaa aikaa", jolloin voin käydä vaikka sairaalan kirjaston tiloissa olevalta tietokoneelta kirjoittelemassa. Eli en päättele tuollasta vaan tunnen parit ylilääkärit noista maamme isoimmista sairaaloista. Olen ottanut asioista selvää ja tiedän missä mennään.

Lue lisää

Aloittajalla on ollt sopivasti aikaa hoitojen lomassa. Sitten kusetetaan taas rölliä pakkopaidassa.

Niinpä, uusi koira saattaisi viedä ajatukset pois kuolleesta mutta ajattelen sen niin että silloin motivaationi uuden koiran hankinnalle on väärä. Eli ottaisin lohdutukseksi iteselleni koiran jotta pääsisisin ikävästä vanhaan.

En halua niin tehdä siksikin että saksanpaimen on koira joita meillä on ollut. Koko sen 45 vuotta jonka olen ollut naimisissa. Kun olimme nuorempia meillä oli aina kaksi kerrallaan. Rotukin on vaativampi kuin joku pikkukoira mutta kun en muuta tunne.
En osaa ajatella muuta ja nyt tulee jo meidän ikämme vastaan uuden koiran hankintaan. Se voi hyvin käydessä elää pitkälti toistakymmentä vuotta mutta meistä ei tiedä enkä halua että koira jää orvoksi, ties minne joutuu.
Tällanenkin pointti on tässä.

Minä henkilökohtaisesti en voisi koskaan ottaa toista saksanpaimenkoiraa toisen tilalle siinä mielessä, että edellinen jo kuollut häivyttyisi sen uuden myötä. Minulla on koiriani kohtaan kunnioitusta sen verran, että kun rakkaasta koirasta aika jättää, pidän suruajan ja kun otan uuden koiran, se suruaika on edelleen parin kolmen vuoden ajan vielä aika rankkana koko ajan läsnä, enkä mitenkään koskaan pysty vertailemaan edesmennyttä koiraani siihen uuteen koiraan, sillä koirat ovat persoonia ja yksilöitä, eikä yksikään voi korvata toista. Surusta on kuitenkin mahdollista päästä pikkuhiljaa eteenpäin.

terv. suruaikaa takana nyt 1v 6 kk 3 vko.

MustanaamioFlick_ kirjoitti:

Minä henkilökohtaisesti en voisi koskaan ottaa toista saksanpaimenkoiraa toisen tilalle siinä mielessä, että edellinen jo kuollut häivyttyisi sen uuden myötä. Minulla on koiriani kohtaan kunnioitusta sen verran, että kun rakkaasta koirasta aika jättää, pidän suruajan ja kun otan uuden koiran, se suruaika on edelleen parin kolmen vuoden ajan vielä aika rankkana koko ajan läsnä, enkä mitenkään koskaan pysty vertailemaan edesmennyttä koiraani siihen uuteen koiraan, sillä koirat ovat persoonia ja yksilöitä, eikä yksikään voi korvata toista. Surusta on kuitenkin mahdollista päästä pikkuhiljaa eteenpäin.

terv. suruaikaa takana nyt 1v 6 kk 3 vko.

Lue lisää

Tuohon täytyy kommentoida sen verran,etten itsekkään ottaisi heti tilalle.
Mutta olen ottanut pennun kasvamaan vanhan rinnalle jo hyvissä ajoin,jolloin tuo menetys on ainakin itselleni ollut jokinverran helpompi.

Sakupoika1 kirjoitti:

Tuohon täytyy kommentoida sen verran,etten itsekkään ottaisi heti tilalle.
Mutta olen ottanut pennun kasvamaan vanhan rinnalle jo hyvissä ajoin,jolloin tuo menetys on ainakin itselleni ollut jokinverran helpompi.

Lue lisää

Minulla ei ollut mahdollisuutta. Asun yksin ja pienessä asunnossa. Kesät kylläkin olemme mökillä, mutta muuten kaupungissa. Jos asuisin maalla, minulla olisi vähintään kaksi koiraa kerralla. Tulipa tästä vielä mieleeni, kun jotkut ihmiset ovat todella ahdaskatseisia kaupungissa kerrostalossa elävien ihmisten suhteen, joilla on isokokoisia koiria. Minulla on kolmas saku ja kaikkien kanssa ollaan elelty yksiössä. Eihän koiraeläimillä luonnossakaan ole kovin isoja pesiä, missä yöpyä. Tärkeätä on se, kuinka koiraa aktivoidaan päivittäin ja kuinka paljon oleillaan ulkona, koiraa lenkittäen, kavereita tapaillen, koiraa koulutellen. Minun kaikki koirani ovat hyvin sopeutuneet kerrostaloelämään, eivät ole tuhnneet paikkoja eivätkä häirinneet haukkumalla naapureita.

MustanaamioFlick kirjoitti:

Minulla ei ollut mahdollisuutta. Asun yksin ja pienessä asunnossa. Kesät kylläkin olemme mökillä, mutta muuten kaupungissa. Jos asuisin maalla, minulla olisi vähintään kaksi koiraa kerralla. Tulipa tästä vielä mieleeni, kun jotkut ihmiset ovat todella ahdaskatseisia kaupungissa kerrostalossa elävien ihmisten suhteen, joilla on isokokoisia koiria. Minulla on kolmas saku ja kaikkien kanssa ollaan elelty yksiössä. Eihän koiraeläimillä luonnossakaan ole kovin isoja pesiä, missä yöpyä. Tärkeätä on se, kuinka koiraa aktivoidaan päivittäin ja kuinka paljon oleillaan ulkona, koiraa lenkittäen, kavereita tapaillen, koiraa koulutellen. Minun kaikki koirani ovat hyvin sopeutuneet kerrostaloelämään, eivät ole tuhnneet paikkoja eivätkä häirinneet haukkumalla naapureita.

Lue lisää

Valitettavasti tuollaisiakin ihmisiä on.
Ystäväni asuu myös kerrostalossa sakunsa kanssa,ja hän sanoo ettei kukaan ole koskaan valittanut koirasta,päinvastoin.Jos koira osaa käyttäytyä niin helppohan sellaisen kanssa on asua missä vaan,ja kuten ystäväni kertoi on lähes jokaisen lemikki.Eräs mies oli alkuun hiukan pelännyt koiraa,mutta tutustuessaan sitten kovasti ihmetellyt että eikös ne(sakut) olekkaan vihaisia??? Nyt ovat ylimmät kaverit:)

Sakupoika1 kirjoitti:

Valitettavasti tuollaisiakin ihmisiä on.
Ystäväni asuu myös kerrostalossa sakunsa kanssa,ja hän sanoo ettei kukaan ole koskaan valittanut koirasta,päinvastoin.Jos koira osaa käyttäytyä niin helppohan sellaisen kanssa on asua missä vaan,ja kuten ystäväni kertoi on lähes jokaisen lemikki.Eräs mies oli alkuun hiukan pelännyt koiraa,mutta tutustuessaan sitten kovasti ihmetellyt että eikös ne(sakut) olekkaan vihaisia??? Nyt ovat ylimmät kaverit:)

Lue lisää

Kumma luulo että sakut ovat vihaisia. Sanoisin että pääsääntöisesti ei ole mutta kyllä puolustavat herkästi. Puolustus on luonteessa myös, jotkun enemmän ja jotkut vähemmän.

Meidänkin tämänhetkinen huoltomiesten pomo, vaikka onkin nainen, joutui kerran tulemaan edellisessä asuinpaikassamme avaamaan mulle oven kun lähdin koiran kanssa ulos ja jätin avaimet sisään. Tämä koira oli suurikokoisin kaikista meillä olleista koirista.

Mentiin hissiin ja 7.kerrokseen. Hän avasi oven ja kuittasin että laskuttavat.
Nyt vuosia sen jälkeen asumme samoissa taloissa, hänelläkin on pieni koira.

Nyt kun meistä on tullut kaverit hän kertoi mulle että pelkäsi hississä kuollakseen. Hän on aina pelännyt koiria ja varsinkin isoja. Sanoi että sen jälkeen kun hän oli hississä minun ja Jeren kanssa, hän ei enää pelännyt. Jere tietty haistoi ja se oli siinä.
Hän rupesi sitten siellä pihalla tavatessamme tervhtimään Jereä.

Nyt täällä missä nyt ollaan hän melkein halasi Rölliä. Ja Rölli piti hänestä kovasti.

Ennakkoluulot istuu tiukassa ja käytännön kokemus voi olla laukaiseva tekijä. Niin kuin tässä tapauksessa.

Näin on kuin kirjoitit. Yhtä hullunmyllyä se on, eivät ehkä pysty parempaan. Ikävää mutta totta. Jos olen nyt heikoilla he ovat sitä jatkuvasti. Sitäpaitsi elämä voittaa. Niin nyt jo tuntuu.
Toivon vaan että heillä ei ole koskaan mitään eläintä, ei edes raatokärpästä kotonaan. Ei seuraisi hyvää siitä.
Olen onnellinen tästä lyhyestä ajasta jotka sain koirani kanssa viettää ja tyydyn kohtalooni pikku hiljaa.

Ei ollut kennelistä lainkaan vaan yksityiseltä omistajalta Mustasaaresta Vaasasta.

Onko koiran myynyt henkilö tietoinen saksanpaimenkoirien perinnöllisistä sairauksista?

mitäjamistäjalostetaan kirjoitti:

Onko koiran myynyt henkilö tietoinen saksanpaimenkoirien perinnöllisistä sairauksista?

En tiedä kun henkilö ei ole ollut tavoitettavissa. Ei vastannut puheluihin eikä sähköpostiin edes heti Röllin kotiintulon jälkeen.

Sinä se jaksat horista asiattomien viestien poistosta. Itsekkö niitä kirjoittelit ja pyysit sitten poistamaan.

Kyllä olet oikeassa. Meillä oli nuorempana aina kaksi sakua. Niillä oli ikäeroa noin 5 vuotta. Tulivat aina mainiosti toimeen keskenään, se ikäero oli sellainen ettei johtajaa tarvinnut miettiä. Se oli aina se vanhempi.

Viimeinen joka jäi yksin oli Jere ja päätettiin että se on viimeinen. Kun se jouduttiin vanhuuden ja sairauksien vuoksi lopettamaan melkein 12 vuotiaana, päätimme ettemme enää ota koiraa. Se meidän ikä oli jo silloin kysymys. Kun et koskaan tiedä.
Kuitenkin olimme ilman koiraa pari kuukautta ja sitten tuli Rölli.

Mieheni sai aivoinfarktin viime vuoden elokuussa ja nyt sitten elokuussa lähti Rölli. Se ikä on nyt se etten enää uskalla varsinkin kun mieheni ei ole terve.
Itseni Rölli pelasti kahdelta selkäleikkaukselta. Me käveltiin ja käveltiin loputtomiin ja sen isommaksi tultua siirryttiin pallon peluuseen ym. Rölli sai naapurilta oikean nahkaisen jalkapallon joka oli sille rakkain. Pantiin pallo kassiin ja lähdettiin pelaamaan.
Pienikin pallo ja keppikin kävi mutta iso pallo oli paras.

Se piti huoltakin siitä niin ettei se koskaan joutunut tai unohtunut minnekään, Rölli kantoi sitä hampaissaan kunnes se näki että se on taas kassissa kotiin lähtiessä.

Olisiko teidän mahdollista asumismuotonne suhteen ja tietenkin oman terveystilanteenne suhteen ottaa vielä yksi saksanpaimen, jos vaikka tekisitte jonkin pätevän ja asiansa osaavan kasvattajan kanssa sellaisen sopimuksen, että jos ette siitä enää pysty huolehtimaan, kasvattaja etsii sille uuden kodin ja parhaassa tapauksessa voisi käydä niinkin, että se uusi koti sitten, jos sellaista tarvitaan, tekisi teidän kanssanne yhteistyötä siten, että näkisitte koiraanne mahdollisimman usein, eli ns. yhteishuolehtisitte koirasta. Tämä oli vain ehdotus. Saksanpaimenkoira on yhden ihmisen koira, mutta kyllä erittäinkin sopeutumiskykyinen myös, jos on perusjutut hallussa ja koiran luottamus saavutettu niihin omimpiin ihmisiin. Silloin ns. omin ihminen säilyisi aina koiran mielessä vaikka sitä välillä hoitaisikin joku muu.

MustanaamioFlick_ kirjoitti:

Olisiko teidän mahdollista asumismuotonne suhteen ja tietenkin oman terveystilanteenne suhteen ottaa vielä yksi saksanpaimen, jos vaikka tekisitte jonkin pätevän ja asiansa osaavan kasvattajan kanssa sellaisen sopimuksen, että jos ette siitä enää pysty huolehtimaan, kasvattaja etsii sille uuden kodin ja parhaassa tapauksessa voisi käydä niinkin, että se uusi koti sitten, jos sellaista tarvitaan, tekisi teidän kanssanne yhteistyötä siten, että näkisitte koiraanne mahdollisimman usein, eli ns. yhteishuolehtisitte koirasta. Tämä oli vain ehdotus. Saksanpaimenkoira on yhden ihmisen koira, mutta kyllä erittäinkin sopeutumiskykyinen myös, jos on perusjutut hallussa ja koiran luottamus saavutettu niihin omimpiin ihmisiin. Silloin ns. omin ihminen säilyisi aina koiran mielessä vaikka sitä välillä hoitaisikin joku muu.

Lue lisää

En osaa sanoa. Röllin kuoleman jälkeen kolmantena päivänä sairastuin flunssaan joka jatkuu edelleen. Ensin sitä pidettiin keuhkoahtaumana ja nyt astmana. Olen aika huonossa kunnossa, sain lääkkeet taas tänään. Mieli olisi jos mitä mutta täytyy nyt katsoa mikä tää munkin juttuni on.

Mietin vaan että laukasiko Röllin kuolema jonkun sellaisen kuin esim. astma jossa on ajoittain vaikea hengittää.

Rölli pelasti mut kahdelta selkäleikkaukselta.
Eka kerta meni niin että olin jo Töölön sairaalassa valinnut pedin, käynyt muut kuin itse kirurgin haastattelut läpi ja sitten tuli vs. kirurgi joka paikkasi sitä omaani. Alkuperäinen oli telonut itsensä fillarilla sairaslomille.

Kirurgi kysyi mitä leikataan? On kolme vikaa mutta niitä ei voi leikata kerralla. Mikä ensin. Olin äimänkäkenä kun en yhtään tiennyt mistä lähinnä nyt oli kyse. Lääkäri kysyi onko särkyjä nyt. Sanoin että ei.

No sitten ei leikata, minulla olisi ollut kolme leikattava vikaa mutta uusi aika ja katsotaan.. ja mikä niistä?
Sitten myöhemmin alkoi selkä taas vaivata ja mulla oli Töölön käynti jonka johdosta olisin mennyt leikkaukseen.
Koko selkävika alkoi oikean jalan säryllä ja se oli syy mikä magneetissakin näkyi. Se särky sittemmin siirtyi myös oikeaan jalkaan missä sitä ennen ei ollut.

Ko. leikkaukseen oli vielä noin. 3 viikkoa aikaa ja päätin yrittää häivyttää sen kävelemällä pennun kanssa niin paljon kuin jaksan. Käveltiin ja käveltiin, tosi paljon.

Pari päivää ennen tätä leikkausta olin Töölössä verikokoeissa ja haastatteluissa ja sain kotiin mukaan piikin joka minun piti pistää itseeni määrättynä päivänä edellä annettuun aikaan.
Olin kuitenkin tuolla edellisellä käynnillä Töölössä kertonut että se oikean jalan kipu alkaa hiipua.
Kirurgi soitti mulle edellisenä iltana kun mun piti ottaa se verenohennuspiikki klo 18, että miltä nyt tuntuu.
Sanoin että paljon paremmalta, olen nyt liikkunut enemmän että meillä on koiranpentu. Leikkaus oli taas kerran peruttu.

Sen koommin kun Rölli tuli en ole tuossa mielessä selästäni ollut kipeä. Ne kolme vikaa mitä siellä on mitä on. Taas kun rupeavat vaivaamaan ei auta kun mennä Töölööseen.

En ole Röllin kuoleman jälkeen ollut yhtään ulkona jos ei roskien vientiä lueta mukaan.

Mutta aikansa kutakin sanoi pässi jne...

Yritän tuossa mielessä ryhdistäytyä .

MustanaamioFlick_ kirjoitti:

Olisiko teidän mahdollista asumismuotonne suhteen ja tietenkin oman terveystilanteenne suhteen ottaa vielä yksi saksanpaimen, jos vaikka tekisitte jonkin pätevän ja asiansa osaavan kasvattajan kanssa sellaisen sopimuksen, että jos ette siitä enää pysty huolehtimaan, kasvattaja etsii sille uuden kodin ja parhaassa tapauksessa voisi käydä niinkin, että se uusi koti sitten, jos sellaista tarvitaan, tekisi teidän kanssanne yhteistyötä siten, että näkisitte koiraanne mahdollisimman usein, eli ns. yhteishuolehtisitte koirasta. Tämä oli vain ehdotus. Saksanpaimenkoira on yhden ihmisen koira, mutta kyllä erittäinkin sopeutumiskykyinen myös, jos on perusjutut hallussa ja koiran luottamus saavutettu niihin omimpiin ihmisiin. Silloin ns. omin ihminen säilyisi aina koiran mielessä vaikka sitä välillä hoitaisikin joku muu.

Lue lisää

Hei vielä se että kokemani mukaan saku on miehen koira jos sellainen perheessä on.

Rölli ei ollut, mies aina sanoikin että se on sun koira. Kun laitoin koiran vaatekomeroon että ambulanssimiehet saivat tehdä työnsä rauhassa, se haukkui raivoisasti. Jossain kohtaa se hiljeni ja kait rupesi itsekin kuuntelemaan vieraiden miesten ääniä.
Tilanne ei ollut mitenkään nopea ja se joutui olemaan siellä komerossa ehkä puolisen tuntia.
Kannoin niiden ambulanssimiesten jotain salkkua kun pyysivät ja sitten vaikka auto oli vielä pihassa saatoin päästää koiran vaatekomerosta. Ajattelin että nyt synttyy vuosisadan etsintä.

Aukaisin oven ja Rölli katsoi minua että mitä nyt. Ei haistellut eikä hakenut. Sitä en älyä vielä tänäkään päivänä kuinka se oli niin.

Samoin viikon päästä sairaalasta pääsyn yhteydessä ajattelin että se riemuitsee liikaa. Rölli oli mukana hakemassa miestä kotiin mutta kun pääsi pois autosta ei ollut näkevinään.

Nää on sellaisia juttuja joita en voi ymmärtää tai siis en löydä niille selitystä.
Miksi Rölli käyttäytyi niin kun mies tuli sairaalasta.
Ehkä tuon jälkeen musta tuli kunnolla sille ykkönen. En tiedä.

160653 kirjoitti:

En osaa sanoa. Röllin kuoleman jälkeen kolmantena päivänä sairastuin flunssaan joka jatkuu edelleen. Ensin sitä pidettiin keuhkoahtaumana ja nyt astmana. Olen aika huonossa kunnossa, sain lääkkeet taas tänään. Mieli olisi jos mitä mutta täytyy nyt katsoa mikä tää munkin juttuni on.

Mietin vaan että laukasiko Röllin kuolema jonkun sellaisen kuin esim. astma jossa on ajoittain vaikea hengittää.

Rölli pelasti mut kahdelta selkäleikkaukselta.
Eka kerta meni niin että olin jo Töölön sairaalassa valinnut pedin, käynyt muut kuin itse kirurgin haastattelut läpi ja sitten tuli vs. kirurgi joka paikkasi sitä omaani. Alkuperäinen oli telonut itsensä fillarilla sairaslomille.

Kirurgi kysyi mitä leikataan? On kolme vikaa mutta niitä ei voi leikata kerralla. Mikä ensin. Olin äimänkäkenä kun en yhtään tiennyt mistä lähinnä nyt oli kyse. Lääkäri kysyi onko särkyjä nyt. Sanoin että ei.

No sitten ei leikata, minulla olisi ollut kolme leikattava vikaa mutta uusi aika ja katsotaan.. ja mikä niistä?
Sitten myöhemmin alkoi selkä taas vaivata ja mulla oli Töölön käynti jonka johdosta olisin mennyt leikkaukseen.
Koko selkävika alkoi oikean jalan säryllä ja se oli syy mikä magneetissakin näkyi. Se särky sittemmin siirtyi myös oikeaan jalkaan missä sitä ennen ei ollut.

Ko. leikkaukseen oli vielä noin. 3 viikkoa aikaa ja päätin yrittää häivyttää sen kävelemällä pennun kanssa niin paljon kuin jaksan. Käveltiin ja käveltiin, tosi paljon.

Pari päivää ennen tätä leikkausta olin Töölössä verikokoeissa ja haastatteluissa ja sain kotiin mukaan piikin joka minun piti pistää itseeni määrättynä päivänä edellä annettuun aikaan.
Olin kuitenkin tuolla edellisellä käynnillä Töölössä kertonut että se oikean jalan kipu alkaa hiipua.
Kirurgi soitti mulle edellisenä iltana kun mun piti ottaa se verenohennuspiikki klo 18, että miltä nyt tuntuu.
Sanoin että paljon paremmalta, olen nyt liikkunut enemmän että meillä on koiranpentu. Leikkaus oli taas kerran peruttu.

Sen koommin kun Rölli tuli en ole tuossa mielessä selästäni ollut kipeä. Ne kolme vikaa mitä siellä on mitä on. Taas kun rupeavat vaivaamaan ei auta kun mennä Töölööseen.

En ole Röllin kuoleman jälkeen ollut yhtään ulkona jos ei roskien vientiä lueta mukaan.

Mutta aikansa kutakin sanoi pässi jne...

Yritän tuossa mielessä ryhdistäytyä .

Lue lisää

Asun Töölössä ja tunnen paljon eri sairaaloiden henkilökuntaa. Kyllä koiralla on aina vaistot olemassa. Siis tiedän näistä asioista enemmän kuin paljon, monen eri asian suhteen ja niiden yhteisvaikutusten suhteen, mitä on vuosien varrella tapahtunut. Elämästäni yli puolet olen asunut Töölössä saksanpaimenteni kanssa. Tämä ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen, mutta arvostan sinun kykyäsi toimia hätätilanteissa oikein. Jos haluat jossain vaiheessa vaikka kirjoitella tai jos tilanteenne vaikeutuu, olen kuulolla.
Toivon teille tsemppiä koko elämäntilanteeseenne. Umpikuja ei ole vielä vastassa.

MustanaamioFlick_ kirjoitti:

Asun Töölössä ja tunnen paljon eri sairaaloiden henkilökuntaa. Kyllä koiralla on aina vaistot olemassa. Siis tiedän näistä asioista enemmän kuin paljon, monen eri asian suhteen ja niiden yhteisvaikutusten suhteen, mitä on vuosien varrella tapahtunut. Elämästäni yli puolet olen asunut Töölössä saksanpaimenteni kanssa. Tämä ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen, mutta arvostan sinun kykyäsi toimia hätätilanteissa oikein. Jos haluat jossain vaiheessa vaikka kirjoitella tai jos tilanteenne vaikeutuu, olen kuulolla.
Toivon teille tsemppiä koko elämäntilanteeseenne. Umpikuja ei ole vielä vastassa.

Lue lisää

Osaatko selittää Röllin käytöstä ko. tilanteessa ja varsinkin sen jälkeen? Olen miettinyt sitä paljon ja hakenut selitystä sille miksi Rölli ei enää piitannut isännästään vaan siitä tuli emännän koira. Se oli selkeästi näin. Aattelin että se on nähnyt miten mies on avuton, ei pääse ylös sängystä koska toinen puoli kehoa ei toimi, Minua se ei koskaan joutunut näkemään sellaisena, Pelkäsikö Rölli? Valitsi sen joka on varmempi, minähän olin.

Kaikki meidän muut koirat ovat olleet "miesfaneja", itse kuitenkin aina niille tärkeä koska minä ne kuppeihin ruoat laitoin aina. Mutta silti mies oli se jota ne palvoivat.

Kyllä Röllikin miestäni kunnioitti enemmän kun komentaa piti tai muuta kun auktoriteettia tarvittiin. Itse olin enemmän siellä Röllin tasolla ja olin aina paikalla kun koiralla oli tukalaa ja lopuksi turvaa se haki minusta jos mies sille liian kovaäänisesti meuhkas. Oltiin siinä sitten minä Rölli kainalossa ja selitin että eihän tuo nyt mitään.
Mutta näin se on ollut muillakin koirilla. Eli se ei selitä juttua.

Sen että se ei edes hakenut miestäni kun se vielä oli ambulanssissa pihalla on kait niin että se käsitti mitä tapahtu. Miksi hakea sellaista joka on viety pois. Mutta se kotiintulo on vielä kummallisempi. Rölli haistoi kerran ja kun lähdettiin kiipeämään rappuja ylös se oli niin kuin se ukkeli ei koskaan pois olisi ollutkaan.
Röllin riehakkuus ihmiselle joka on tuttu ja tulee käymään oli aivan älytön. Se ilo jostain ihmisestä tai kenestä nyt tahansa, se oli vailla vertaa. Sitä piti pitää kiinni kaulasta että ihminen sai pois eteisessä päältään pois. Röllin mielestä kaikki (tutut) sai tulla mutta kukaan ei saanut lähteä pois.
Silloin tuli aina itku. Se ei ollut haukkua vaan sellaista jännää valitusta hetken.

Viime kesänä meidän piti maallaollessa kastroida Rölli. Olin ottanut selvää lekureista ja tiesin että kun maanantaina soitan aika järjestyy samalle viikolle. Oli aihe jota itsekseni mietin mutta aattelin että niin on paras.

Ko. maanantaina aamulla kun katselin Rölliä siinä mökin pihalla niin yhtäkkiä mulle tuli vahva tunne siitä että Rölliä ei nyt viedä minnekään. Sanoin kun mieheni heräsi heti että Rölli ei lähde mihinkään leikkuriin. Hän sanoi selvä, katsotaan syksymmällä.

Nyt hänkin on huomannut sen että jos Rölli olisi silloin leikattu niin miten turhaa se olisi ollut kun nyt tiedetään miten pian sen jälkeen kävi.

Ps. Nuorin poikani on Töölön sairaalassa tällä hetkellä.

MustanaamioFlick_ kirjoitti:

Asun Töölössä ja tunnen paljon eri sairaaloiden henkilökuntaa. Kyllä koiralla on aina vaistot olemassa. Siis tiedän näistä asioista enemmän kuin paljon, monen eri asian suhteen ja niiden yhteisvaikutusten suhteen, mitä on vuosien varrella tapahtunut. Elämästäni yli puolet olen asunut Töölössä saksanpaimenteni kanssa. Tämä ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen, mutta arvostan sinun kykyäsi toimia hätätilanteissa oikein. Jos haluat jossain vaiheessa vaikka kirjoitella tai jos tilanteenne vaikeutuu, olen kuulolla.
Toivon teille tsemppiä koko elämäntilanteeseenne. Umpikuja ei ole vielä vastassa.

Lue lisää

Niin ja erikseen haluan sanoa kiitos ja tarkoitan sitä.

160653 kirjoitti:

Osaatko selittää Röllin käytöstä ko. tilanteessa ja varsinkin sen jälkeen? Olen miettinyt sitä paljon ja hakenut selitystä sille miksi Rölli ei enää piitannut isännästään vaan siitä tuli emännän koira. Se oli selkeästi näin. Aattelin että se on nähnyt miten mies on avuton, ei pääse ylös sängystä koska toinen puoli kehoa ei toimi, Minua se ei koskaan joutunut näkemään sellaisena, Pelkäsikö Rölli? Valitsi sen joka on varmempi, minähän olin.

Kaikki meidän muut koirat ovat olleet "miesfaneja", itse kuitenkin aina niille tärkeä koska minä ne kuppeihin ruoat laitoin aina. Mutta silti mies oli se jota ne palvoivat.

Kyllä Röllikin miestäni kunnioitti enemmän kun komentaa piti tai muuta kun auktoriteettia tarvittiin. Itse olin enemmän siellä Röllin tasolla ja olin aina paikalla kun koiralla oli tukalaa ja lopuksi turvaa se haki minusta jos mies sille liian kovaäänisesti meuhkas. Oltiin siinä sitten minä Rölli kainalossa ja selitin että eihän tuo nyt mitään.
Mutta näin se on ollut muillakin koirilla. Eli se ei selitä juttua.

Sen että se ei edes hakenut miestäni kun se vielä oli ambulanssissa pihalla on kait niin että se käsitti mitä tapahtu. Miksi hakea sellaista joka on viety pois. Mutta se kotiintulo on vielä kummallisempi. Rölli haistoi kerran ja kun lähdettiin kiipeämään rappuja ylös se oli niin kuin se ukkeli ei koskaan pois olisi ollutkaan.
Röllin riehakkuus ihmiselle joka on tuttu ja tulee käymään oli aivan älytön. Se ilo jostain ihmisestä tai kenestä nyt tahansa, se oli vailla vertaa. Sitä piti pitää kiinni kaulasta että ihminen sai pois eteisessä päältään pois. Röllin mielestä kaikki (tutut) sai tulla mutta kukaan ei saanut lähteä pois.
Silloin tuli aina itku. Se ei ollut haukkua vaan sellaista jännää valitusta hetken.

Viime kesänä meidän piti maallaollessa kastroida Rölli. Olin ottanut selvää lekureista ja tiesin että kun maanantaina soitan aika järjestyy samalle viikolle. Oli aihe jota itsekseni mietin mutta aattelin että niin on paras.

Ko. maanantaina aamulla kun katselin Rölliä siinä mökin pihalla niin yhtäkkiä mulle tuli vahva tunne siitä että Rölliä ei nyt viedä minnekään. Sanoin kun mieheni heräsi heti että Rölli ei lähde mihinkään leikkuriin. Hän sanoi selvä, katsotaan syksymmällä.

Nyt hänkin on huomannut sen että jos Rölli olisi silloin leikattu niin miten turhaa se olisi ollut kun nyt tiedetään miten pian sen jälkeen kävi.

Ps. Nuorin poikani on Töölön sairaalassa tällä hetkellä.

Lue lisää

Uskoisin Röllin vaistonneen tilanteen siten juuri kuten kerroit, eli isännän olevan avuttomassa tilassa, jolloin koira vaistosi sen senhetkisen heikkouden miehessäsi. Ja kun puolisosi pääsi takaisin kotiin, koira oli taas ennallaan suhtautumisessaan teihin, joskin pientä säätöä oli voinut juuri sen vuoksi tapahtua suhteissanne, että koira ikään kuin koki sinun olleen hädän hetkellä se vahvin ja siksi otti sinut johtajakseen. Koirat ja erityisesti saksanpaimenet ovat erittäin viisaita ja jos on perehtynyt susien toimintaan luonnossa ja lukenut niiden toiminnasta eri tilanteissa, tällaisen kyllä hyvin ymmärtää. Mikään ei ole mielenkiintoisempaa, kuin perehtyä eri eläinlajien käyttäytymiseen niiden elinympäristöissä, silloin voi ymmärtää jotain oman ei-luonnonvaraisen lemmikkinsäkin käyttäytymismalleista.

Voimia pojallesi ja teille miehesi kanssa.

MustanaamioFlick_ kirjoitti:

Uskoisin Röllin vaistonneen tilanteen siten juuri kuten kerroit, eli isännän olevan avuttomassa tilassa, jolloin koira vaistosi sen senhetkisen heikkouden miehessäsi. Ja kun puolisosi pääsi takaisin kotiin, koira oli taas ennallaan suhtautumisessaan teihin, joskin pientä säätöä oli voinut juuri sen vuoksi tapahtua suhteissanne, että koira ikään kuin koki sinun olleen hädän hetkellä se vahvin ja siksi otti sinut johtajakseen. Koirat ja erityisesti saksanpaimenet ovat erittäin viisaita ja jos on perehtynyt susien toimintaan luonnossa ja lukenut niiden toiminnasta eri tilanteissa, tällaisen kyllä hyvin ymmärtää. Mikään ei ole mielenkiintoisempaa, kuin perehtyä eri eläinlajien käyttäytymiseen niiden elinympäristöissä, silloin voi ymmärtää jotain oman ei-luonnonvaraisen lemmikkinsäkin käyttäytymismalleista.

Voimia pojallesi ja teille miehesi kanssa.

Lue lisää

Poika pääsi tänään kotiin ja siten nyt kaikki ok.
Jotain Röllistä uumoilin samaan suuntaan kun nyt itse arvelit.
Itse olin tyhmempi kuin Rölli siitä että kun päästin sen pannasta, se ei hae ketään ja katsoo mua että mitä nyt. Se oli ymmärtänyt kaiken, kuuli miehen harvat vastaukset ambulanssissa pihalla, tunnisti äänen.
Miksi etsiä kun kukaan ei ole kadonnut Röllin tietämättään.

Näihin uusiin koiriin olin nyt totaalisesti unohtanut että lupasin ottaa jo vuosia sitten hänen pikkukoiransa jos jotain sattuu.

Siis unohtanut näissä kirjoituksissa, en mielessäni suinkaan.
Olen luvannut ottaa äitini Tiibetin spanielin jos äitistä aika jättää ennen kuin koirasta.
Minni olisi voinut tulla meille ilman Röllin kuolemaakin, sehän olisi rakastanut sitä. Ainoa oli mitä pohdittiin että kun ei kumpaakaan ole leikattu, miten sitten. Siis silloin aikoinaan näin äitini kanssa.

Nyt kun puhuttiin viimeksi ja kerroin miten on, voi sinua tyttöraukka, oli minkä kuulin. En viitsinyt korjata että tuo tyttösana on ammoin mennyt. Mutta toistaen hänelle asian että Minni tulee meille ja sillä sipuli jos niin käy että äitistä aikia jättää ennen.

Äiti on nyt 81 vuotias. Tammikuussa 82. Minni on nyt 7 vuotta. Äiti hoitaa itse (Kemiönsaaressa) niin kissansa (saman ikäinen kuin Minni) ja koiransa. Käy rollen avulla kaupassa, tekee ruokansa, siivoaa ja ylipäätään kaiken. Eli on siis täysin omatoiminen vanhus.

Mutta jos huonosti käy (äitini suhteen) niin meidän perheessä nähdään pitkävillainen pieni koira. Se on lipaus mitä en halua väistää koska nyt ja tässä se olisi mieluinen. Vai olisiko?

Lupaus on niin kuin se on sanottu, toivon tietty että äitini saisi paljon tai edes kohtuullisesti, mikä se liekään, elinvuosia.

Selviö on se että ilman noita eläimiänsä se o,lisi jo pois.

Mutta hulluinta on se että me ei lapsina saatu minkäänluokan eläintä ottaa kotiin.
Mutta kuitenkin kun isäpuolen tullessa kotiin ui ammeessa sorsa jonka veljeni oli jostain korjannut. Lisäksi oli siili nukenvaunuissa.

Mutta se tästä. Jos käy äidille huonosti, Minni tulee meille. Ja hoidan sitä varmaan kaikiella sillä rakkaudella mikä on nyt varastossa.

Hienosti prosessoit rakkaan koiranne menetyksestä johtuvaa tuskaa. Sinulla on tunteen ohella järki kädessä. Takuuvarmasti sinulla tulee olemaan vielä koira, tämä ensikädessä, mistä kerroit. Eläimet antavat voimaa arkeen tilanteessa kuin tilanteessa ja jopa mahdottomiltakin tuntuvissa tilanteissa. Minun äitini on 76-vuotias ja he menettivät isäni kanssa veljen heille antaman koiran vähän yli vuosi sitten, äitini tahtoisi ottaa vielä uuden, muttei voi, koska hänelläkin on sairauksia eikä hän jaksaisi hoitaa enää koiraa, onneksi on tämä Mustanaamio, joka joinain päivinä ehkä pystyy vielä ilahduttamaan äitiäni. Koirat pitävät ihmiset hengissä. Ilman koiria ei olisi mitään ja elinikä voisi olla lyhyempi koirattomana.
Hyvä, että poikasi pääsi pois sairaalasta.

MustanaamioFlick_ kirjoitti:

Hienosti prosessoit rakkaan koiranne menetyksestä johtuvaa tuskaa. Sinulla on tunteen ohella järki kädessä. Takuuvarmasti sinulla tulee olemaan vielä koira, tämä ensikädessä, mistä kerroit. Eläimet antavat voimaa arkeen tilanteessa kuin tilanteessa ja jopa mahdottomiltakin tuntuvissa tilanteissa. Minun äitini on 76-vuotias ja he menettivät isäni kanssa veljen heille antaman koiran vähän yli vuosi sitten, äitini tahtoisi ottaa vielä uuden, muttei voi, koska hänelläkin on sairauksia eikä hän jaksaisi hoitaa enää koiraa, onneksi on tämä Mustanaamio, joka joinain päivinä ehkä pystyy vielä ilahduttamaan äitiäni. Koirat pitävät ihmiset hengissä. Ilman koiria ei olisi mitään ja elinikä voisi olla lyhyempi koirattomana.
Hyvä, että poikasi pääsi pois sairaalasta.

Lue lisää

Eli olin oikeassa, sakusi on tumma hipiäinen naamastaan ja voisihan se tietty olla ihan musta kauttaaltaan. Hienoa että sinullakin on vielä äiti hengissä, omastani olen varsin ylpeä sen suorituksiin kissansa ja koiransa kanssa. Sanoin sille juuri viimeisessä puhelussa että ilman noita eläimiäsi et olisi noin hyvässä kunnossa. Oli itse samaa mieltä.

Kiitos tästä. Näin uskon itse tapahtuvan. Siellä minua odottaa kuitenkin 9 silmäparia.

Joku on joskus ainakin ajatellut kuin minä koska on tuonut sen hienosti paperille. Eipä parempaa voisi ihminen toivoa.
Toki sinne jonnekin mahtuvat muut läheiset ihmiseni, heitä ei ole niin paljon että siitä taivas täyttyisi.
Tuo täytyy saada itsekin paperille, on se niin hieno. Kiitos vielä.

Miksi luet???? Eikö se ole vapaaehtoista.

160653 kirjoitti:

Miksi luet???? Eikö se ole vapaaehtoista.

En enää luekkaan, mutta olisi kiva saada lukea asiallisia kirjotuksia, mutta onneksi on muitakin palstoja, joten heipat teille kolmelle Ei kannata vaivautua vastaamaan, sillä nyt poistun tältä foorumilta.

Hienoa. Tervemenoa. Jos mikä, tämä ketju ollaan yritetty pitää asiallisena ja sellaisena se onkin pysynyt, muutaman poistatuksen jälkeen. Eli sanahan on vapaa täällä, kunhan pysytään asiallisella linjalla.

Kiitos MustanaamioFlick. minulla on koirasi naama edessäni. Hieman tummempi naamaristaan kuin Rölli.

Kiitos sanoistasi. Olen viisikymppinen nainen, jolla on ollut kolme sakua ja on edelleen se yksi. On ollut myös muita koiria 40 v ajan ja hiiriä, hamstereita, marsu. Täällä ovat muutamat ihmiset hyvin hienosti pystyneet tukemaan toisiaan, se on hieno asia. Juu ja olen lakimiessuvusta, isäni on juristi.:)
MustanaamioFlick nimimerkki tulee siitä, että nykyisellä koirallani on musta naamari kasvoillaan, hieno sellainen, muuten koira on musta-ruskea. Sillä on myös pippurinen luonne, joten MustaPippuri voisi olla sen toinen lempinimi tämän Mustanaamion rinnalla.
Kiva, että täällä palstalla voi joskus löytää myös sielunkumppaneita. Ikävistä viesteistä ei pidä välittää.

Joo minusta sait sellaisen. Juuri niin arvelinkin, mustamaskinen sheffe. Röllikin oli musta kuin nokikolari pienempänä mutta enemmän juuri kulta-ruskea-musta aikuistuttuaan.
Eli ovat omasi ja Rölsky jotakuinkin väritykselttään samankaltaiset. Rölli oli tosin hieman karvoiltaa pitempi kuin monet meidän muut, housut ja kaulus mm.

Rölli ei ollut pippuri nyt enää, alakerran naapurikin sitä halasi aina nähdessään ja sanoi että voi sinä kiltti iso Rölli. Itse joutuivat lopettamaan nyt noin vuosi sitten oman koiransa, vatsa täysi kasvainta.

Eli koiraikävä oli sielläkin.

Sain jo viestiä kuin että Don Juan on hommissa. Että olet mies. Nyt meni homma alta pois monelta päätään soittajalta.

Olen hyvin kiitollinen että paljastit sukupuolesi, jää turha spekulaatio pois.

Kiitos sulle ja kirjoitellaan, minkä ikäinen Mustanaamio on nyt. Uros kuitenkin, musta tuntuu siltä. Voin olla väärässäkin.
Palataan ja kiitos sulle että olet kyllä tavallaan tätä "tyhjää matkaa" kulkenut, nyt tiedän että selviydyn siitä.

Mustanaamio on kohta puolitoista vuotias uros. Villikko. Mutta kiltti sellainen. Ja aivan älyttömän viisas. Minua ovat monet luulleet mieheksi, vaikka olen aivan normaali tavallinen naishenkilö, ehkäpä hieman ronskimpi kuin perinteiset naiset elämänkatsomukseltanikin. On tullut koettua kovia välillä, kuten me jokainen koemme. Sellaista elämä vain on. Kaksi edellistä sakua kävin yksin lopetuttamassa, ensimmäisen verisuonisyövän vuoksi, joka hetkessä oli levinnyt sydämeen ja tämän toisen vaikeaan suussa olevaan melanoomaan, joka vei vuorokaudessa piikille. Kumpikaan koira ei ehtinyt kärsiä, koska olin noiden koirien kanssa päivittäin yhteydessä eläinlääkäriin ja yhdessä seurasimme koirien tilannetta.
En ole kulkenut tyhjää matkaa, vaan antoisaa sellaista ja toivon, että sellainen yhdessäkulkeminen jatkuu, siitä saa voimia tulevaan.

En ollenkaan tarkoittanut että olisit kulkenut tyhjää matkaa, miten voisitkaan kun sinulla on koira. Itse sitä kuljen. Mutta olisi kiva tavata jä nähdä Mustanaamiosi. Voitas joskus tavata ja haluaisin tavata myöd Mustanaamion. Jossain Helsingin Kumpulan ja Töölön välillä. Siitä voisi syntyä koirien kannalta jotain hedelmälliskin ajan mittaan.

160653 kirjoitti:

En ollenkaan tarkoittanut että olisit kulkenut tyhjää matkaa, miten voisitkaan kun sinulla on koira. Itse sitä kuljen. Mutta olisi kiva tavata jä nähdä Mustanaamiosi. Voitas joskus tavata ja haluaisin tavata myöd Mustanaamion. Jossain Helsingin Kumpulan ja Töölön välillä. Siitä voisi syntyä koirien kannalta jotain hedelmälliskin ajan mittaan.

Lue lisää

Mielestäni et ole kulkenut tyhjää matkaa ollenkaan. Sinulla on mies ja poika, vanhempasi on elossa ja mahdollisuus vielä hoitaa äitisi koiraa tai ottaa omakin koira vielä. Jollain muulla ei noita vaihtoehtoja enää ole. Kannattaa, jos jaksaa, yrittää ottaa kiinni kaikesta positiivisesta, mitä elämässä on vielä jäljellä. Monia meistä kohtalo koettelee haluamattamme.
Tulemme käymään esim. Rajasaaressa Mustanaamion kanssa, joka on meille tuttu paikka ja erittäin rentouttava koirapuisto meren äärellä, olen käynyt siellä noin 25 vuotta. Käymme usein myös Kivelän terveysaseman lähistöllä ja sisälläkin siellä. Jos jaksat tai haluat tulla käymään, voidaan sopia jokin päivämäärä. Asialla ei ole kiire.

Suosittelisin skitsofreniaasi sellaista lääkettä kuin Abilify. Tiedoksesi; täällä on useita eri kirjoittajia.

MustanaamioFlick kirjoitti:

Mielestäni et ole kulkenut tyhjää matkaa ollenkaan. Sinulla on mies ja poika, vanhempasi on elossa ja mahdollisuus vielä hoitaa äitisi koiraa tai ottaa omakin koira vielä. Jollain muulla ei noita vaihtoehtoja enää ole. Kannattaa, jos jaksaa, yrittää ottaa kiinni kaikesta positiivisesta, mitä elämässä on vielä jäljellä. Monia meistä kohtalo koettelee haluamattamme.
Tulemme käymään esim. Rajasaaressa Mustanaamion kanssa, joka on meille tuttu paikka ja erittäin rentouttava koirapuisto meren äärellä, olen käynyt siellä noin 25 vuotta. Käymme usein myös Kivelän terveysaseman lähistöllä ja sisälläkin siellä. Jos jaksat tai haluat tulla käymään, voidaan sopia jokin päivämäärä. Asialla ei ole kiire.

Lue lisää

Väliaika, kahvia ja pullaa. Mutta kun haet talvisaappaasi vintiltä niin mitä ne kertoo.
Nuo saappaat kertoo (meidän metsäsaappaat) kertoo että ne ovat Rölskyn kanssa tehneet yhtämonta matkaa kuin minä. Eli me yhdessä.
Tällaiset pienet asiat saavat taas itkemään. Muistot siitä mitä teimme talvella nuo saappaat jalassa.
Muuten kait parempaan päin, luulisin. Kaikki syömiseni on kait jo läpikäyty, mitä kerjäsi ja mikä oli herkkua jne. Niissä en usko enää ongelmaa. Seuraava kesä voi olla vaikea mutta siihen on aikaa.
Hyvää talvenodotusta sinulle ja palataan.

160653 kirjoitti:

Väliaika, kahvia ja pullaa. Mutta kun haet talvisaappaasi vintiltä niin mitä ne kertoo.
Nuo saappaat kertoo (meidän metsäsaappaat) kertoo että ne ovat Rölskyn kanssa tehneet yhtämonta matkaa kuin minä. Eli me yhdessä.
Tällaiset pienet asiat saavat taas itkemään. Muistot siitä mitä teimme talvella nuo saappaat jalassa.
Muuten kait parempaan päin, luulisin. Kaikki syömiseni on kait jo läpikäyty, mitä kerjäsi ja mikä oli herkkua jne. Niissä en usko enää ongelmaa. Seuraava kesä voi olla vaikea mutta siihen on aikaa.
Hyvää talvenodotusta sinulle ja palataan.

Lue lisää

Yritä jaksaa. Vain aika parantaa haavoja jonkin verran. Samaistun täysin tunteisiisi. Minullakin on ollut päiviä, viikkoja, kuukausia, jolloin en ole nähnyt tulevaisuuteen ollenkaan. Elämä on rankka laji, muttei ole muuta keinoa, kuin yrittää selvitä hengissä, jos sitä tahtoo. Tsemppiä edelleen tosi paljon teille.

160653 kirjoitti:

Väliaika, kahvia ja pullaa. Mutta kun haet talvisaappaasi vintiltä niin mitä ne kertoo.
Nuo saappaat kertoo (meidän metsäsaappaat) kertoo että ne ovat Rölskyn kanssa tehneet yhtämonta matkaa kuin minä. Eli me yhdessä.
Tällaiset pienet asiat saavat taas itkemään. Muistot siitä mitä teimme talvella nuo saappaat jalassa.
Muuten kait parempaan päin, luulisin. Kaikki syömiseni on kait jo läpikäyty, mitä kerjäsi ja mikä oli herkkua jne. Niissä en usko enää ongelmaa. Seuraava kesä voi olla vaikea mutta siihen on aikaa.
Hyvää talvenodotusta sinulle ja palataan.

Lue lisää

Minulla todella rankka ensi kesä myös. Mökilleni oltiin murtauduttu ja kaikki arvoesineet viety. Kirves oli kumisaappaan ohella jätetty terassin pöydälle. Joudun keväällä siivoamaan koko mökin, joka on ainut omaisuuteni, tekee pahaa jo etukäteen. Onneksi on olemassa tämä nykyinen koira, joka pitää hengissä vaikeuksien edessä.

MustanaamioFlick kirjoitti:

Minulla todella rankka ensi kesä myös. Mökilleni oltiin murtauduttu ja kaikki arvoesineet viety. Kirves oli kumisaappaan ohella jätetty terassin pöydälle. Joudun keväällä siivoamaan koko mökin, joka on ainut omaisuuteni, tekee pahaa jo etukäteen. Onneksi on olemassa tämä nykyinen koira, joka pitää hengissä vaikeuksien edessä.

Lue lisää

No onneksi niin sulla on se. Saatiinkohan sieltä mitään jälkiä mistään/kenestäkään. Onko sulla naapurit kuin lähellä, oisko heillä mitään havaintoja. Olen pahoillani, tuollaisen jälkeen on aika paska olo varmasti. Uskoisin että vakuutus sulla on. Miten he suhtautuvat.

MustanaamioFlick_ kirjoitti:

Yritä jaksaa. Vain aika parantaa haavoja jonkin verran. Samaistun täysin tunteisiisi. Minullakin on ollut päiviä, viikkoja, kuukausia, jolloin en ole nähnyt tulevaisuuteen ollenkaan. Elämä on rankka laji, muttei ole muuta keinoa, kuin yrittää selvitä hengissä, jos sitä tahtoo. Tsemppiä edelleen tosi paljon teille.

Lue lisää

Kiitos kyllä alan pikku hiljaa pärjäämään. Jos osaisi elää niinkuin Hellumarei suomalaisessa elokuvassa ei olisi mitään huolta mistään. Mutta kun en ole sitä tyyppiä. Se on kovaa se elämä mutta minkäs voit. Koira lohduttaa paljon, sille voit puhua aivan kuin toiselle ihmiselle ja useinmiten se ymmätääkin paremmin. Tästä lienet samaa mieltä. Terkkuja mustanaamiolle.

Kiitos viestistäsi. On minulla vakuutus, mutta omavastuu on 350 euroa enkä ole kovin varakas. Poliisi teki rikosilmoituksen mutta keskeytti tutkinnan, koska ei hajuakaan tekijän/tekijöiden henkilöllisyyksistä. Naapureita on kyllä ja nyt koko tiekunta tietää tästä murrosta.

Koira pitää elämässä kiinni. Minäkään en ole sellaista tyyppiä, joka vain olankohautuksella ohittaisi kaikki ikävät asiat, vaan mietin niitä syvällisesti ja pitkään. Elämä on rankka laji sellaisille ihmisille, joilla on olemassa tunteet. Kiitos terveisistä, välitän ne koiruudelle.

Juuri näin. Äitini on kovin helpottunut siitä että jos aika jättää ennen kuin Minnin, se pääsee varmasti hyvään kotiin. Tämä on lähtökohta.

Itselläni oli lapsen (alle 8 v jolloin asuin vielä ukin ja mummun kanssa) valkoisia hiiriä. Pidin niitä irti yhdessä huoneessa ja joskus ne katosivat hetkeksi mutta löytyivät aina.

Samoin kaksi maakilpikonnaa joiden takia myöhästyttiin joskus töistä maanantaina kun konna tai konnat olivat hukassa. Ilman sakujani niitä ei olisi löytynyt. Ne ovat maanmainioita kaivautumaan minne tahansa, niillähän on tosi pitkät kynnet. Löytyivät aina, kiitos kahden sakumme.

Sen lisäksi lasten undulaatit ja muut pieneläimet. Niitä on elämässäni ollut monta.
Kaikista oli iloa. Oli hauska herätä lintujen konserttiin aamuisin siis minusta, muut eivät olleet samaa mieltä. Mutta vain joskus. Eläimet on rikkaus. Ihminen voi tuijottaa jotain muutakin kuin omaa napaansa.

Kiitos hyvästä kommentista, näin se nenee ja näin se lauletaan. Lauluääni oli koulussa 9 ka nyt sitä eo enää juurikaan ole.

No voi voi Rölli ei ollut mistään kennelistä vieläkään vaan sininlaiseltasi hämärältä omistajalta. Helpottiko. Idiootti.