Vaikka tiedän niiden olevan turhia hänen suhteensa, silti joka päivä mietin häntä ja haaveilen tapaamisesta ja että hän äkkiä ottaisikin yhteyttä ja huomaisi minun olevan elämänsä nainen.
En ole nähnyt sitä ihmistä kuukausiin ja silti..Olen varmaan jotenkin pakkomielteinen tai jotain.En kuitenkaan siis mitenkään ahdistele tätä ihmistä, hän tietää kuitenkin mitä tunnen.
En ole nähnyt sitä ihmistä kuukausiin ja silti..Olen varmaan jotenkin pakkomielteinen tai jotain.En kuitenkaan siis mitenkään ahdistele tätä ihmistä, hän tietää kuitenkin mitä tunnen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..ja olen sentäs jo ihan aikuinen ihminen. Silti vaan pyörittelen tätä ajatusta päässäni jatkuvasti, vaikka tiedän ettei mies halua minua omakseen.
Aika parantaa...
minäkin riudun turhissa toiveissa. paskamaista kyllä.
ajatellut, et jos se onkin vaan sitä, et pitää vaan olla johonkuhun ihastunut. Ei kai siinä tapauksessa muu auta, kuin yrittää vaihtaa kohdetta. Jo isoäitini opetti "Rakkaus on ikuista. Vain kohde vaihtuu matkalla."
yksi toivemaailmassa elävä, ihastunut naishenkilö. olisko kellään vinkkejä miten pakkomielteestä pääsee eroon?
Täälläkin aikuinen nainen rakastaa miestä vailla vastakaikua, viimeksi tänään lähestyin häntä textarilla, vailla vastausta...Sydän ei anna periksi, vaikka järki jo sanoo toista...
Kertokaa niille ihastuksillenne suoraan, mitä ajattelette. Silläpähän asia ainakin selviää eikä sitä tarvii kuukausi- tai jopa vuositolkulla setviä. Rakkautta ei koskaan ole tässä maailmassa liikaa eikä rakkaudentunnustuksia liian monta. Jokainen ihminen haluais kuulla että juuri häntä rakastetaan, miksei siis voitais olla rehellisiä? Tulis sitä paitsi teille parempi olo...
Olen ihan tosissani.
kannustuksesta...niin aion vielä tehdäkin, mutta vielä hetken aion elää suloisessa haaveen maailmassa, missä kaikki on ´mahdollista ja meillä yhteinen tulevaisuus...
minulla on ihan sama tilanne.. :/ sitä haaveilee jostain ihmisestä ketä ei edes tunne kunnolla, mutta joka kerta kun näkee hänet edes kuvasta, mahassa tuntuu. Silti sitä tajuaa mitn turhaa koko haaveilu on ja yrittää keskittyä muuhun. Moni luulee, että mahan pohjassa asti valahtava tunne on vain satua, mutta olen kokenut sen monta kertaa ja se on IHANA TUNNE :D elämä on kuitenkin epäreilua ja haaveilut on jätettävä haaveiluiksi.. kai. Mutta voi kun näen hänet taas :) Sitä iloa kestää varmaan viikon..
itselläni oli vähän aikaa sit sama tilanne.. olin rakastunut yhteen mieheen 2,5 vuotta, sillä perusteella että uskoin joka päivä että jonain päivänä hän vielä huomaa minut.. mutta turhaan.. monta yötä vietettiin yhdessä, mutta mies vain leikki tunteillani koska tiesi että oon heikkona siihen.. ei siitä mitää hyvää seurannu...lopulta pakotin itseni eroon hänestä, vaikka en olisi halunnut.. sydämmessäni on vieläkin pienen pieni haave: jospa hän sittenkin jonain päivänä soittaa minulle.. tiedän kuitenkin ettei niin tule käymään ja olen onnelline et päästin irti hänestä.. vaikka sydämestäni kirpaiseekin vielä välillä kun näen hänet, niin oli silti parempi.. olen jo löytänyt uuden ihastuksenkin, jonka uskon myös pitävän oikeasti minusta.. elämä opettaa, mut tää oli vaa mun tapahtuma.. :)