Omasta halustasi tai toisten toimesta?
Oletko syrjäytynyt?
kysytintä
26303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olen syrjäytetty massiivisilla voimilla.
En pidä ihmisistä.
En.
en oo syrjäytynyt mut,
tää tympiminen alkaa kyllästyttää,
taidanpa siirtyä itsesääliin.
Sos.ääliö.
En pidä ihmisten seurasta kuin känissä.
Kun piti karsia yksityisautoilu, Itkin sisäisesti sillä tajusin syrjäytyväni. Muuta ei voi kuin taipua kohtaloon. Vituttaahan se!
Yks nainen on meni naimisiin yrittäjän kanssa ja ne tekee lasten eteen kaiken. Nainen on syrjäytynyt, aina liitto menee ohi kaikesta muusta. Eläkkeelle ei pääse. Yökin on työ.
kaikki olen jättäny
Omasta tyhmyydestä syrjäytynyt.
Mäkin haluisin syrjäytyä. Pitäskö yrittää.
syrjäytymisellä tarkoitat?
Syrjäytyminen ja sosiaalinen syrjäyttäminen (engl. social exclusion tai social marginalization) viittaavat prosessiin, joka tuottaa koulutukseen, työmarkkina-asemaan, elintasoon, terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja elinympäristöön liittyvää yhteiskunnallista huono-osaisuutta
https://fi.wikipedia.org/wiki/Syrjäytyminen
Syrjäytynyt nuori maksaa miljoonan vuodessa
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005172578.html
Pitäiskö muka tappaa ittensä jos ei ole kykyä olla yhteiskunnan normien mukainen jos puhutaan rahasta? Tuosta raha ratkaisee ajattelusta tulee vain entistäkin syrjäytyneemmäksi ja noloksi.
Hassua miten sitä heikosta tilanteesta se pienikin on ponnistanut aika upeisiin suorituksiin.
Kaikille ei anneta syntyessään hyviä kortteja käsiin. Kun ne vanhemmat on tehneet lapset huonoon suhteeseen, harkitsemattomasti ja täysin lapsen normaali kehitystä tukemattomiin olosuhteisiin, niin laps saa jo syntyessään käsiinsä huonommat kortit.
Itse kai synnyin jollain tavalla syrjäytyneeseen perheeseen. Oli työssä käyvät vanhemmat. omistusasuntoa, asuntolainaa ja autoa mutta vanhempien välit olivat olleet vuosia jo ennen syntymääni todella riitaisat. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja alkoholia kuului elämään kun olin vauva.
Sain siis heti syrjäytyneen perheen jossa oli kyllä ulkoiset puitteet ihan hyvät mutta jossa kulisseissa oli väkivaltaa ja alkoholiongelmia. Siitä alkoi elämäni matka kohti leimaa "syrjäytynyt nuori"
Vanhempieni ero lisäsi köyhyyttä perheessämme, koska oli enää vain yksi tienaaja ja asuntolaina painoi päälle.
Koulutaipaleeni sujui keskitasoisesti ja olin tunnollinen tyttö. Liian kiltti ja vastuunkantaja niin kuin monet alkoholismi perheestä tulleet ovat.
Yläasteella alkoi syrjäytymisen merkit pahentua. Koulukiusaamista, sairastuminen vakavaan depressioon, luokalleen jäänti peruskoulun viimeisellä luokalla ja huostaanotto.
15 v painajaismaisimmat lauseet joita sai silloin lukea papereistaan ja antaa allekirjoituksiaan lappuihin kuuluivat seuraavasti...
"nuoruusiän vakava masennustila, vakava suisidaalisuus"
"jää 9-luokalle"
"(nimeni) otetaan sosiaalilautakunnan huostaan lastensuojelulain 683/1983 16 pykälän nojalla ja sijoitetaan (sijoituspaikan nimi) toistaiseksi 28.10. (vuosiluku) alkaen. "
Kaikki elementit siis syrjäytyneestä elämästä alkoivat täytymää....
Silti nyt olen ammattiin opiskellut työssä käyvä aikuinen jolla ei arkea haittaavasti häiritseviä terveysongelmia ole. Talous kunnossa, ei velkoja, ei maksuhäiriöitä, ei päihdeongelmia
Helppoa ei teitty elämä ole ollut koska menneisyys kulkee mukana minulla aina. En voinut valita mihin kasvuympäristöön synnyin ja sen jäljet näkyvät loppuelämäni ajan tiettyinä hankaluuksina ja koskaan en voi olla yhtä menestynyt kuin joku sellainen jolla on ollut syntyjään paremmat lähtökohdat, mutta omiin lähtökohtiini nähden olen vetänyt elämääni eteenpäin todella upeilla suoritteilla.
En katso olevani syrjäytynyt vaikka lähtökohdat ennusti huonoa aikuisuutta minulle.
Onneksi olet selviytynyt voittajana tuosta kaikesta kokemuksestasi. Saako näin sanoa? Olet varmasti nähnyt nuo nurjat puolet elämässä ja näin kurottautunut pikku hiljaa elämässä kohti parempaan päämäärään. Huonot kokemuksetkin ovat jollain tavalla opettavia ja voimaannuttavia, vaikka ovat siinä akuutissa hetkessä varmasti kauheita ja vastakohtia edel. mainutuille positiivisille asioille.
Itselläni myöskin negatiivisia kokemuksia alkoholismista lapsuuden kodissani. Isäni oli sellainen, ambulanssit ja poliisit olivat tuttu näky meidän kodissa. Itsemurha yrityksiä isän puolelta ja pahoinpitelyjä äitiäni kohtaan. Elin jatkuvassa pelossa siitä kumpi heistä lopulta kuolee. Ihmettelen nykyään että miksei sossu puuttunut tuohon tilanteeseen millään tavoin. Se aikakausi ja ajattelutavat perheestä taisi olla niin eril. kuin nykyään, ajattelen sen asian näin.
Ei minustakaan sitten alkoholistia tullut, tai eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tällä hetkellä en kuitenkaan uskoisi että niin kävisi koska näin myös sen mitä se liiallinen juominen pahimmillaan aiheuttaa.
Koputetaan puuta... knok knok!!
Hyviä illan jatkoja sinulle.
Ei meilläkään sossut siihen 15 vuoteen puuttuneet, kunnes ongelmat olivat jo niin näkyviä ettei niitä enää voinut sivuuttaa.
Kun viestejä huolesta tuli koulusta, sukulaisilta, terveydenhuollosta ja jopa toinen vanhempikin (siis päähuoltaja) ilmaisi ihan itsekin jo kykenemättömyyttä ja avuttomuutta tilanteessa.
Liian moni taho alkoi ottaan yhteyttä sosiaalitoimen lastensuojeluun ja vanhemmankin oma huoli ja hätä vaikutti siihen että 15 vuoden painin jälkeen käynnistyi sitten lastensuojelun puolelta rattaat. Jos ei nämä kaikki tahot koulusta, terveydenhuoltoon ja sukulaisiin ei olisi soitelleet lastensuojeluun ja tehneet lastensuojeluilmoituksia minun tilanteesta ei oltais tiedetty mitään.
Minusta oli hyvä asia että eri tahot olivat valppaina eikä minua nuorena teininä jätetty yksin. Jos olisin yksin jäänyt olisin todennäköisesti ratkaissut sen tilanteen ainoalla tavalla jonka minä osasin. Tekemällä itsemurhan.
Aikuisten valppaus ja huoli minusta onneksi sai joka puolelta soitteleen sinne lastensuojeluun ja tilanne joka oli jo pahan sai katkaisun. Eihän huostaanotto koskaan mukava tilanne ole kenenkään kannalta, mutta se kai oli se ratkaiseva päätös sitten kuitenkin joka käänsi tilanteeni suuntaan joka on hiljalleen johtanut tähän tilanteeseen jossa nyt olen.
Onni siis siinä onnettomuudessakin. En kuitenkaan päivääkään vaihtaisi pois sillä tämä on ollut aikamoinen kasvumatka minulle. Kehittänyt myös eräitä luonteenpiirteitäni joista yksi on sinnikkyys ja periksiantamattomuus-
Olit varmasti sen ajanjakson lapsi, jolloin tarhoissa, ja kouluissa oli velvollisuus tehdä ilmoitus nuoresta, joka käyttäytyy huolestuttavasti?
En muista koska ne yleistyi, että kouluista alkoivat kuraattorit ja terkkarit esim. soitteleen lastensuojeluilmoituksia enemmän. Muistaakseni vasta kun itse aikuinen jo siitä alettiin enemmän puhua. Olisko niiden kouluammuskelujen yhteydessä?
Mutta kyllä minunkin luokalta yläasteella huostaanotettiin 20 henkilön opiskelija ryhmästä myös toinen oppilas yläasteen aikana. Hänet minun jälkeeni.
Ilmoitusvelvollisuus on nykyään kai tiukempi.
Tahoja joita velvoitetaan tekeen ilmoitus ovat esim:
sosiaali- ja terveydenhuolto tai lasten päivähoito
opetustoimi
nuorisotoimi
poliisitoimi
Rikosseuraamuslaitos
palo- ja pelastustoimi
sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottaja
opetuksen tai koulutuksen järjestäjä
seurakunta tai muu uskonnollinen yhdyskunta
kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetussa laissa tarkoitetun vastaanottokeskuksen ja järjestelykeskuksen (laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta 3 § (Finlex)
hätäkeskustoimintaa harjoittava yksikkö
koululaisten aamu- tai iltapäivätoimintaa harjoittava yksikkö
Tulli
rajavartiolaitos
ulosottoviranomainen
Kansaneläkelaitos (1.1.2017 lukien).
https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojeluilmoitus-ja-lastensuojeluasian-vireilletulo/lastensuojeluilmoitus#Kenellä on velvollisuus ilmoittaa?
Näin pitkää velvoite listaa ei kait minun lapsuusaikoihin ollut..Tai en minä tiedä, mutta siltä se ainakin tuntui, kun niin pitkään katseltiin läpi sormien.
Lastensuojelulain (1983:683) 40:1 §:ssä säädetään: ”Jos sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisitoimen tai seurakunnan palveluksessa tai luottamustoimessa oleva henkilö on virkaa tai tointa hoitaessaan saanut tietää ilmeisestä perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta, hänen on ilmoitettava asiasta viipymättä
sosiaalilautakunnalle”.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_parisuhdeammattilaisille/asiakastyon_lakitietoa/lastensuojeluilmoitus/
Nykyään se ilmoitus velvoitetaan tekemään jos poliisi löytää pe-la yönä alaikäisen kännissä /muissa päihteissä kaupungilta. Poliisi tekee ilmoituksen heti. Ei minun nuoruusaikoihin sellaista ollut.
Omasta halustani töissä näkee ihmisiä ja kuulee vittuilua ihan tarpeeksi vapaa-ajalla ei juurikaan kiinnosta katsella ketään.
Masennus on kavala tauti, vie hitaasti mutta varmasti hautaan.
Tai sitten hän on introvertti ihan luonnostaan. Ei kaikki erakot ole masentuneita, enkä tiedä onko hän edes sitä. Yhteiskunnan tuomaa huuhata on että kaikki pitäis olla sosiaalisia, jos et ole niin olet muuten outo ja erilainen.
Miten liittyy masennukseen jos ihmistä pidetään pilkkana? Jos ihmistä puukotetaan niin diagnoosi on että sää olet vaan väsynyt elämään.
Ihan Itse tein päätöksen syrjäytyä,tuntuu elämä tasaisemmalta ja rauhallisemmalta.Fiksu päätös,suosittelen.
Masennus on ikävä, jos ei hävetä.
Rehellisyyden puolesta kannattaa panna itsensä likoon ja silloin ei ole kaikkien suosikki. Mutta ei tarvitse selitellä kun tietää olevansa oikeassa.Sosiaalisuus on niin henkilökohtainen juttu ei sitä tarvitse korostaa niin kuin nykyään tehdään.Vaikka on yksinäisiä hetkiäkin niin en tunne itseäni yksinäiseksi. Pitää osata nauttia hiljaisista hetkistä. Koira on tosi hyvä kaveri niin lenkillä, metsällä ja kotona. En tunne itseäni syrjäytyneeksi. Luulen että seuraa löytyy tarvittaessa.
syrjäyttänyt minut jo nuorena. Heidän olisi jo silloin pitänyt panostaa minuun, jotta en syrjäytyisi. Myöhästä se nyt enää on. Ei minusta enää mitään kouluttautunutta sosiaalista ihmistä tule.