Kannattaako tunnustaa

No, mitä siitä seuraa jos tunnustaisi?

Ojojkn kirjoitti:

No, mitä siitä seuraa jos tunnustaisi?

Anteeksi anto paremmassa tapauksessa.

sevaanettä kirjoitti:

Anteeksi anto paremmassa tapauksessa.

Enpä usko, että kääntyisi paremmaksi. Harvassa sellaiset tapaukset.

Se laki ei taida koskea yhtymistä?

Eikö se suhde ole suistunut jo raiteiltaan omalta osaltaan ainakin, jos on pettänyt. Ihmetyttää ylipäätään ihmiset, jotka eivät osaa erota ensin, miksi se pitää tehdä vielä sillä paskimmalla tavalla, koska erohan siitä yleensä tulee. Itseäkin *ituttaa suunnattomasti edelleenkin eksän paskamainen käytös. Kyseinen nainen ei tiedä vieläkään, että eksäni oli tuolloin suhteessa kanssani, kun pettäminen tuli ilmi ja itse pistin poikki heti. Vieläkin eksä pällistelee tuossa suhteessaan viattomana ja soitti vielä minulle vain kysyäkseen olenko mustasukkainen ja kateellinen, kun suhde edistyy. Miksi pitäisi olla ihmisestä, joka on noinkin *ulkusti käyttäytynyt. Itseä säälittää lähinnä tuo nainen, ja eksäni kanssa lopetin yhteydenpidonkin, koska hänen käytöksensä ei ole mitenkään minua eikä tuota naistakaan kunnioittava. Eikä hän tosiaan kykene kohtaamaan tekoaan, syöksee vain tulta ja tappuraa, kun sanoin, että haluan keskustella naisen kanssa tästä asiasta. Minusta tämän naisen kuuluisi tietää miten ne asiat ovat oikein menneet ja eksäkin palaisi maan tasalle itsensä kanssa ja alkaisi tervehtyä itsetunnollisesti. Eihän hyvät parisuhteet...

Olen sitä mieltä, mitä kirjoitin. Tieto voi olla toisille kohtalokas. Pettämisen ilmitulo on yksi pahimpia kriisejä, joku voi horjuttaa lopullisesti ihmisen uskoa toisiin ihmisiin. Joku ei kestä sitä, vaan tekee itselleen jotain. Se on todella kohtalokasta.
Mitä ei tiedä, sitä ei sure. Kuitenkin jokainen joutuu itse asian kanssa painiskelemaan. Kestääkö hän sitä painetta itse, on toinen asia.
Rehellisyys ei aina kannata, valitettavasti. Kaksoiselämää ei kenenkään pitäisi elää, se on itsekästä, raskasta ja lopulta hyödytöntä.

Ikäväasiatunnustaa kirjoitti:

Olen sitä mieltä, mitä kirjoitin. Tieto voi olla toisille kohtalokas. Pettämisen ilmitulo on yksi pahimpia kriisejä, joku voi horjuttaa lopullisesti ihmisen uskoa toisiin ihmisiin. Joku ei kestä sitä, vaan tekee itselleen jotain. Se on todella kohtalokasta.
Mitä ei tiedä, sitä ei sure. Kuitenkin jokainen joutuu itse asian kanssa painiskelemaan. Kestääkö hän sitä painetta itse, on toinen asia.
Rehellisyys ei aina kannata, valitettavasti. Kaksoiselämää ei kenenkään pitäisi elää, se on itsekästä, raskasta ja lopulta hyödytöntä.

Niinpä, jokin ongelma on ihmisessä itsessään, joka alkaa uhkailemaan itsemurhalla tai muuttuu elämältään niin katkeraksi, että uskoo kaikkien kumppaneiden jatkossa pettävän. Kyllä te jaksatte keksiä syitä siihen, ettei rehellisyys kannata ja saatte pettää siksi suhteissanne mielinmäärin, kun toinen varmaan alkaa uhkailemaan itsemurhalla tai uhkaa tappaa jne. Niinhän voi tapahtuakin, mutta miksi sitten elää suhteessa, joka on noinkin epäterve ja jatkaa edelleen pettämistä. Hyvä parisuhde ei...

perustuvalheisiin kirjoitti:

Niinpä, jokin ongelma on ihmisessä itsessään, joka alkaa uhkailemaan itsemurhalla tai muuttuu elämältään niin katkeraksi, että uskoo kaikkien kumppaneiden jatkossa pettävän. Kyllä te jaksatte keksiä syitä siihen, ettei rehellisyys kannata ja saatte pettää siksi suhteissanne mielinmäärin, kun toinen varmaan alkaa uhkailemaan itsemurhalla tai uhkaa tappaa jne. Niinhän voi tapahtuakin, mutta miksi sitten elää suhteessa, joka on noinkin epäterve ja jatkaa edelleen pettämistä. Hyvä parisuhde ei...

Sinulle perustuvalheisiin. Minä petetty sillä hävyttömyyden hetkellä, kun ikäkriisissä oleva mieheni toi kakkosen kotiovelle menin sellaiseen henkiseen tilaan, että olisin tappanut itseni. Onneksi oli suojelusenkelit matkassa ja onneksi soitin puhelun pettäjän sisarelle. En uhkaillut ketään, sanallakaan maininnut mitään, lähinnä mykkänä tuskasta, kunnes sain soitettua sen puhelun. Tunsin vain niin valtavaa häpeää siitä, että minä en ollut miehelleni riittänyt, että minussa oli joku hirveä vika, kun yksin pidin ja hoidin kodin jälkikasvuineen ja yritin olla riittävän hyvä vaimo. Olin niin huono, että minut piti korvata itseäni vanhemmalla naisella, olin niin huono, kun mies ei saanut hiljaisessa kodissa istuskella sohvalla, kun omat lapset ja heidän kaverinsa pitivät tietysti liikaa melua. Niin yksinhuoltajana, joka olin ollut liitossani, minulla ei ollut mahdollisuutta mihinkään lapsettomiin vuoroviikkoihin, koska olin heissä vastuussa 24/7, myös sairaana ollessani. Olen ylpeä tästä, että olen jaksanut kantaa vastuuni.
Pettäminen muutti perusteellisesti minua. Sitä muutosta ei voi perua, turha edes yrittää, on vain jatkettava. Uskoni ihmisen hyvyyteen mureni, ei sellaista ole, aina taustalla on jonkin paremman edun tavoittelu itselle. Arvostan nykyisin henkistä älykkyyttä, en ulkokultaista kimallusta. Arvostan vanhoja sukupolvia, joilla oli vielä moraali ja periaatteet, joilla on kokemus oikeasta elämästä, eikä somehillumisesta. Katkeruus oli hetken ja aivan luonnollista, että on katkera, ei sillä pidä toisia syyllistää. Selvisin ja olen kiitollinen, että itselläni on puhdas omakunto, eikä kannettavana sitä taakkaa, joka esim. pettäjällä on, sekä hyvät ja lämpimät suhteet kaikkiin lapsiin. Kiitollinen siitä, että soitin sen puhelun.

uiopiuo kirjoitti:

Sinulle perustuvalheisiin. Minä petetty sillä hävyttömyyden hetkellä, kun ikäkriisissä oleva mieheni toi kakkosen kotiovelle menin sellaiseen henkiseen tilaan, että olisin tappanut itseni. Onneksi oli suojelusenkelit matkassa ja onneksi soitin puhelun pettäjän sisarelle. En uhkaillut ketään, sanallakaan maininnut mitään, lähinnä mykkänä tuskasta, kunnes sain soitettua sen puhelun. Tunsin vain niin valtavaa häpeää siitä, että minä en ollut miehelleni riittänyt, että minussa oli joku hirveä vika, kun yksin pidin ja hoidin kodin jälkikasvuineen ja yritin olla riittävän hyvä vaimo. Olin niin huono, että minut piti korvata itseäni vanhemmalla naisella, olin niin huono, kun mies ei saanut hiljaisessa kodissa istuskella sohvalla, kun omat lapset ja heidän kaverinsa pitivät tietysti liikaa melua. Niin yksinhuoltajana, joka olin ollut liitossani, minulla ei ollut mahdollisuutta mihinkään lapsettomiin vuoroviikkoihin, koska olin heissä vastuussa 24/7, myös sairaana ollessani. Olen ylpeä tästä, että olen jaksanut kantaa vastuuni.
Pettäminen muutti perusteellisesti minua. Sitä muutosta ei voi perua, turha edes yrittää, on vain jatkettava. Uskoni ihmisen hyvyyteen mureni, ei sellaista ole, aina taustalla on jonkin paremman edun tavoittelu itselle. Arvostan nykyisin henkistä älykkyyttä, en ulkokultaista kimallusta. Arvostan vanhoja sukupolvia, joilla oli vielä moraali ja periaatteet, joilla on kokemus oikeasta elämästä, eikä somehillumisesta. Katkeruus oli hetken ja aivan luonnollista, että on katkera, ei sillä pidä toisia syyllistää. Selvisin ja olen kiitollinen, että itselläni on puhdas omakunto, eikä kannettavana sitä taakkaa, joka esim. pettäjällä on, sekä hyvät ja lämpimät suhteet kaikkiin lapsiin. Kiitollinen siitä, että soitin sen puhelun.

Hienoa, että olet selvinnyt, eikä sitä vihaa tulekaan kohdistaa itseään kohtaan ja petetyksi joutuessaan ihminen oppii itsestäänkin jotain ja kasvaa ihmisenä. Itsekin olen joutunut elämäni suhteissa parikin kertaa petetyksi. Satuttaahan se ja ensimmäisellä kerralla käänsin syyn täysin itseeni, masennuin tilanteesta. Mutta nyt tämän suhteen jäljiltä asiat ovatkin toisin, osasin ilmaista vihani ja kertoa pettäjälle suorat sanat. Pettäjä taas haluaa painaa asian villaisella, eikä uskalla itse kohdata itseään ja omia virheitään. Hän pitää itseään kasassa leikkien "kilttiä" äidin poikaa ja yrittää tälle jo petetylle uudelle kumppanilleen näyttää ettei hänessä ole mitään vikaa. Itse olen rehellinen ihminen ja valitettavasti minun on pakko keskustella asiat halki omantuntoni puhdistamiseksi myös tuon uuden kumppaninsa kanssa. Hyvä parisuhde ei todellakaan...

Niinhän ne miehet yleensä alkavatkin olla hiljaa, kun pettävät ja sulkeutuvat entisestään, kännykkäkin piilossa jatkuvasti ja sitä käydään räpeltämässä vähän väliä:) Suosittelen alkamaan sinkuksi. Hyvä parisuhde ei edelleen...