Pohtiiko teistä joku koko ajan kaipaako teitä joku tai joku tietty vai onko kaipaus vain teidän puoleltanne sekä toisinaan ajatus käy sitten että "ehkä hänkin"?...
Itse nimittäin en kaipaa tällä hetkellä erityisesti ketään. No, eräs nainen viipyy joskus mielessäni hetkittäin johtuen että tunsin hänessä jonkin asteista "samankaltaisuutta", mutta hän pääsi asioiden tilasta ja nähtävästi siitä syystä että löysi jonkun toisen häviämään elämästäni niin...
en siis kaipaa varsinaiesti ketään. Olen myös oppinut siihen koska huomannut ettei siitä ole apua ja tekee elämän vain turhan kivuliaaksi.
Tietysti kaipaan jonkun iholle, läheisyyttä ja rakkautta, seksiäkin, mutta ymmärrän että se ei näin vähäpätöisen miehen saavutettavissa ole kovin helposti varsinkin kun en tahdo että se "jonkun iho" on vain "jonkun iho" vaan naisen pitää olla spesiaali minun kannaltani. Heitä on aika harvassa vaikka en täydellisiä naisia etsikkään.
Mutta...Mietin joskus kaipaako joku minua ja jos kaipaisi mitä voisin tehdä asialle tai voisiko suhteesta tuolloin tulla mitään. Olen jättänyt taakseni naisia monista syistä johtuen tunnettuani heitä jonkin verran ja joskus tulee mieleen että ehkä joku heistä näki minussa jotakin ja kaipaa?..
Miten se toinen ihminen, nainen osaisi suhtautua siihen että en ehkä kaipaa häntä tai varsinaisesti ketään ,mutta hän on kaivannut minua?
Liikaa pohtimista? Aivan mies ei saisi pohtia ja miettiä, hänen tulisi vain tuntea ja kulkea muna ojossa eteenpäin seuraavia odottavia haaroja kohti.
Itse nimittäin en kaipaa tällä hetkellä erityisesti ketään. No, eräs nainen viipyy joskus mielessäni hetkittäin johtuen että tunsin hänessä jonkin asteista "samankaltaisuutta", mutta hän pääsi asioiden tilasta ja nähtävästi siitä syystä että löysi jonkun toisen häviämään elämästäni niin...
en siis kaipaa varsinaiesti ketään. Olen myös oppinut siihen koska huomannut ettei siitä ole apua ja tekee elämän vain turhan kivuliaaksi.
Tietysti kaipaan jonkun iholle, läheisyyttä ja rakkautta, seksiäkin, mutta ymmärrän että se ei näin vähäpätöisen miehen saavutettavissa ole kovin helposti varsinkin kun en tahdo että se "jonkun iho" on vain "jonkun iho" vaan naisen pitää olla spesiaali minun kannaltani. Heitä on aika harvassa vaikka en täydellisiä naisia etsikkään.
Mutta...Mietin joskus kaipaako joku minua ja jos kaipaisi mitä voisin tehdä asialle tai voisiko suhteesta tuolloin tulla mitään. Olen jättänyt taakseni naisia monista syistä johtuen tunnettuani heitä jonkin verran ja joskus tulee mieleen että ehkä joku heistä näki minussa jotakin ja kaipaa?..
Miten se toinen ihminen, nainen osaisi suhtautua siihen että en ehkä kaipaa häntä tai varsinaisesti ketään ,mutta hän on kaivannut minua?
Liikaa pohtimista? Aivan mies ei saisi pohtia ja miettiä, hänen tulisi vain tuntea ja kulkea muna ojossa eteenpäin seuraavia odottavia haaroja kohti.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Siis minä mietiskelen kaikenlaista ja pääni sisällä on jatkuva katkeamaton ajatusvirta, mutta pakko kyllä sanoa että tuota en ole miettinyt.
Minulla on aika yksinkertainen ajattelu tuosta aiheesta ja se kuuluu näin: Se mitä en tiedä, sitä ei ole olemassa. Toisinsanoen jos ei eteeni oikeesti tulla ja sanota ja teoin näytetä että minua kaivataan, ajatellaan ja minusta tykätään, niin silloin sellaista ei ole olemassa. Palstoilla lukevat ei ole olemassa minulle jos ne eivät tapahdu niin että näen henkilön edessä ja kuulen hänen puheensa.
Minua kaipaavat ovat hienosti jokainen tähän asti ihan itse tulleen sen kertomaan ja siitä voi antaa pisteitä niille rohkeille miehille.
Itse olen toiminut tismalleen samoin eli en kuvittele mitään vaan kerron filiksistäni oikeasti enkä jossain palstoilla elä jotain epärealistista psykoottista harhaelämää.
Minusta täällä elävät ja omivat varastavat toisten elämää ja niiden elämien tapahtumia, omivat ne ja alkavat elämään sitä kuin omanaan. Se on väärin ja jokseenkin sairasta. Täysin järjen vastaista.
Minusta jos kaipaa joku jotain se pitää kuulua ja näkyä oikeesti jotta se on todellista jos se ei kuulu ja näy oikeasti sitä ei ole olemassa eikä tapahtunut ja silloin ei kysymyksessä oleva asia tietty ole ongelmakaan.
Täälläkin on helppoa nousta trollien yläpuolelle kun on asiansa hoitanut oikeasti eteenpäin ja tasantarkkaan tietää miten asiat ovat ja miten eivät.
--Minulla on aika yksinkertainen ajattelu tuosta aiheesta ja se kuuluu näin: Se mitä en tiedä, sitä ei ole olemassa. Toisinsanoen jos ei eteeni oikeesti tulla ja sanota ja teoin näytetä että minua kaivataan, ajatellaan ja minusta tykätään, niin silloin sellaista ei ole olemassa. Palstoilla lukevat ei ole olemassa minulle jos ne eivät tapahdu niin että näen henkilön edessä ja kuulen hänen puheensa.--
Tuo varmaan ihan ok jos ajattelet vain palstailua ja fantasioihin eksymistä, mutta etkö kaipaa tai mieti koskaan elämästäsi kadottamiasi ihmisiä ylipäätään?
Tuttavia, työkavereita, vanhoja ihastuksia, ystäviä jne. jotka ovat jääneet taakse, välit menneet poikki tai kuolleet jne.?
--Minusta täällä elävät ja omivat varastavat toisten elämää ja niiden elämien tapahtumia, omivat ne ja alkavat elämään sitä kuin omanaan. Se on väärin ja jokseenkin sairasta. Täysin järjen vastaista. --
Minusta sinun ajatukset asiasta ovat vähän siihen suuntaan että kaikki ajattelu mikä on pois sinun tämän hetkisistä realiteeteista on turhaa. Mitä sitten teet ikävä-palstalla?
En tiedä, mutta olen tavannut elämässäni lukemattomia ihmisiä jo ja esimerkiksi mahdollisesti sopivia naisiakin on vilahtanut siellä sun täällä, mutta tietysti ei voi olla varma koska tietysti usein ole mitään tapahtunut.
Minusta sinun ikävöintisi liittyy vain tiettyyn ihmiseen ja voimakkaaseen romanttisuuteen vaikka sitä et ehkä myönnä, kun taas minä mietin ikävöintiä kokonaisuutena.
Ihmiset elämässäni jotka minua ovat miettineet vaikkei olla nähty laittelevat vuosienkin päästä viestiä jotain kautta ja kyselee kuulumisia. Ei minun tarvitse miettiä. Jos olen/joku on ollut minulle merkityksellinen se jotenkin tehnyt aina takaisin paluun elämääni.
Kuolema taasen on sellainen asia joka on hyväksyttävä ja ikävähän jää mutta se nyt vain menee niin ettei ihmiset elä ikuisesti.
Minulla on jo tapailusuhde ikävöimääni ihmiseen joka ehkä toivottavasti jos hänkin haluaa vain muuttuu ihan parisuhteeksi asti vielä ihan lähiaikoina..
--Ihmiset elämässäni jotka minua ovat miettineet vaikkei olla nähty laittelevat vuosienkin päästä viestiä jotain kautta ja kyselee kuulumisia. Ei minun tarvitse miettiä. Jos olen/joku on ollut minulle merkityksellinen se jotenkin tehnyt aina takaisin paluun elämääni. --
Sinun ei tarvitse miettiä.
Oletko huomannut että sinun pohdintasi täällä ovat hyvin...itsekeskeisiä?
Toivon että hän kaipaa.Ainakin minä kaipaan.Olen sen hänelle kertonut.Nyt en tiedä onko minua tavannut säälistä.En enää ota yhteyttä tavataan jos hän tekee aloitteen.Muuten jään kaipaamaan.
Tällaisiakin väitteitä en tajua jos ei sitten ikä ole 17-26 v jolloin sitä suhdesekoillaan ihan stanasti kun ollaan vielä mieleltään teinejä.
Itse vetelen kolmenkympin puolella ja minun kohtaamat kolmekymppiset ovat olleet hyvin suoria. Jos he haluaa vain panna ne sanoo että haluaa vain panna. Jos ei halua mitään sieltä tulee aika tylysti että painuppa vittuun siitä tai ei nappaa. Jos kiinnostaa nähdään ihan mielellään.
Tämä kolmenkymppin rajapyykki on usein semmoinen että ihmiset alkaa tajuaan että alkaa oleen vanhoja ja hölmöilyt on aika jättää. Ei haluta enää kuluttaa aikaa mihinkään teeskentelyyn ja pelleilyyn.
Muistan sen kakskymppisen elämän vielä silti, tunsin silloin omanikäisiä jotka roikku jonkun naisen kanssa vain jotta oli cool ja kuului porukkaan. Kaikki muutkin seurusteli ja haluttiin olla samanlaisia. Ne nuoret miehet sitten hiljaisina hetkinä kahden jossain kävellessä ja jutellessa myönsivät että suhteensa ei perustu rakkauteen, vaan siihen ettei tarvitse olla yksin ja kaikki muutkin seurustelee... Semmoisia ne 23-24 v miehet vielä on.
Kolmekymppiset ei enää jaksa moista leikkiä ja usein siellä on jo taustalla mönkään menneistä suhteista tulleita oppejakin.
ikä ja kokemus on semmoinen hassu juttu joka usein tuo viisautta
Sitoutumiskammoiset kolmekymppiset usein sanoo sitten suoraa että tässä nyt ei suhdetta rakennella vaan pannaan vaan
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa.
Tiedän paljon kolmekymppisiä miehiä jotka voisivat haluta vain panna mitä vastaan tulee. Eivät he naiselle suoraan kerro "tunteistaan" jos niitä on.
--ikä ja kokemus on semmoinen hassu juttu joka usein tuo viisautta--
Itseasiassa oikea vastaus on harvoin.
Yleensä ihmisistä tulee lähinnä oman elämänsä asiantuntijoita joka ei takaa minkäänlaista "viisautta" suhteessa toisten ihmisten tai yleensä elämistä kohtaan.
--Sitoutumiskammoiset kolmekymppiset usein sanoo sitten suoraa että tässä nyt ei suhdetta rakennella vaan pannaan vaan--
Miksi kukaan mies esimerkiksi sanoisi tuollaista koska menettää mahdollisuuden paneskella?
Minä liikuin joskus paljon baareissa ja siellä käytiin nopeasti tämä keskustelu läpi. Miehet jotka haluaa panna pelkästään eivät halua mitään riippakiveä roikkumaan jalkoihinsa eivätkä myöskään tykänneet siitä että tuhlaa rahojaan ja aikaansa naiseen ihan turhaan koko illan eikä edes seksiä saa kun nainen ei hae samaa.
Miehetkin ovat uskomattoman laiskoja jakaa turhaan huomioo ja kohtekiaisuuksia jos ei hyödy siitä mitenkään.
sitoutumiskammoiset miehet taas inhoaa roikkuvia perään vinkuvia naisia jonka takia monet miehet halusivat heti tehdä selväksi että semmoista ei nyt sitten hän halua.
Itse en ollut koskaan irtosuhdeihminen joten meidän keskustelut loppuivat lyhyeeseen neuvotteluun siitä mitä kumpainenkin baarista hakee ja sitten hyvät illan jatkot ja molempien ilta jatkui omissa seurueissa
Se on hienoa, että miehenä pohdit asioita. Oma kokemukseni naisena on, että nainen odottaa, että mies kaipaisi juuri häntä, jolloin nainen voisi tuntea olevansa todella spesiaali. Tässä pitäisi olla rehellinen eli jos et ikävöi ketään, sinun ei myöskään tulisi valehdella että olet niin tehnyt. Silloin on parempi olla sanomatta yhtään mitään.
En itse usko, että kukaan kaipaa minua tällä hetkellä. Muutama mies on kertonut ikävöinnistään ja se on aina liittynyt jollain lailla fyysiseen vetovoimaan. En laita sellaiselle ikävöinnille kovin paljon painoarvoa. Nykyään on niin helppo siirtyä kohteesta seuraavaan. Pitäisikin erottaa ikävöinti, onko se vaan fyysistä kaipausta toisen iholle tai kaipausta saada koskettaa,. Silloin se myös seksuaalisuuteen/himoon liittyvää ja monesti enemmän kohdehenkilön esineellistämistä, etkä todellisuudessa kaipaa koko ihmistä tai mitään henkistä puolta siinä ihmisessä.
Olen useita vuosia ikävöinyt miestä, joka edustaa myös jonkinlaista nuoruuden kadotettua rakkautta. Hän ei ole todellisuudessa sellainen ja toki sen tiedostan. Tämä nyt on vain pakopaikka minulle eräänlaiseen leikittelyyn.
Onko kaipausta olemassa jos se on palstalla?
Kuka jaksaa lässyttää ja tuhlata taasen sanojaan ja aikaan valheisiin palstan ulkopuolella ?
Jos on työ, harrasteita. ehkä lapsia ja ystäviä niin millä voimalla ja ajalla siinä vielä jaksaa lässyttä rakkaudesta, kaipauksesta jollekin sinnikkäästi jos ei kaipaa oikeasti?
Ihme logiikkaa. Itsellä on ainakin työpäivän jälkeen 4 h vapaa-aikaa ennen unille siirtymistä ja olen todella väsynyt. Ei hirveästi löydy energiaa alkaa pelleileen että kaipaa jotakuta jota ei kaipaa ja kuluttaa leikkiin viimeisiä voimiaan vain siksi ettei se johda edes mihinkään eli tavallaan turhaa kuluttaisin voimiani ja näkisin vaivaa.
Jos taasen palstalla lukee jotain paskaa niin eihän se silloin ole ongelma koska silloinhan sitä ei tapahdu oikeasti. Se taåahtuu vain palstalla omivien psykoottisten omassa päässä
Tätä ajoin itse takaa ylempänä
itse näen turhuttavana kuluttaa noruusvuosiani ja nähdä vaivaa johonkin josta ei jää käteen mitään, vaikkapa viiden vuoden mittakaavalla. Enkä siksi ymmärrä miksi joku muukaan jaksaisi olla yhtään ahkerampi ja työteliäämpi-
Itse pidän itseäni kuitenkin suhteellisen ahkerana ihmisenä mutta laiskuus voittaa minullakin tuossa kohtaa
Silti jaksat tänne kirjoittaa paskaa.
Minä teen täyttä työpäivää, lisäksi opiskelen viikonloput. Oma asiani on, jos tänne kirjoitan. On asioita, joista ei voi puhua ja itse käsittelen tunteita kirjoittamalla. Liikaa aikaa menee täällä, se on totta, mutta mitä vittua se muille kuuluu?
Ei siinä. En pidä epäromanttisista ja mielikuvituksettomista ihmisistä.
Pidän roolipelistä, se on minulle tämä palsta. Et voi sille asialle yhtään mitään, elät sen kanssa :)
"Pohtiiko teistä joku koko ajan kaipaako teitä joku tai joku tietty vai onko kaipaus vain teidän puoleltanne sekä toisinaan ajatus käy sitten että "ehkä hänkin"?..."
Pohtii varmasti mutta se on vain toiveajattelua. Ja turhaa hukata vuosia odotellen että jos hänkin! tai että ehkä joskus.
"Itse nimittäin en kaipaa tällä hetkellä erityisesti ketään. No, eräs nainen viipyy joskus mielessäni hetkittäin johtuen että tunsin hänessä jonkin asteista "samankaltaisuutta", mutta hän pääsi asioiden tilasta ja nähtävästi siitä syystä että löysi jonkun toisen häviämään elämästäni niin..."
Niin usein käy jos odottelee liian kauan tekemättä mitään.
"en siis kaipaa varsinaiesti ketään. Olen myös oppinut siihen koska huomannut ettei siitä ole apua ja tekee elämän vain turhan kivuliaaksi. "
Voit itse paljon vaikuttaa tuleviin tapahtumiin suhde- ja rakkausasioissa. Kukaa ei puhu sulle naista puolestasi ja hitaat häviävät aina.
"Mutta...Mietin joskus kaipaako joku minua ja jos kaipaisi mitä voisin tehdä asialle tai voisiko suhteesta tuolloin tulla mitään. Olen jättänyt taakseni naisia monista syistä johtuen tunnettuani heitä jonkin verran ja joskus tulee mieleen että ehkä joku heistä näki minussa jotakin ja kaipaa?.."
Eksät harvemmin kaipaa jos suhde on päätetty puhumalla. Tai yleensäkin tehty selväksi asiat.
"Miten se toinen ihminen, nainen osaisi suhtautua siihen että en ehkä kaipaa häntä tai varsinaisesti ketään ,mutta hän on kaivannut minua?"
Jos olette eronneet ja asioita ei ole selvitetty niin silloin saattaa toinen hetken vielä toivoa ja odotella. Aika siinäkin tekee tehtävänsä. Eikä se ole kiinnostusta jos ei ota yhteyttä. Se on vaan jotain eron tuomaa asioiden käsittelyä. Ei pidä sekottaa asioita. Ihastunut pyörii ympärillä ja tekee itsensä tykö, mutta ei ihastunut jatkaa elämäänsä normisti.
"Liikaa pohtimista? Aivan mies ei saisi pohtia ja miettiä, hänen tulisi vain tuntea ja kulkea muna ojossa eteenpäin seuraavia odottavia haaroja kohti."
Kukaan fiksu nainen ei halua "kiertopalkintoa", ehkä jotkut pubiruusut ja todella epätoivoiset. Some on hyvä paikka tutustua ja katsella toisen toimia, siitä kun voi päätellä paljon. Ja aina kun epäröi niin sen tietää ettei kannata hukata aikaansa.
--Pohtii varmasti mutta se on vain toiveajattelua. Ja turhaa hukata vuosia odotellen että jos hänkin! tai että ehkä joskus. --
Totta tuokin.
--Niin usein käy jos odottelee liian kauan tekemättä mitään.
Voit itse paljon vaikuttaa tuleviin tapahtumiin suhde- ja rakkausasioissa. Kukaa ei puhu sulle naista puolestasi ja hitaat häviävät aina. --
Nämä molemmat menevät sarjaan "mies tekee, nainen odottelee".
Kyllä minä jonkin verran yritin, hän ei vaikuttanut yrittävän, eli ei väkisin....valitsi sitten jonkun "paremman", ainoastaan mietin olisiko sovittu paremmin yhteen, mutta nähtävästi sitten ei.
--Eksät harvemmin kaipaa jos suhde on päätetty puhumalla. Tai yleensäkin tehty selväksi asiat.--
Hahah, en minä eksiäni "sillä tavoin" kaipaa todellakaan. Puhun siitä että kaipaat jotakuta ihmistä ihmisenä? Tiedäthän, "mitähän hänellekkin kuuluu"?
--Jos olette eronneet ja asioita ei ole selvitetty niin silloin saattaa toinen hetken vielä toivoa ja odotella. Aika siinäkin tekee tehtävänsä. Eikä se ole kiinnostusta jos ei ota yhteyttä. Se on vaan jotain eron tuomaa asioiden käsittelyä. Ei pidä sekottaa asioita. Ihastunut pyörii ympärillä ja tekee itsensä tykö, mutta ei ihastunut jatkaa elämäänsä normisti.--
Tuo on valhetta. Naiset jotka ovat ihastuneet tai varsinkin jos ovat "vain" kiinnostuneet eivät tee itseään tykö. Sehän se ongelma onkin. Naiset odottelee ja mies joutuu tekemään työt.
--Kukaan fiksu nainen ei halua "kiertopalkintoa", ehkä jotkut pubiruusut ja todella epätoivoiset. Some on hyvä paikka tutustua ja katsella toisen toimia, siitä kun voi päätellä paljon. Ja aina kun epäröi niin sen tietää ettei kannata hukata aikaansa. --
Some on surkea paikka tutustua. Ainut asiat mitä näet on toisen kuvat jotka ovat liikkumattomia ja tekstinä vain voit lukea toisen ajatuksia joita on muotoiltu rauhassa. Todellisessa elämässä näkee pysyykö esimerkiksi nainen ajatuksissa mukana vai ei..yleensä ei kun kyse on minusta, ovat liian hitaita.
Epäröintiä voi olla aina vaikka olosuhteiden syystä tai ikäeron vuoksi. kyse on siitä onko valmiina laittamaan itseään likoon.
Itseäni ei hirvittävästi kiinnosta nämä naiset jotka odottelevat että mies heidät iskee, en minä jaksa väkisin ketään tutustumisraiskata, oletan vain silloin ettei toista kiinnosta.
En pohdi koskaan.Tiedän myös, ettei minua kaipaa kukaan mies. Kirjoitit, että kaipaat läheisyyttä. Minulle nousi yksi kysymys mieleen, pelkäätkö sitoutua?
Mietit, miten nainen suhtautuisi, jos hän kaipaisi sinua yksipuolisesti. Mielestäni elämään kuuluu tuollaiset asiat, eihän tunteet voi aina kohdata. Tottakait se todennäköisesti tuntuu kyseiesestä naisesta pahalta, mutta jos olet hoitanut tilanteen asiallisesti et ole vastuussa hänen tunteistaan siinä suhteessa, että et voi pakottaa häntä kaipaamasta, kuten et voi pakottaa ketään pitämään tai ei pitämään sinusta.
Mielestäni pohdintasi on aivan normaalia. Ihmiset pohtivat monia asioita. Parempi se on pohtia, kuin ajattelemattomasti rynniä eteenpäin.
Totuus on siellä ... aiwan IRL
En jaksannut lukea ihan loppuun asti ... täällä liian paljon möilanat-mulinat, oikea elämä on palstan ulkopuolella ja PISTE