Kertokaa miten voi testata purjeveneen kansirakenteiden kunnon.
eli kyseessä teak-kansi ja alla lasikuitu balsa välissä.
Pitääkö kosteusmittarilla vai, onko muita konsteja ?
Kaveri osti samantyylisen veneen. Päältä ok ja kansi napakka ei joustanut runkoa ,kun koputteli oli saundi ok.
Mutta sisältäpäin , kun availi ihan mustaa töhnää eli iso remontti tuli veneeseen.
Miten tälläisen voi välttää onko varmoja konsteja tarkastukseen ??
Kiitos etukäteen hyvistä neuvoista.
eli kyseessä teak-kansi ja alla lasikuitu balsa välissä.
Pitääkö kosteusmittarilla vai, onko muita konsteja ?
Kaveri osti samantyylisen veneen. Päältä ok ja kansi napakka ei joustanut runkoa ,kun koputteli oli saundi ok.
Mutta sisältäpäin , kun availi ihan mustaa töhnää eli iso remontti tuli veneeseen.
Miten tälläisen voi välttää onko varmoja konsteja tarkastukseen ??
Kiitos etukäteen hyvistä neuvoista.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Balsa ydin on ikuinen ja tae laaturakentamisesta varsinkin rungossa vesirajan alla, vaahto hyvä kakkonen!
Koereikien poraus ytimeen sisäpuolelta riskipaikoista: luukkujen reunasta, mastonjalan/läpiviennin reunasta, narisevista ja notkuvista kohdista, missä vesi seisoo jos ruuvikiinnitteinen tiikkikansi jne...
Ainoa tapa on tuo koereikien poraaminen alakautta. Kosteusmittarilla ei taida saada luotettavaa tietoa. Kosteita paikkoja voi löytää, kun pitää mielessä, että vesi valuu alaspäin. Tiivisteet korkkaavat herkimmin maston jalan, rustien, vinssivapauttimien, vinssien ym. kovalla rasituksella olevien kiinnitysten kohdilta.
mihin jäi kapilaarinen kulkeutuminen
Ainoa tapa saada kunnollinen balsakerrosrakenne hajoamaan on tosiaan porata siihen reikiä, joista vesi ja/tai kosteus pääsee imeytymään sisään. Jopa kannen alapinnasta porattu reikä voi tosiaan riittää rakenteen tuhoutumiseen. Sillä ei ole mitään vaikutusta, että reikää kutsutaan koereiäksi. Ps, sen reiän voi poranterän sijaan porata myös ruuvilla!
Jos se että kansi narisee jalan alla astuttaessa kertoo ongelmasta.
Ei ihme, että muodostunut käsite "home skandi".
Tiikkikansia on kyllä kaikenmaalaisissa veneissä.
Vesi pääsee monista paikoista ytimeen, esim. Halkeamista joita kutsutaan kansanomaisesti hämähäkin seiteiksi.
Home skandeissa vesi pääsee sisäkauttakin rakenteisiin, kun paatissa surkea ilmanvaihto ja punaniska hönkäille yön kossun tuoksuista hengitysilmaa ja krapula hikeä hyttiin kaasumaisessa muodossa märkiä pieruja pois sulkematta.
Lahoaminen on eri asia kuin homekasvusto. Puu lahoaa, jos se saa vettä.
Lahoaminen on sienen puulle aiheuttama prosessi, johon ei pelkkä kosteus riitä. Tarvitaan myös se sieni ja riittävä lämpötila ja riittävästi aikaa, ym sienen kasvuolosuhteisiin vaikuttavia tekijöitä.
mitäs veikkaat, kasvaako sieni hapettomissa olosuhteissa?
Entäs ilmanauringon valoa?
Löytyykö mistään merenpohjasta satoja vuosia vanhoja puualusten hylkyjä, jotka eivät siinä ajassa ole vielä kokonaan kahonneet?
Mitenköhän se on mielestäsi mahdollista, kun uponneen aluksen puussa riittää kosteutta vaikka kuinka. Et muuten sattumoisin ole koskaan kuullut lahonestoaineista?
Ohessa infoa balsaytimien lahoamisesta:
http://www.pcmarinesurveys.com/Balsa core rot wet.htm
Linkki rikki, uusi yritys:
http://www.pcmarinesurveys.com/Balsa core rot wet.htm
Katso Youtubesta hyvää ja opettavaista materiaalia SailLife -nimiseltä kanavalta.
Siellä tanskalainen Mads taiteilee kansiremontin kanssa. Reipas poika: Poisti teakin, leikkasi lasikuidun pois, poisti vanhat väliaineet (kaikki mätää), laittoi uudet väliaineet epoksilla kiinni ja nyt laminoi uudet kuidut päälle. Sen jälkeen enää tasoitus ja loputtomat hionnat sekä maalaus j muu päällystys. Kuukausien duuni ja kustannukset tuhansia euroja.
Suosittelen ostamaan veneen jossa ei ole tiikkikantta ja väliaine on Divinycelliä.
Omassa rakkaassa Ohlson29:ssä on kajuutan katossa kerrosrakenne, Divinycellilä tai vastaavaa, ei balsaa. No, katon ja seinän rajalta alkoi vettä löytyä kun tein "koeporauksia". Löytyi koko katon mitalta ja molemmin puolin.
Leikkasinalapuolelta noin 50 mm soirot irti. mikä riitti kuivan väliaineen löytämiseksi.
Mutta ei ollut Divinycell kovin lujaa enää vaan, haperoa mustaa möhnää, jonka raavin .pois. . Vesi oli tehnyt tehtävänsä.
Jos väliaineena oleva balsa pehmenee, ei tee se itsemiehelle ole kovinkaan suuri työ korjata vauriota.
Tapa1 on leikata kannesta pala, purkaa laho, korjata ja liittää leikattu pala takaisin.
Tapa2 on porata muutama reikä ja injektoida hartsia onttoon kohtaan.
Korjauskustannukset lasketaan pikemminkin kympeistä kuin satasissa.
Ei asiasta suotta kannata meuhkata. Lasikuitu on kiitollinen aine. Sitä voi korjata pienellä rahalla loputtomiin.
Veneräätälin tavat ovat erikoisia. Tapa 2 on esitetty mm. Westin käsikirjassa. Käytännössä toimii vain hyvin pienellä alueella tapahtuneeseen vaurioon. Silloinkaan hartsi tuskin tarttuu likaisiin ja märkiin pintoihin. Tapa 1 kuulostaa erikoiselta. Yleensä leikataan auki joko sisä tai ulkokuori, kaavitaan märät aineet pois, hiotaan ja putsataan pinnat, laitetaan uudet tilalle ja laminoidaan kiinni. Vanhan kuorenpalan voi toki laminoida takaisin, jos työn tekee alapuolelta.
Siinäkin tapauksessa helpompaa on laittaa uutta lasikuitua päälle. Vanha pala pitäisi saada puristettua todella lujaa uuteen väliaineeseen, jotta liitos vastaisi uuden kuidun laminointia.
Olen tehnyt omaan veneeseeni tuon kansiremontin yläkautta. Siinä oli se hyvä puoli, että tuli maalattua ja tasoitettua kansi sekä irrotettua ja tiivistettyä kaikki helat. Alakautta tehtynä ei oikeastaan tule mitään näkyviä hyötyjä. Märkäkin kansi voi olla rakenteellisesti ihan riittävän vahva. Suurimmassa osassa vanhoja veneitä kannet ja peräsimet oivat kuitenkin enemmän tai vähemmän märkiä. Silti ne eivät mene siitä rikki.
Samaa mieltä edellisen kanssa tekotavoista. . Teen omaa remonttia alakautta koska korjataan kattoa ja alapintaan tulee vielä verhoilu .
Juu -tätähän tavalla 2 tarkoitin. Leikataan siis yläkuoresta pala. Kiitti korjauksesta.
Vanhan palan asettaminen takaisin paljon helpompi kuin uuden ulkokuoren palan tekeminen
Tapasi 2 oli: "Tapa2 on porata muutama reikä ja injektoida hartsia onttoon kohtaan"
Jos vain pienen palan leikkaaminen riittää, eli vaurio on pienellä alueella, niin alakautta varmaan käytännöllisempää. Pienen palan saa kiinnitettyä tukevasti takaisin paikalleen alapuoleltakin.
Otetaan koko kansi auki alakautta paloina, mut joka palan väliin jätetään parikymmentä senttiä kantta ehjäksi. Väliaineet saa sitenkin kaavittua koko alalta, uudet väliaineet tilalle ja palat takaisin paikalleen yksitellen.
Vastauksena aloittajan kysymykseen suosittelen pätevän venetarkastajan käyttämistä! Maksaa muutaman satasen mutta voi säästyä tuhansien remontilta ja mielipahalta.
Olen korjannut yhden balsaydin kannen Westin tuotteilla. Hermostuttavinta on purkuvaihe kun etsitään tervettä ydinainetta. Kun sen jostain avaa, menin alakautta, pääsee kyllä jyvälle mistä kohtaa kuoriminen on irti ydinaineesta. Kuivattaminen on hidasta mutta Divinycelliä on helppo työstää. Katselin aikanaan keilagastien askellusta ja siinä epätasainen jousto, siis kannen kohdat, kiinnitti huomioni. Niitä seuraan nykyisessäkin veneessäni koska pienehkölle alueelle rajattu korjaus menee hyvillä aineilla vielä ihan kausiylläpidon puitteissa. Isommat jättäisin ammattilaisille.
^Isoimmat jättäisin ammattilaiselle* just joo. Eihän sulla ollut varaa teettää sitä pienempääkään...
Koko kannen uusiminen maksaa n.30ft paattiin yli 10t ekee,tiedoksi vaan.