Olet nykyisin niin etäinen

En tiedä kuka kirjoittaja on, mutta en ole nähnyt kaipaamaani ihmistä ja siksi en ole moikannut.

Enpä sua välitä nähdä, sussa kun ei ole mitään näkemistä. Enkä aio moikata, vaikka itses vastaantulijaksi järjestäisitkin.

Anteeksi moikkamattomuuteni.

Johtuu epävarmuudesta, jonka ihastuminen aiheuttaa.
Sitä alkaa häpeämään omaa itseään, koska ei halua paljastaa/ tulla paljastetuksi. Alkaa miettimään että en kelpaa kuitenkaan niin..

Käytös muuttuu töykeäksi, koska se on hyvä muuri vaikka en muuta haluaisikaan kuin sanoa että " Hei, voidaanko tutustua paremmassa ympäristössä vailla muiden ihmisten aiheuttamia paineita? Ihan vaan tutustua vailla mitään ennakkokäsityksiä"

Jokin sinussa herättää ajatuksia, välillä ne saa laitettua taka-alalle, mutta ei siihen paljoa tarvitse kun ympyrä ajatuksineen on taas valmis kiertämään kehää. Kiinnostaisi todella paljon ottaa selvää, että mikä se on.

Palata niihin ajanjaksoihin kun silmiin katsominen ja hymyileminen oli välillämme normaalia.

Heitän pallon sinulle, en tiedä oletko varattu vai vapaa.. Varmaan varattu olet..

Tämmöistä ajatustenvirtaa tänne.

Se ois pysynyt normaalina tää palsta sekoitti kumpa en ois eksynyt tänne