KOSKETUS
Kuka mua koskettaisi,
sylissänsä lämmittäisi.
Kylmyydestä kärsin minä,
jääksiköhän jähmettynen.
Yksinään ei hyvä olla,
kokematta kosketusta.
Kädet jäässä, kuten jalat,
kaiherrettu sydänala.
Kiristää myös panta mainen,
pääni päälle asetettu.
Pettymysten sädekehä,
viestii tiedon vajavaisen.
Etsinköhän jostain toisen,
kohtalossa samanlaisen.
Sulaudumme toinen toiseen,
hellyttävään kosketukseen.
Unohdamme arjen harmaan,
vastuummekin aivan varmaan.
Huuma hetken eksytyksen,
tuottaa suuren kärsimyksen.
Jäätyy jääksi pettymyksen,
vai kenties uuden oivalluksen.
Kuka mua koskettaisi,
sylissänsä lämmittäisi.
Kylmyydestä kärsin minä,
jääksiköhän jähmettynen.
Yksinään ei hyvä olla,
kokematta kosketusta.
Kädet jäässä, kuten jalat,
kaiherrettu sydänala.
Kiristää myös panta mainen,
pääni päälle asetettu.
Pettymysten sädekehä,
viestii tiedon vajavaisen.
Etsinköhän jostain toisen,
kohtalossa samanlaisen.
Sulaudumme toinen toiseen,
hellyttävään kosketukseen.
Unohdamme arjen harmaan,
vastuummekin aivan varmaan.
Huuma hetken eksytyksen,
tuottaa suuren kärsimyksen.
Jäätyy jääksi pettymyksen,
vai kenties uuden oivalluksen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos....voisit kyllä VÄHÄN lähentyä minua
En uskalla. YSTÄVÄT JOELLA
Kolme ystävää kohtasin,
jotka joellein johdatin.
Joki yhdessä laskettiin,
alajuoksullako juhlittiin?
Kanssain ystävä ensimmäinen,
vaahtopäät oli vaudissaan.
Pelko valtasi vaeltajan,
virta vei menojaan.
Tuli toinen mun ystävä,
peloton oli nimeltään.
Ei peljännyt koskiakaan,
en arvannut aikomustaan.
Miks`et peljästy kuohuja veen,
näin itse mä ajattelen.
Jotain outoa sinussa,
herää epäilys minussa.
Viimein totuus kun paljastui,
häipyi luotani ystävä uus.
Hyvä että sä häivyit pois,
laskelmoiville sijaa ei ois.
Siitä tunnen mä ystävän,
alajuoksulla vielä on hän.
Kera lumpeitten, lintujen,
tosiystävät riemuiten.