Tätä kysymystä on käsitelty täällä jo aikaisemminkin mutta palataan jälleen asiaan, kun itsellä on siitä kokemusta. Minulle on kyllä nyt käynyt niin, että aikaisemmin vain netin kautta pidettyä yhteyttä on syvennetty tapaamalla kasvotusten. Ja alkuun sanon ettei nyt ole kysymys deittailemisesta tai sulhaskandista vaan ihan oikeasta ystävyydestä. Muutama viikko sitten sain viestin että ottaisitko vieraita vastaan jos tultaisiin? Minulla ei ole autoa ja en oikein pystyisi sinne matkustamaan ja mutta en oikein osannut odottaa tällaista kunniaa että ihan minua tapamaan tultaisiin.
Olen tavannut toisen näistä henkilöistä kerran jossain ja tervehtinyt ja vaihtanut muutaman sanan ja saanut selville että on oltu yhteydessä Suomi24-palstalla ja vaihdettu muutama meili. Meni sitten muutama vuosi kun ei ollut mitään tietoa ja yhteyttä kunnes sitten viime keväänä bongasin jälleen tämän henkilön jossain somejutussa, seurailin jonkin aikaa ja kommentoin nimimerkin takaa. Sitten tapahtui tämän ihmisen elämässä jotain mullistavaa ja siinä vaiheessa päätin astua esiin ja " tulla kaapista" ja otin yhteyttä sähköpostin kautta.
Liityin henkilön facebook-ryhmään ja olen sitten tutustunut hänen sukulaisiin ja ystäviin naamakirjan ja välistä henkilökohtaisten viestienkin kautta. Tällä viikolla se vierailu sitten tapahtui ja tämä henkilö ja yksi hänen perheenjäsenistään tulivat päiväseltään käymään. Oli kiva olla oppaana ja näytellä paikkakuntaa, syödä yhdessä ja viettää aikaa. Annoin paljon kirjoja matkaan "lukutoukille", ym.
Kyllähän se hieman jännittää tavata henkilöitä livenä, kun ei oikeastaan ole nähnyt kuin kerran vilauksella kauan sitten ja toista ei muuten kuin muutaman facebook-viestin kautta. Minun kohtaaminen ei kuulemalla ollut heille yllätys ja olin juuri sellainen kuin oli mielikuva syntynyt somen kautta, mutta kieltämättä minä kohtasin heissä paljonkin erilaiset persoonat. Olivat paljon rauhallisempia kuin olin saanut kuvan netin kautta. Päähenkilö tekee jopa Youtube-videoita ja puhuu niissä.
Täytyy myöntää että tapaaminen ei ollut ainakaan itselleni pettymys ja ei varmasti heillekään ja kyllä erohetkellä ilmeni sanoissa ja tunnelmassa ettei tavattu viimeistä kertaa. Keskustelu ja yhteys oli syvällistä ja aivan muuta kuin kohteliasta small talkia Ystävyytemme vain syveni. Ja yhteys elää edelleen somessa.
Ei sitä tiedä vaikka joku heistä seuraa tätäkin palstaa, mutta en paljasta tässä mitään henkilökohtaista ja halusin vain kertoa positiivissa mielessä että kyllä somenkin kautta voi saada oikeita ystäviä ja kohdata ihan aidosti.
Olen tavannut toisen näistä henkilöistä kerran jossain ja tervehtinyt ja vaihtanut muutaman sanan ja saanut selville että on oltu yhteydessä Suomi24-palstalla ja vaihdettu muutama meili. Meni sitten muutama vuosi kun ei ollut mitään tietoa ja yhteyttä kunnes sitten viime keväänä bongasin jälleen tämän henkilön jossain somejutussa, seurailin jonkin aikaa ja kommentoin nimimerkin takaa. Sitten tapahtui tämän ihmisen elämässä jotain mullistavaa ja siinä vaiheessa päätin astua esiin ja " tulla kaapista" ja otin yhteyttä sähköpostin kautta.
Liityin henkilön facebook-ryhmään ja olen sitten tutustunut hänen sukulaisiin ja ystäviin naamakirjan ja välistä henkilökohtaisten viestienkin kautta. Tällä viikolla se vierailu sitten tapahtui ja tämä henkilö ja yksi hänen perheenjäsenistään tulivat päiväseltään käymään. Oli kiva olla oppaana ja näytellä paikkakuntaa, syödä yhdessä ja viettää aikaa. Annoin paljon kirjoja matkaan "lukutoukille", ym.
Kyllähän se hieman jännittää tavata henkilöitä livenä, kun ei oikeastaan ole nähnyt kuin kerran vilauksella kauan sitten ja toista ei muuten kuin muutaman facebook-viestin kautta. Minun kohtaaminen ei kuulemalla ollut heille yllätys ja olin juuri sellainen kuin oli mielikuva syntynyt somen kautta, mutta kieltämättä minä kohtasin heissä paljonkin erilaiset persoonat. Olivat paljon rauhallisempia kuin olin saanut kuvan netin kautta. Päähenkilö tekee jopa Youtube-videoita ja puhuu niissä.
Täytyy myöntää että tapaaminen ei ollut ainakaan itselleni pettymys ja ei varmasti heillekään ja kyllä erohetkellä ilmeni sanoissa ja tunnelmassa ettei tavattu viimeistä kertaa. Keskustelu ja yhteys oli syvällistä ja aivan muuta kuin kohteliasta small talkia Ystävyytemme vain syveni. Ja yhteys elää edelleen somessa.
Ei sitä tiedä vaikka joku heistä seuraa tätäkin palstaa, mutta en paljasta tässä mitään henkilökohtaista ja halusin vain kertoa positiivissa mielessä että kyllä somenkin kautta voi saada oikeita ystäviä ja kohdata ihan aidosti.
Vastaukset 24
Vanhimmat
En ole.
Koska en ole enää lapsi.
H.
Siinäpä rehellinen vastaus mieheltä, joka pitää lirkkupuhelinta auki!D
En minäkään ole koskaan hakenut seuraa, tai peräti ystäviä netistä, mutta tylyn vastauksen annan puhelimessanikin, kun kauppiaat soittelee.
Tuskin hän ystäviä sillä hakeekaan.
Mitä sinä ensinnäkin tarkoitat oikealla ystävällä?
Ei, en ole somesta sellaisia etsinytkään. Minulla on tätä nykyä vain yksi oikea ystävä, jonka olen oppinut tuntemaan jo nuoruudessani ihan livessä. Nykyisin ollaan yhteydessä vain somen kautta. Että niinpäin.
Oikea ystävyys on juuri sitä että kokee että koetaan sieluntasolla yhteyttä, sympatiaa ja ollaan samalla aaltopituudella. Puhutaan syvällisesti ja niin että kumpainenkin taho on siinä mukana. Se on myös rinnalla oloa kun toinen väsyy, on heikoilla ja autetaan jopa konkreettisella tasolla. En ole minäkään somessa etsinyt vaan se on vain syntynyt ja tullut osaksi elämää. Minulla on toki useakin tosiystävä ja en yhdy siihen että tosiystäviä voi olla muutama.Ysävyys voi olla kuin ympyrä, joka on jaettu lohkoihin. Lohkoja edustaa erilasia ystäviä: jonkun sektori viittaa yhteiseen harrastukseen mutta on myös se jonkin henkinen juju että halutaan olla enemmänkin yhdessä, toisen kanssa on usko se pointti ja sitten on sitä muuta, ystävänä saattaa olla puolison sukulainen, työkaverin ym. Ihmisen elämä on niin monisäikeinen kokonaisuus että pitää olla surperjuttu jos yksi ihmissuhde täyttää kaiken. Ja voi sattui niinkin että se yksi bestis kuolee, mutta vaikka rapakon taakse, sairastuu ja ei jää enää aikaa ystävyyteen. Minulla on ystäviä joiden kanssa on pidetty yhteyttä ihan nuoruusvuosista. Kyllä se molemminpuolinen henkinen kumppanuus , kunnioitus ja halu pitää yhteyttä tulee spontaanisti olla. Jos hieman selvensi.
Minulla sinkkuna ja lapsettomana on tienkin aikaa pitää yllä monia ystävyyssuhteita.
Olen saanut ihan oikeita ystäviä.
Miespuolisia ja naispuolisia.
Läheltä ja kaukaa.
Somessa vuosien saatossa oppii tuntemaan ihmisen huomattavasti paremmin kuin monissa liveriennoissa. Puhumattakaan kapakkatutuista. Työtoveritkin voivat jäädä hyvin pinnallisiksi tuttavuuksiksi verrattuna someystäviin joiden kanssa on vaihtanut mielipiteitä kaikesta maan ja taivaan väliltä vuosikausien ajan.
Jäi sanomatta että ihan ilman etsimättäkin.
Lisään vielä että kun nykyään on yksinäisyys kansantauti ja ihmisten välille syntyy vain pinnallisia hyötysuhdekohtaamisia ja on vain sitä muodollista small talk-kohtaamista, työneuvotteluja, seurapiirihöyrinää, ym. niin tällainen kokemus olkoon rohkaisuna toisillekin. En ole yksinäinen enkä sillä tavoin ystävien puutteessa mutta ei koskaan ole hyviä ihmissuhteita liikaa. Kyllähän se jokin yhteinen juju kai täytyy olla ihmiset haluavat pitää kontakteja yllä: se voi olla harrastus, ihastuminen, usko, tai voi kai se olla vaikka henkinen kumppanuus. Ihminen on sosiaalinen ja tarvitsee toisia rinnalleen.
Tietenkin kannattaa olla varovainen ja pitää yllä yhteyttä somessa jonkin aikaa, ennen kuin ryntää pää kolmantena jalkana tapaamisiin. Olen minäkin törmännyt sellaiseen että joku haluaisi lähestyä "ketun häntä kainalossa" itsekkäistä syistä ja tulla vaikka toisen hyvän tahtoisuuden siivittämänä lomailemaan ym. tai majapaikan toivossa.
En ole.
En ole. Enkä ole halukaskaan tutustumaan tai ystävystymään. Pidän etäisyyttä.
Onhan noita enempi kavereita tullut ja osa syystä tai toisesta mennyt, kaksi oikeasti ystävää olen menettänyt, heitä kaipaan.
Netin kautta sain yhteyden ihmiseen, jota en ole tavannut yli kymmeneen vuoteen. Yhteys syntyi uudelleen ja tapaamme lähiaikoina.
Minulle ilmaantui ystävä lähes 50-vuoden takaa....vaikeuksia kun mielelläni laittaisin sydän hymiöitä jatkuvasti, eikä se ehkä ole oikein soveliasta :))))
Kyllä noin vanhalle ystävälle voi sydämiä laittaa, ketä se nyt haittaa.
Kerran kävi hieman ikävästi, kepeän sanailun ja hymiöiden vuoksi, kun yhden naispuolisen feispook kaverin mies luuli minun olevan iskemässä hänen vaimoaan :))
Väärinkäsityksiä syntyy helposti, sen olen huomannut myös täällä palstalla.
Luullahan jotta jne.
Totta kyllä, ja mistähän johtuen :)
Ehkä joillakin on vaan hirrrveän lennokas mielikuvitus ;)
Piñatan lyöjäkin osuu joskus oikeaan kun tarpeeksi huitoo :)
Monia tuttavia, lukuisten harrastusten kautta, ja yksi hyvä ystäväkin :)
En todellakaan ole.
Kyllä tältäkin palstalta varmasti löytyy ystäviä kun vaan tutustutaan paremmin. Fasessahan on hyvä kun on reaaliaikainen kuva niin ei tule pettymyksiä ulkonäön suhteen :)
Minun läheisin ihmiseni kuoli vuosia sitten. Hänen kanssaan saattoi puhua avoimesti mistä vain. Hän oli paljon minua vanhempi, mutta nuori mieleltään. Nyt on monia yhteydenpito-ystäviä.
Ehkä voisin varovaisesti tutustua johonkin jossain kodin ulkopuolella aluksi. Jos yhteistä löytyisi, ehkä lähemmin. Mitään akuuttia hätää ei ole ihmisiä etsiä. Yhdistyksiin en halua liittyä.
Jos olisin yksinäinen niin hakeutusin kokeeksi johonkin uskonnolliseen ryhmään tai piiriin.
Olin ennen vapaaehtoistöissä, en enää. Ensinnäkin kulkeminen olisi hankalaa kun ei ole auto käytössä, toisekseen en halua enää. Autan rahallisesti eri tahoja, riittäköön se.
Jokainen osaa päättää itse ihmissuhteensa. Itselleni riittää työssä käyvän talouden huolehtiminen ja pihamaa.