Miksi Tesoman murha oli "murha"?

"Harvemmin henkirikoksia tehdään harkitsematta ja sekä humaanilla että lempeällä tavalla, joten luonnollisesti tutkinnan aikana on usein syytä epäillä murhaa ainakin siihen asti"

Ei taposta tule murhaa vaikka on harkintaa käytetty, lain mukaan pitää olla "vakaata harkintaa". Eikä riitä että teko on julma ja raaka, pitää olla erityisen julma ja raaka teko. Murhan tunnusmerkit on siis asetettu todella korkeaksi, minun mielestä liian korkeaksi.

Kenties yllä olevaan vastaukseeni on lisättävä, että pelkkä ruumis ei yleensä kerro tappajan harkinnan vakaudesta taikka harkinnan puutteesta. Tutkijoiden tiedossa saattaa olla muita seikkoja, joiden nojalla on syytä epäillä vakaata harkintaa uhrin hengiltä saamiseksi. Näin on jos löytyy esimerkiksi merkkejä, että uhria ollaan aiemmin seurattu taikka uhkailtu. Uhrin käytös saattaa myös vihjata, että hänet on houkuteltu surmaamispaikalle. Nämä seikat eivät tietysti suoranaisesti kerro tekijän vakaasta aikeesta surmata uhrinsa, mutta sitä voi olla syytä epäillä. Näin tekoa tutkittaisiin murhana, kunnes teon todennäköinen tekijä kertoo syistään teon tekemiseksi, jolloin teon taustojen ja tekohetken tapahtumien perusteella häntä saatetaankin murhan sijasta syyttää taposta.

Ruumiissa olevat jäljet, jotka aiheuttamalla henki on saatu ruumiista irtoamaan, saattavat kertoa aikaa vievästä tavasta aiheuttaa toiselle kärsimystä tavalla, joka yleisen elämänkokemuksen mukaan todennäköisesti aiheuttaa kuoleman. Tällöin voitaisiin puhua erityisen raa'asta ja julmasta tekotavasta, joka tekee henkirikoksesta murhan, vaikkei teko muutoin osoita vakaata harkintaa ja aikomusta uhrin surmaamiseen.

Toisaalta uhrin puukottaminen yhdellä pistolla asiantuntevasti saa aikaiseksi uhrin hengenlähdön siinä missä tämän puukottaminen sata kertaakin. Yksi pisto saattaa kuitenkin olla sattumanvarainen, ja tehty esimerkiksi tarkoituksessa torjua uhkaa, jonka henkensä menettänyt on tekijälle aiheuttanut. Jos uhria on puukotettu kerran ja puukko on osunut vaikkapa suoraan sydämeen taikka muuhun suureen valtimoon ja uhri on kuollut parissa minuutissa, voinee olla mielekkäämpää epäillä murhaa kuin kuolemantuottamusta.

Sata pistoa puukolla kertoo jokseenkin vakaasta surmaamistarkoituksesta, mutta tällöinkin pistot on saatettu tehdä voimakkaan tunnekuohun vallassa, jolloin tekijä ei ole oikeastaan ajatellut tekonsa seuraamuksia, vaan vain purkanut vihansa johonkin. Tällaisessa tapauksessa on luonnollisesti syytä epäillä, että on tapahtunut murha. Tuomioistuin saattaa kuitenkin päätyä toisenlaiseen lopputulokseen syyttäjää, todistajia ja puolustusta kuultuaan.

Poliisin tutkinnassa käyttämä rikosnimike ei siis välttämättä ole se, mistä teosta epäiltyä tullaan syyttämään.

Mitä tulee käsityksiin vakaasta harkinnasta sekä erityisestä raakuudesta ja julmuudesta, on niiden määritteleminen suhteellista. Tuomioistuinkäytäntö saattaa siis vähitellen alkaa pitää tietynlaista tapaa surmata ihmisia tavanomaisena, koska sellaista esiintyy usein. Yleensä pohditaan onko uhri kärsinyt enemmän kuin henkirikosten uhrit keskimäärin. Tuntenut pelkoa taikka kipua kauemmin taikka enemmän kuin keskimäärin.

Rikoslain teonkuvauksessa käytetään kuitenkin termiä erityisen, ei poikkeuksellisen. Minusta teko voi olla erityisen julma ja raaka, vaikkei se olisikaan keskimääräiseen nähden poikkeuksellisen raaka taikka julma.

Toisaalta rikosnimikkeet ovat vain asioiden kutsumista tietyillä nimillä. Huolestuttavampaa on minusta tuomioistuinkäytännön jatkuva ja jo käytännöksi muodostunut tapa mitata rangaistuksia lakisääteisten minimien mukaan, ellei tapauksessa ole jotain erityisen raskauttavaa.

Toinen huolestuttava piirre koko rangaistuskäytännössä on, että ehdottomina määrätyt vankeustuomiot, ne mitkä ylipäätään ehdottomina määrätään, ovat käytännössä huomattavasti lyhyempiä kuin tuomio antaisi ymmärtää. Miksi ihmeessä rikoksesta vapausrangaistuksen saanut pitäisi päästää vapaaksi, kun on suorittanut tuomiostaan kaksi kolmasosaa? Ensikertalaiset pääsevät vapaalle jo puolen tuomion jälkeen. Lisäksi alle 18 vuotiaille, mutta 15 vuotta täyttäneille lasketaan tuomiosta neljännes pois.

Ehdollisiin tuomioihin liittyy koeaika, jonka aikana tehdyt rikokset saattavat aiheuttaa, että kynnys vankeusrangaistuksen määräämiseen tuomioon johtaneiden tekojen kaltaisista teoista alenee koeaikana.

Ehdotomiin vankeusrangaistuksiin liittyy puolestaan ehdonalainen vapaus. Tämä vapaus ei siis ole vankeusrangaistusta vaan vapautta.

Kun esimerkiksi 17 vuotias puukottaa kaverinsa kuoliaaksi humaanilla ja lempeällä tavalla. Tuomitaan hänet vankeuteen taposta, jonka minimi on 8 vuotta. Koska tekijä on alle 18 vuotta, vähennetään tuomion pituudesta neljännes, eli 2 vuotta. Lusittavaa jäi 6 vuotta. Kun käytännön mukaan hänet on ensikertalaisena päästettävä ehdonalaiseen vapauteen jo puolet tuomiosta kärsittyään, on hän vapaa jo kolmen vuoden kuluttua vangitsemista.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa, että pitkän tutkinnan tapauksessa, jonka aikana tekijä on ollut vangittuna, ja aikaa vieneen käräjä- sekä hovioikeuskäsittelyn jälkeen, tekijä lähtee tuomion julistuksen jälkeen oikeussalista vapaana miehenä.

Oikeusvaltiossa kaikilla on oikeuksia, kaikkein vähiten uhrilla.

asdgdafgdgrg kirjoitti:

"Harvemmin henkirikoksia tehdään harkitsematta ja sekä humaanilla että lempeällä tavalla, joten luonnollisesti tutkinnan aikana on usein syytä epäillä murhaa ainakin siihen asti"

Ei taposta tule murhaa vaikka on harkintaa käytetty, lain mukaan pitää olla "vakaata harkintaa". Eikä riitä että teko on julma ja raaka, pitää olla erityisen julma ja raaka teko. Murhan tunnusmerkit on siis asetettu todella korkeaksi, minun mielestä liian korkeaksi.

Kyllä, aivan liian korkeaksi.

Minkä "varalta" murhaajalla on pitänyt olla veitsi mukana?