Se on sunnuntai

Juuri mietin, että tuskiin koskaan enää. Ohimennen ehkä, jos sitäkään.

En tiedä ,toivottavasti ensiviikolla :)
Mutta auttaako sekkään???
Jos alkavat kuhertelemmaan , mokomat kyyhkyläiset :(

Meni just suihkuun joten menee ainakin 5min ennen kuin tavataan seuraavan kerran :'(

Noin kahden kuukauden kuluttua.

Toivottavasti nähdään lähiaikoina! <3

Ehkä huomenna. Nautin tästä rauhasta eli vielä ei ole ikävä.

Tein laskutoimituksen kysymystäsi varten. Noin 3 prosentin mahdollisuus olisi tavata hänet esim huomenna, mutta jos laskee hänen näkökulmastaan onko minut mahdollista tavata huomenna, laskee prosentti noin yhteen,ellei jopa alle.

30 prosentin mahdollisuus on nähdä hänet kuukauden sisään. Jos kuitenkin laskee prosentuaalisesti onko minut hänen mahdollista nähdä seuraavan kuukauden aikana laskee prosentit noin 10 prosenttiin, ellei allekin. Liikaa muuttuvia tekijöitä, laskua ei voi suorittaa tarkalleen. Voi olla myös niin että on sama 30 prosentin mahdollisuus.

Tänään olisi noin 60 prosentin mahdollisuus nähdä häntä, mutta se on täysi villiveikkaus ja haave päättely sumentaa laskukykyä. Joten tähän laskutapaan ei voi luottaa.

Edellä olevissa laskutoimituksissa on käytetty tiettyä kaavaa. Kaava ei toimi jos toinen toimii ja heittäytyy menemään tämän maailman menojen mukaan syystä taikka toisesta :D

Sataprosenttisen varmaa on se että näemme kyllä <3 <3

Totta, viimeinen lause olisi voinut kuulua paremminkin niin, että on 100 prosenttisen varmaa että näen hänet nyt jos silmäni suljen <3 <3
Änn yy tee nyt <3 voi että sentään <3
Ups nyt näin sen herkku pepunkin.

Sinulle....

En tiedä onko tämä suru ja kaipaus hellittänyt yhtään viimeisen parin vuoden aikana.Ehkä se on jotenkin muuttanut muotoaan, syventynyt.Kirjoitin joskus sinulle näin: "Kun kantaa surua tarpeeksi kauan mukanaan, niin ei enää erota sinua ja surua.Ne tulevat sinuksi ja ovat osa sinua. Minä tiedän, kyyneleet kasvoivat minuun kiinni..." Kirjoitin tämän joskus silloin kun aina hävisit kuukausien päähän...enkä kuullut sinusta mitään..

Minä ajattelen sinua paljon.Kaipaan.Tykkään ja tunnen hellyyttä sinua kohtaan.Olen toivonut kohtaamistasi. En tiedä oliko tänne palstalle tuleminen hyväksi.Ainakin se on pitkittänyt omaa prosessia ja tuonut erään "todellisuuden" omakohtaiseksi kokemukseksi.

Minä kipuilen tunteitteni kanssa joka päivä. Koen,että meidän kahden välinen suhde on platoninen edelleen vaikka siinä on mielikuvien tasolla ehkä seksuaalisiakin piirteitä.

Olen yrittänyt löytää yhteystietojasi.Olisin soittanut tai kirjoittanut sinulle.Haluaisin puhua kanssasi. Entiseen numeroosi olen laittanut viestejä ja soittanutkin.Jostain syystä en tavoita sinua.

Ehkä ajattelet minun pelkäävän tai väistelevän sinua.Ei se sitä ole. Tämä palsta ei vain ole ollut minulle samanlainen purkupaikka kuin sinulle. Minulla on työni ja oma elämäni. Minä en mieti statusta, rahaa tai kolleegojani. Lähimmät heistä tietävät kipupisteeni. Myös sinun merkityksesi elämässäni.

Olisin jakanut mielelläni kaiken tämän kasvotusten kanssasi, ehkä enemmänkin.Nyt se ei ole mahdollista. Kaikki lukevat tämän.Kuka tahansa voi kirjoittaa tämän jälkeen mitä tahansa.Näin se menee. Silti halusin kirjoittaa sinulle.Ehkäpä jaksoit lukeakin tämän. Siitä olen iloinen sinun puolestasi että sinulla on kirjoittamisen lahja ja musiikin kautta voit tulkita tunteitasi täällä. Ne ovat sinun terapiaasi rakas.
Voi hyvin.Olet rakas minulle.

Varmaan jouluna sitten. Eli kaksi kuukautta, kun en itse kuitenkaan uskalla ottaa yhteyttä. Ja yhteisten kaverien vanavedessä nähdään luultavasti. Olen luuseri, kun en pysty soittamaan tai laittamaan hänelle viestiä, vaikka hän herättää minussa syviä rakkauden tunteita - ehkä vahvempia kuin kukaan koskaan.