Oikeus omaan mieleen

Jokaisella tulee olla oikeus omaan tilaan mitä kutsutaan mieleksi, omaan koskemattomuuteen, oikeus ilmentää kärsimystään miten haluaa kunhan ei vahingoita muita ja oikeus sairaudentiloiksi kutsutuista henkisen pahoinvoinnin tiloista huolimatta päättää, mitä kemiallista tajuntaan vaikuttavaa ja tajuntaa muuttavaa lääkeaineeksi kutsuttua kemiallista ainetta haluaa käyttää. Vaikka olisi vajavainen ja sairaaksi todettu psykiatrian omien mittapuiden mukaan, ihmisellä tulee olla oikeus päättää tällaisista asioista ja kieltäytyä aineista, joilla voi olla myös negatiivisia seuraamuksia hänen elämänlaadulleen ja terveydelleen sekä mielensä hyvinvoinnille.. Tällaisten oikeuksien polkeminen on rikos toisia ihmisiä kohtaan ja toisen ihmisoikeuksia kohtaan, sillä jokaisella tulee olla oikeus omaan mieleen ja omaan lääkitsemättömään mieleen. Tällaisten oikeuksien polkeminen voi traumatisoida ihmisen. Nämä on asioita, joiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta ne ei ole, vielä vuonna 2017.

Ihmisten inhimilliseen kohteluun ei sovi pakkolääkitseminen, mitä harjoitetaan osastoilla. Ihmisten inhimilliseen kohteluun ei sovi väkisin toisen kehoon tuupatut injektiot, fyysiseen koskemattomuuteen loukkaaminen ja aineiden laittaminen toisen kehoon ilman lupaa. Tällaiset teot mitä psykiatria läpi historian on suorittanut toisille ihmisille pitäisi todeta epäinhimilliseksi ja pakkolääkintää kidutukseksi, sillä tällaisten toimenpiteiden uhreiksi joutuneet voivat täysin kokea mielensä pakkomuokkaamisen kemikaaleilla kidutukseksi. Kidutuksen uhrien ja tällaisesta kohtelusta traumatisoituneiden tuska pitäisi yleisesti hyväksyä.

Mielenterveyspotilaiden oikeuteen tulee kuulua oikeus kieltäytyä "lääkkeistä", siinä missä syöpäpotilaiden. Teoriaperusta lääkkeiden suosimiseen ja tehokkuuteen psykiatriassa ei ole niin vankka, että tällaiset "hoitotoimenpiteet" ovat oikeutettuja.