Autismi, tyhjyys, apatia?

limbossa

Olen 31v mies. Aina ollut sosiaalisesti onneton, ei ymmärrystä kehonkielestä, rivien väleistä, esim. jos joku esittää olevansa vihainen tai iloinen vaikka on todellisuudessa jotain muuta. Aika kuiva, persoonaton ja asiakeskeinen. Eleetöntä ilmeilyä. Kavereita välillä tulee ja suurin osa myös menee, kai lähinnä omasta inaktiivisuudesta johtuen. En ole koskaan välittänyt sosiaalisista ulkonakäymisistä tai turhanpäiväisestä puhelusta, joka tuntuu luonnottomalta ja rasittavalta. Silti tavallaan harmittaa kun kaikki muut ympärillä ainakin näennäisesti osaavat pitää hauskaa, kun taas itse ei koskaan saa mielihyvää mistään.

Nyt olen apatisoitunut (ja yksinäinen), kun ei ole mielenkiinnon kohteita, tai sitten ei vaan jaksa keskittyä mihinkään kovin kauaa. Vaikka joku voisikin olla hetken aikaa kiinnostavaa, uudelleen aloittaminen ja kiinnostuminen voi olla ihan yhtä vaikeaa kuin alussa. Ehkä ainut mitä osaan hoitaa hyvin ja lähes pakkomielteisesti ovat raha-asiat.

Pähkinänkuoressa elämä on siis harmaata, mutta tähän onkin ehtinyt jo tottumaan kun ei muusta tiedä. Varmaan jotain masennustakin seassa. Ei oikein ole päämäärää ja vaikka olisi, tämä tila varmaan pitkälti rajoittaisi minkään toteuttamista.

Ei siis ole mitään diagnooseja mistään. Epäilen kyllä vahvasti autismia ja mietinkin että liekö tuo apatia tyypillinen oire? Onko hyötyä ryhtyä hakemaan diagnoosia? Jos on jotain lääkityksiä olemassa tällaisten "ominaisuuksien" hoitoon, onko joku kokenut niitä hyödyllisiksi? Onko ylipäätään kellään vastaavia kokemuksia? Jotain mistä piristyisi. Ei jaksa enää edes harmittaa enää koko tilanne, vaikka pitäisi, ja se on mikä itsessään harmittaa ja miksi pitäisi ehkä jotain tehdä.

9

815

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Itediagnoosisi

      pitää paikkansa. Potilas on tilansa paras asiantuntija. Tosin Autismi ei ole sairaus, vaan ominaisuus siinä missä värisokeus, vasenkätisyys, yms.

    • Aspergerinfo_YP

      Itse olen aina itseni diagnosoinut, masennuksen, Aspergerin ja fyysiset sairauteni. Jälkeenpäin olen saanut niistä viralliset diagnoosit kerrottuani lääkäreille, miltä minusta tuntuu ja minkälaisia tutkimuksia tulisi minulle tehdä. Virallinen diagnoosi helpottaa oloa siinä mielessä, että ainakin itse olen niiden johdosta saanut tarpeellista tukea eri paikoista, jos diagnoosia ei olisi näistä ollut, en olisi nyt niin onnekkaassa asemassa, missä olen.

    • elämä.on.arpapeliä

      Olen apTa puolet vanhempi mies. Tänään on taas niitä päiviä kun tuntuu että elämäni on ollut melko työläs ja paska reissu.
      Ei ole lapsia, joka onkin onnekas juttu myös yhteiskunnan osalta. Olisin 0-itsetuntoni takia vaatinut heiltä mahdottomia, siis tuhonnut.
      Kun olen sosiaalisesti avuton enkä pysty asumaan toisten kanssa, laitoin elämäntehtäväkseni oman asunnon hankkimisen.
      Kun aikani murehdin ihmisten loukkaavia asenteita, johtuen kömpelyydestäni, märehtiminen loppuu ja funtsin että menee se se elämä näinkin.
      Omat "sopeutumisikkunani" voi joskus harvoin avautua. Voin kommunikoida joidenkin ihmisten kanssa mutkattomasti.
      Sitten luukku menee taas kiinni, en voi ottaa vastaan annettua tukea ja apua. Meillä on ollut suvussa umpiautismiakin.
      Monet aikuiset bihmiset pelkäävät ja karttavat minua. "Se voi tarttua" asennetta. Se on iloni, että nousin alkoholismistani ja että lapset hyväksyvät oudon tyypin sellaisenaaan. Osaan lukea heidän ele ja asennekieltään; ei tuo paha ole....

    • aloittajalisää

      Voisi edelleen lisätä että olo on kuin olisi päänsä sisällä vankina, elellen muissa maailmoissa. Ei ole koskaan saanut oikeaa mielihyvää eikä "palkintoa" missään asiassa Kaikki on vaan pinnallista ja näin ollen miksi panostaa tai tehdä mitään. Voisi kai sitä jotain koittaa harrastaa, mutta sekin on minkä tahansa osalta korkeintaan pinnallista. Sosiaalisuhteiden luominen onnistuu ainakinjoten kuten tilapäises, mikäli vastapuoli on aktiivinen joka peittää oman assosialisuudenkin, oma-alotteisesti en viitsi (kykene?) tekemään mitään asian eteen.

      Apatia tässä kaikessa on juuri sitä kaikkein tappavinta. En tiedä johtuuko tämä sitten elämän olosuhteista vai onko kyseessä jokin lääkkeillä ja poppakonsteilla parannettava asia. Sen tiedän että tämä olo on ollut alusta asti ja sen vuoksi elämä on tehnyt kohdallani väistöliikkeen. Aion joka tapauksessa kertoa tästä jollekin. Ei siinä enää menetä katsoa, muuttuuko mikään vai ei.

    • Kyllä aivan täysin. Elämä ihan pelkkää helvettiä. Pitäisi saada pikaisesti lippu Alankomaihin, että pääsisi loppupiikille eutanasiaan.

    • juu3

      Etsi kunnianhimoa, ole mielummin sinä itse, etkä sinä porukassa

    • ehtoota

      Onks näihin vaikea saada diagnoosia? eka terveyskeskus lääkärille vai?

    • xcbzxbx

      Onks diagnoosin saaminen helpompaa näihin vaivoihin julkisella vai yksityisellä puolella? kumpaan kannattaa mennä. psykiatrille ainakin vai?

      • kalaa.söisin.aina

        Minuu assimiehenä ohjeistettiin niin ettei pätevää diagnoosia voi saada ilman psykiatrin lausuntoa. Mitään etuisuuksia en voi tietenkään diagnoosista saada, mutta kiinnostuksen takia...
        Myös jonkun asten bibolaarisuutta minulla kanssa on, ei kuitenkaan diagnoosiksi asti.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et siis vieläkään

      Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k
      Ikävä
      51
      2274
    2. Hyvä että lähdit siitä

      Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖
      Ikävä
      26
      1117
    3. Aavistatko että moni tietää

      Vai ollaanko hyvin vedätetty pokerinaamalla. No kun vähiten odotat niin yllätämme sinut
      Ikävä
      82
      992
    4. Yritin saada

      Vastauksia mutta et voinut olla rehellinen ja kaiken kannoin yksin. Halusin kovasti ymmärtää mutta en voi enää ymmärtää.
      Ikävä
      11
      914
    5. Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa

      Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt
      Maailman menoa
      55
      902
    6. Onko vielä

      mahdollista nähdä?
      Rakkaus ja rakastaminen
      68
      883
    7. Olisitko mies valmis?

      Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me
      Ikävä
      127
      867
    8. Kronikat..

      Mikä hele… on tää yks kronikat mikä suoltaa facessa kaikkea julkaisua ja AINA samoista firmoista imatralla??? Eikö ne mu
      Imatra
      10
      783
    9. vieläkin sanoa voin...

      💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos
      Ikävä
      22
      783
    10. Täällä istun ja mietin

      Miten paljon haluaisin katsoa sinua juuri niin kuin haluaisin katsoa sinua. Rakastavin silmin. Näkisit vihdoin senkin pu
      Ikävä
      49
      759
    Aihe