Hei,
onko kohtalotovereita? Kertokaa kaikki vinkkinne taudin parantamiseen tai edes olon helpottamiseen.
Tässä oma kertomukseni lyhyesti:
Tauti alkoi salakavalasti vajaa vuosi sitten loka-marraskuussa. Jalkapohjaan tuli kovettumaa, sitten iho alkoi halkeilla. Haavat olivat tosi kipeitä, joten menin lääkäriin. Sain kortisonivoidetta, jota en kuitenkaan uskaltanut käyttää avohaavaan. Jalkapohjien iho alkoi nopeasti paksuuntua, kuivaa ja irrota "parmesan lastuina". Kärsin vaivastani kuukausia ennen kuin tammikuussa menin uudelleen työterveyslääkärille ja sain lähetteen ihotautien poliklinikalle. Siellä sitten todettiiin tämä psorin muoto koepalalla ja silmämääräisellä tarkastelulla. Sain kortisonivoidetta lisää ja antibioottikuurin turvonneisiin, tulehtuneisiin jalkohini. Tässä vaiheessa myös kädet alkoivat oireilla: iho kämmenissä kuivi, lohkeili, käden viivoihin ja sormenpäihin tuli pieniä, kipeitä haavoja. Rasvasin niitä ja jalkoja hullunlailla. Tilanne paheni kesää kohti ja kontrollikäynnillä kesäkuussa lääkäri määräsi Neotigasonia hoidoksi. En kuitenkaan aloittanut kuuria sivuvaikutusten pelossa.
Kesän kärsin, samoin alkusyksyn. Sitten pyysin uuden ajan toiselle ihotautilääkärille ja pääsinkin sinne heti kohta. Hän suositteli Trexania, jota nyt alan sitten käyttää röntgentutkimusten valmistuttua.
Minua pelottaa tuokin lääke, mutta pakko jotain kokeilla.
Kertokaa omista kokemuksistanne ja jos olette jostain saaneet helpotusta vaivaan. Haluaisin myös kuulla onko joku saanut Trexanista apua.
Minun kohdallani tauti on pilannut koko elämän. En ole lähes vuoteen pystynyt liikumaan entiseen malliin, en käymään lenkillä tai muuta. Seuraus: painon nousu. Lisäksi olen väsynyt ikuiseen rasvaamiseen, josta tulee vain hetken hyöty. Käsineet on aina käsissä. Sosiaaliset tilanteet eivät houkuta. Oikeastaan ne ahdistavat. Esim. tulossa oleva pikkujoulukausi.
Olen 57 vuotias nainen, jolla ei koskaan ole ollut mitään ihosairauksia eikä suvussakaan ole tietoa niistä.
onko kohtalotovereita? Kertokaa kaikki vinkkinne taudin parantamiseen tai edes olon helpottamiseen.
Tässä oma kertomukseni lyhyesti:
Tauti alkoi salakavalasti vajaa vuosi sitten loka-marraskuussa. Jalkapohjaan tuli kovettumaa, sitten iho alkoi halkeilla. Haavat olivat tosi kipeitä, joten menin lääkäriin. Sain kortisonivoidetta, jota en kuitenkaan uskaltanut käyttää avohaavaan. Jalkapohjien iho alkoi nopeasti paksuuntua, kuivaa ja irrota "parmesan lastuina". Kärsin vaivastani kuukausia ennen kuin tammikuussa menin uudelleen työterveyslääkärille ja sain lähetteen ihotautien poliklinikalle. Siellä sitten todettiiin tämä psorin muoto koepalalla ja silmämääräisellä tarkastelulla. Sain kortisonivoidetta lisää ja antibioottikuurin turvonneisiin, tulehtuneisiin jalkohini. Tässä vaiheessa myös kädet alkoivat oireilla: iho kämmenissä kuivi, lohkeili, käden viivoihin ja sormenpäihin tuli pieniä, kipeitä haavoja. Rasvasin niitä ja jalkoja hullunlailla. Tilanne paheni kesää kohti ja kontrollikäynnillä kesäkuussa lääkäri määräsi Neotigasonia hoidoksi. En kuitenkaan aloittanut kuuria sivuvaikutusten pelossa.
Kesän kärsin, samoin alkusyksyn. Sitten pyysin uuden ajan toiselle ihotautilääkärille ja pääsinkin sinne heti kohta. Hän suositteli Trexania, jota nyt alan sitten käyttää röntgentutkimusten valmistuttua.
Minua pelottaa tuokin lääke, mutta pakko jotain kokeilla.
Kertokaa omista kokemuksistanne ja jos olette jostain saaneet helpotusta vaivaan. Haluaisin myös kuulla onko joku saanut Trexanista apua.
Minun kohdallani tauti on pilannut koko elämän. En ole lähes vuoteen pystynyt liikumaan entiseen malliin, en käymään lenkillä tai muuta. Seuraus: painon nousu. Lisäksi olen väsynyt ikuiseen rasvaamiseen, josta tulee vain hetken hyöty. Käsineet on aina käsissä. Sosiaaliset tilanteet eivät houkuta. Oikeastaan ne ahdistavat. Esim. tulossa oleva pikkujoulukausi.
Olen 57 vuotias nainen, jolla ei koskaan ole ollut mitään ihosairauksia eikä suvussakaan ole tietoa niistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14763699/tapa-psoriaasis
Lue ja hoida pois.