Olen kokenut hyvien ajatusten auttavan siihen tilanteeseen, kun minulle tulee tunteeton ja ilkeä olo. Se tunteeton olo kohdistuu muihin ihmisiin ja haittaa minunkin oloani tehden minusta ilkeän muille. En tiedä mistä se johtuu, mutta olen työn alla sen tunteettomuuden poistamisessa.
Hyväntahtoisuutta
kohtihyvää
16164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ok, hyvä juttu. <3
Hyvä, että edes joku ymmärtää. Siihen olisi hyvä löytää syy. Usein yksin ollessa tämä tunteettomuus tulee ja siinä mukana aika ilkeitä ajatuksia muista ihmisistä. Ylimielisyyttäkin.
Niin, ymmärrän vähän, nyt kun itse otit esiin, hyvä kun kerrot. Jokin defensio, syy löytyy varmasti, kun käyt läpi elämääsi.
Voi olla, että yritän sillä suojella itseäni. Mutta en ymmärrä miksi suojelen, jos ei ole mitään vaaraa ja jos asiat eivät mene haluamalla tavalla niin silloinkin tämä tulee esille. Usein teen sillä vain itselleni haittaa ja alkaa ärsyttämään se, että en pysty olemaan siinä mielentilassa ystävällisempi muille.
Mania, welcome to the club. Minulla oli moisia oireita 2-3 kertaa vuodessa. Sain lääkityksen enkä ole kokenut kyseisiä oloja enää. Kannattaa mennä lääkärille ja kertoa vaivasta, jos koet sen tapahtuvan tietyin väliajoin. Testit tehdään kyllä asian varmistamiseksi, mutta voi olla mahd syy näihin kiukkuihin, jotka koet tuhoisiksi itsellesikin. Nämä ilkeily ja tuhoisat vaiheet pilaavat ihmissuhteesi jne. Maaninen ihminen ei huomaa sairauttaan itse. Hope you the best...
Ei varmasti ole mania. En koe itselläni univaikeuksia, korostunutta mielihyvää tai muuta. Itsetuntoni on aina ollut matalalla. Se on enemmänkin masentava ja muita piikittelevä tunne kuin tuntien itseni paremmaksi muita. Ylimielinen saatan olla, mutta en liiakseen. En käytä mitään huumausaineita.
Hyvä jos koet asian olevan niin, mutta ei mania pelkästään huumausaineista laukea.... niistä se voi laueta helpommin ihmisille, joilla ei ole suvullista perimää maniaan.
Ei minulla ole maniaa. Ei mikään niistä piirteistä sovi minuun.
Vois sopia itseenkin...
Ai tuo sama tunteettomuus?
Ei, tai en tiedä, mutta samat ilmenemismuodot kuitenkin. Taistella väärinymmärryksen kanssa on ehkä lähempänä. . .
Mikä väärinymmärrys?
Sitä, että käsittää asioita tahallaan väärin. Valitsee pahan ja negatiivisen, hyvän ja myönteisen katsantokannan sijaan. On pessimistinen lähtökohtaisesti. Se ei ole oikeastaan kovin tiedostettuakaan. Siinä hankkii itselleen ikään kuin rangaistuksen. Käyttäytyy huonosti ja loukkaavasti, saa vastalahjaksi loukatun reaktion, joka taas vahvistaa negatiivisen viestin itsellesi. Eli pahin skenaario toteutuu juuri niin kuin ajattelitkin sinulle tapahtuvan. Et anna lupaa itsellesi nauttia hyvästä. Et anna itsellesi lupaa olla haavoittuva, et anna itsesi rakastaa. Olet pelkuri, koska ennakoit kun. Ei edes jos vaan kun.
Kummallisia ovat ihmismielen koukerot ;)
En saa itse loukkauksia vaikka käyttäydyn ilkeästi ja tunteettomasti. Se on vain minun mielentila ja kuitenkin pyrin muuttamaan sen positiiviseksi ja hillitsen sitä niin, että en ainakaan sanallisesti loukkaisi ketään. Se vain pahuus näkyy minusta sillä hetkellä, mutta en anna sen hallita minua. Nautin kyllä hyvästä ja olen haavoittuva. Enkä ennakoi mitään. Rakkaus aiheuttaa minulle pelkoa, mutta se on kokonaan eri asia sitten kun tämä yksinäisyydestä ja ihmisistä tuleva tunteettomuus ja ilkeys.
Sittenhän kaikki on hyvin. Ei kukaan ole pyhimys ;D
Kaikki ei ole hyvin, koska itse saan tuollaisia tunteettomia ja ilkeitä kohtauksia. En halua olla muille ilkeä tai näyttää ilkeältä.