Kuinka tärkeä kaivattusi on/oli sinulle?

Oli hän tärkeä. Se tunne teki hänestä minulle tärkeän. Universumi ei halunnut meitä yhteen ainakaan vielä. Joko hän ei ollut siihen valmis tai minä en ollut. Odotan häntä vaikka ikuisuuden.

Hän näytti minulle mitä on rakkaus, kaipuu ja luopumisen tuska.

Luovutin. Minä en tarvitse miestä, joka aiheuttaa vain draamaa ja mielenterveysongelmia minulle.

https://www.youtube.com/watch?v=9TqUlGyWSEk

Monta kertaa ajattelin luovuttaa ja luovutinkin, mutta jokin aina veti takaisin. Ajattelin, että hänellä on jo kaikki mitä haluaa ja minä olen liikaa, ei hän minua pyytänyt elämäänsä, se olin minä, joka ei osannut päästää irti. Minun tunteeni, jotka eivät hellittäneet.

Nyt olen väsynyt taistelemaan vastaan. Hän vain on tärkeä ja ainoa laatuaan. Miksi kiusata itseään yrittämällä kulkea väkisin pois, oten kuljen tätä omaa polkuani, mutta vihellyksen kantaman päässä.

Olen kaikenlaisia suhteita nähnyt jo ja joskus kannattavuus aloittaa edes suhdetta on nolla, vaikka kuinka rakastaisi. Rakkaus ei aina ole maailman viisainta ja aina kohde ei ole järkevä. Joskus on parempi hallita tunteitaan ja impulsejaan kuin mennä niiden mukana.

Itse olen nuorempana sammuttanut järjen ja mennyt tunteen mukana vaikka järki on antanut monia varoituksia että nyt olet menossa vaaralliseen suhteeseen, josta seuraa vain kyyneliä.
Minua myös silloin varoiteltiin ulkopuolelta että tyyppi on sellainen johon ei kannata sekaantua.
En kuunnellut järkeäni tai varoituksia ulkopuolelta ja hullusti kävi. Suhde oli lyhyt ja myrskyisä. Suhteesta toipuminen vei vuosia ja osittain edelleen aina toisinaan mieleni yhdistelee muistoja nykyhetkeen ja antaa varoituksia aiheettakin, kun mieleni muistaa, havaitsee samankaltaisuuksia.

Tuollaisessa tilanteessa on parempi luovuttaa itsensä, tulevaisuutensa ja elämänsä takia. Se on sitä oikeanlaista itsensä rakastamista. Vaalia itseään ja pitää turvassa ihan samoin kuin vaikka omaa lastaan haluaisi suojella jos hänen näkisi menevän kohti vaaraa. Miksi oma itsensä olisi yhtään sen arvottomampi ? Itseäänkin pitää sen verran osata rakastaa.

Kaikkia ihastuneita yhdistää usein epävarmuus toisen tunteista ja sitä kautta herkkyys pelätä torjuntoja.Ihastuneilla on itsetunto ehkä matalammalla koska on ns. tunneriippuvuudessa siihen kohteeseen, jonka takia on niin suuressa roolissa mitä se toinen sanoo ja tekee. Tämä toimii molempii suuuntiin. Se sama tunne ja pelko on varmasti sillä toisellakin jos tunteet molemminpuolisia. Tämä kannattaa muistaa.

Miksi lietsoa omalla käytöksellään pelkoa jaitsetunnon romahdusta sekä epävarmuutta toisessakaan jos tietää jo itsestäänkin miltä sellainen tuntuu ja mitä seuraamuksia siitä on omassa käytöksessä. Minä ainakin useimmiten vain menen pois ajatellen että jaa ei minua kaivata.

Ajatelkaapa siis siinä itsekkäässä rypemisessä myös sitä toistakin niin ongelmilta vältytään. Joskus omassa itsessä rypeminen saa aikaan käytötä jolla lietsoo toisessa joka kokee samoja tunteita epävarmuutta ja vetäytymisen sen seurauksena.

Emme me ihmiset kovin paljoa poikkea toisistamme tunteiltamme, joten se mikä ei toimi sinuun tuskin toimii toiseenkaan odotetulla tavalla ja se mikä saa sinusta varmemman saa varmasti myös toisesta varmemman.

Luovuttamiset usein tulevat kun itsetunto katoaa ja epävarmuus ja pelko lisääntyy

Koskaan ei täysin selvinnyt.

Niin tärkeä, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto.

Asiallinen puheenvuoro yllä tässä tunteita palvovassa ajassa. Parisuhde on niin paljon muutakin kuin tunnetta ja rakkautta että kannattaa ainakin vähän katsoa JA katua, koska katumuksen tuntemuksia tulee varmasti ajoittain joka tapauksessa, teki niin tai näin. Joillekin rakastuminen voi olla todella tuhoisaa mikäli muu pakka ei ole kasassa ja kohde osoittautuu raakileeksi. Tarpeet ja odotukset parisuhteelta ja kyvyt vastata toisen tarpeisiin selviää lopulta vasta suhteessa, vaikka asioista olisi kuinka kyvykkäästi komminikoitu ja keskusteltu. Ihmiset myös muuttuvat ja olisi hyvä ainakin lapsiperheissä tarkistella välillä että molemmat on kärryillä. Pkkulasten vanhempien rakastumiset voi asettaa lapset vaaraan ja varastaa heille kuuluvan huomion ja resurssit.

Luovutin, haha. Se oli se semmoinen väärinkäsitys. Ihminen on erehtyväinen otus, jonka kuvitteluilla ei paljon ole järkeä. Gut feelingillä mennään eikä sekään aina osu vaikka haluaisi uskoa niin. Joten tuota... muistelen harhaani puoliksi huvittuneena, neljäsosa kyrsiintyneenä ja neljäsosa ihmettelevän surullisena.
Silmiä avaava kokemus kaikkinensa.

ymmärtää etten merkinnyt hänelle yhtään mitään vaikka luulin niin

En tiedä kuinka tärkeä, aika näyttää. Nyt on vielä tunteet niin pinnassa ja hajallaan, etten osaa sanoa mitään.
Tällä hetkellä tunnen laidasta laitaan ja heittää, itkettää onneksi sentään, etten ihan jäässä ole.
En pysty vielä vastaamaan järkevästi. Tarvitsen aikaa ja etäisyyttä jäsentääkseni asian. Nyt kaikki on kaaoksena liian lähellä nähdäkseni.
On vain vyöryvä paha olo ja sekava.
En pysty keskustelemaan aiheesta.

Hän on niin tärkeä minulle, etten jaksaa kirjoitella kaiken maailman lurinat-larinat-itkuvirssejä tänne!
Mutta kuitenkin on hän tärkeä!
Nuin
ja kahvitauko 🍵