aina vaivaa jokin mieltä

koko aihekin tuntuu olevan tylsä ja , niin ylenmalkainen;
nämä samat vaivathan on kaikilla. miksi siis piirteitäni
lähtisin muovaamaan lääkityksellä. lukioista varmasti ei edes huvita vastata tähän mitään.
mutta varmasti ammattikoulusta lisäävät tähän sanaparren jos toisenkin.

ylempi en ole minä. .
löytyihän sitten keskusteluun oikea trolli.
neuvoja saa laittaa silti.. ja trollailut ei kiitos!!

Koko yhteiskunnan ilmapiiri on niin ahdistava nykyään, että se vaikuttaa yksittäiseen ihmiseen.
Jos on omia huolia ennestään, kaikki tuutit tööttävät silmille ja aivoille lisää tuskaa, sotaa, kurjuutta, lapset sotien jaloissa, pakolaiset, epidemiat, syrjäytyminen, köyhyys, vanhuus,
sairaudet, sodanuhkat, talouskriisi, kestävyysvaje, pikavippien loukuissa olevat, koulukiusatut, joukkopuukotukset, ampumiset, irtisanomiset
j a n i i n e d e l l e e n - - - loputtomasti ahdistusta aiheuttavia asioita "hyökkää" aivoihimme joka päivä.
Kun ei omat huolet täytä päätä niin sinne tunkee koko tämän aikakauden ahdistuneisuus ja ahdistavuus.

En ihmettele, että ihmiset ovat ahdistuneita ja stressaantuneita.
Tunnen sen itsekin nahoissani joka päivä ja mietin miten edes hetkeksi vapautuisin vain nauttimaan rennosti elämästä.

Aloittajalle sanoisin, että älä aloita mitään lääkitystä. Äläkä väkisin yritä löytää diagnoosia netistä.
Yritä tarttua hetkeen, elä elämää käytännössä. Hyvä arkipäivä on juhlaa !

Yhteiskunnassa on "yleinen ahdistuneisuushäiriö", joka saa ihmiset voimaan huonommin ja huonommin.

Yleinen ilmapiiri herkistää ihmisiä tiedostamattomasti alakulo ja ahdistus-aaltopituudelle, jossa omatkin murheet tuntuvat suuremmilta kuin ne ovat ja ne pyörivät päässä koko ajan.

Yleinen ilmapiiri ja kova kilpailu yhteiskunnassa luo turvattomuutta.
Turvaton mieli alkaa vaellella hallitsemattomasti huolissa.

Juurru arkielämääsi. Pyri tekemään koko ajan jotain konkreettista, missä ajatuksesi ovat mukana. Siirrä huolien vatvomiset kokeeksi huomiseksi.
Tee sama huomenna.
Olen tehnyt saman, alkoholistien metodien mukaan "tänään en juo".
Olen vain päättänyt että "tänään e n m u r e h d i".
Olen alkanut voida paremmin.

Asioitaan pitää analysoida ja ratkaisuja yrittää löytää, mutta jatkuva huolien vatvominen ei hyödytä mitään. Se pitää vain stressiä yllä.

Laitapa vaikka takki niskaan ja lähde aluksi kävelylle katselemaan kaunista syksyistä luontoa.
Anna ajatuksiesi virrata vain luonnossa, sen väreissä ja vedä raikasta ilmaa keuhkoihin.
Kuulostaa ehkä tyhjänpäiväiseltä, mutta liikuntakin auttaa säännöllisesti harrastettuna eikä sen tarvitse olla kuin kävelyä puoli tuntia.
Ei tartte mitään mind-fullnessia eikä pillereitä.

Pitää vallata oma iloinen mielensä takaisin itselleen niiltä vellovilta huolilta.
Päättäväisyyttä !

On todettu, että useimmiten aikuisiän ahdistukset ovat saaneet alkunsa lapsuudessa.
Sinäkin kerrot, että sinua ahdsitanut on koko iän.
Olisiko siellä lapsuudessa jotain perattavaa ajatuksellisesti, että pääsisit eroon ongelmasta.
Voisko olla jotain, mikä sinun pitäisi läpikäydä kunnolla itseksesi, vastapuolen, jonkun hyvän ystävän kanssa (?) tai terapiassa ja sen jälkeen lopettaa itsensä ahdistaminen sillä asialla ?
Jotain apua sinun pitäisi saada, muuten loppuelämäsi on samaa ahdistusta.
Sitä tuskin haluat. Yritä katkaista kierre. Se voi viedä aikaa, mutta se on mahdollista.
Mielenrauhaa Sinulle !

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/default.aspx
Nämähän eivät ole mitään varsinaisia sairauksia ja esiintyvät eriasteisina. En itse pidä tämän tyyppisestä luokittelusta ja voin löytää usemmastakin jotain itseeni sopivaa.