eteen olet ollut aloitteellinen monellakin tapaa ja olet ihmetellyt täällä kun ei ole kelvannut ja odotat toiselta nyt huomioimista perustuen siihen että käsität omat tekosi niin selkeästi tulkittaviksi ettei voi olla mitään epäselvää ja myös siihen että palstalla tiedätte ja ymmärrätte toisianne täysin niinkö?? m-n
Oot tehny hirveesti
Sentoisen
18534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Välillä, miten sun laita itsellä on?
Itse en ainakaan ole ihmetellyt miksi en kelpaisi. Tiedän että kelpaisin. Me emme ymmärrä toisiamme täysin. En odota enää huomiota mutta puran ikävääni. En kuvittele olevani napa jonka ympärillä hänen elämänsä pyörii, varsinkin kun navat ovat fyysisesti kaukana toisistaan. Ajatuksissa on edelleen päivittäin.
Ette sitten ymmärrä toisianne mielestäsi?
On asioita joita ei ole selvitetty joten on epävarmuutta. Se heijastuu käytöksiin. Hankala selittää tässä.
että ei olla voitu selvittää asioita. Tai en näe että se onnistuis täällä ilman oikeaa yhteyttä. Oikea yhteys onko sitä on teoreettinen kysymys itselleni. Se onko toisella yhteydenotto keinot muhun en voi tietää sitä mutta jos on kannatan sen käyttämistä asioiden selvittämiseksi.
Mitä tuohon sanoisi.Selvää on se että katseita on vaihdettu kauempaa ja välillä on ollut hetkiä jolloin lähempää..
Muistan kun viimeksi katsoin häntä (miestä) läheltä silmiin , en nähnyt siellä samaa kiinnostusta mitä itse koin.Olihan se surullista. Hän vain kokee myötätuntoa.
En tiedä käykö enää täällä.
Murskaavaa oli tieto että hän on alkanut seukkaamaan..
Silti suon hänelle sen onnen.
Ymmärrän kyllä mutta silti se koskee..
Masentaa , yritän vaan roikkua tässä elämässä mukana..
Raskasta sekin että eräs toinen ihminen poistui keskuudestamme. Suren häntä edelleen.
n>m
Kenelle tämä on? Saisiko jonkin tunnisteen? :)
Ei nää mankujat tunnisteita uskalla antaa!
Mutta tämä on härnäämisen ydintä, sen pointti. ;-)
Voisitkohan olla hän..? Vastaan nyt sitten. En ajattele, että olisin ollut ollenkaan selvä kirjoituksissani. Lähinnä olen tänne kirjoittamisellani yrittänyt avata ajatuksiani sinulle, jotta se auttaisi sinua ja ymmärtäisit paremmin minua. Puhuminen tai kirjoittaminen auttaa ymmärtämään toisen ajatuksia, poistaa epätietoisuutta ja mahdollisesti korjaa väärinkäsityksiä, joita puhumattomuus ja molempien tulkinnat ja arvailu on aiheuttanut. Mieluummin puhuisin tai kirjoittaisin kanssasi kahdestaan, enkä tänne, mutta kun se ei ole onnistunut, niin olen ajatellut, että parempi varmaan tänne kuin ei ollenkaan.
Toivoisin lähinnä, että saataisiin jonkinlainen yhteys ja/tai että tietäisin edes vähän, missä mennään. Se, että on niin paljon tunteita sinuun yhdistettynä siihen, ettei ole harmainta aavistustakaan siitä, haluaisitko elää kanssani loppuelämän vai et olla missään tekemisissä vai mitä, on todella piinaavaa.
Kunpa tietäisin edes, johtuuko tämä tilanne välillämme nyt vain siitä, että emme ole onnistuneet saamaan kunnon keskusteluyhteyttä välillemme vai siitä, ettet halua. Mietin jatkuvasti, voisinko tehdä jotakin tai voisinko tehdä jotakin enemmän tai paremmin, vai onko kaikki tekemiseni asian eteen turhaa. Mutta kuten sanottu, piinaavinta on ehkä se, että tunteita on niin paljon ja samalla en kuitenkaan tiedä yhtään, mitä ajattelet. Jos haaveilen meistä, niin pelkään jatkuvasti tippuvani jonnekin syvälle, jos niin ei käykään tai jos tulee edes jotain, joka saattaisi viitata siihen.
Olen ajatellut, että se ydinajatus olisi selvä, eli että haluaisin hänet. Sen sijaan minulla ei ole aavistustakaan, haluaisikohan hän minut. Asiaa ei auta se, että lähtökohtamme ovat erilaiset, ja ainakin minun näkökulmastani, minulle paljon hankalampi ja raastavampi.
Mutta en kai saa vastausta tähänkään. :(
Oletko sitten tehnyt jotain konkreettista asioiden edistämiseksi tai yrittänyt keskustella asiasta tämän miehen kanssa? Itse tunnen niin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta erääseen naiseen, että meinaa järki lähteä enkä pysty keskittymään mihinkään. Vaikea kuitenkaan sanoa, tunteeko hän samalla tavalla, koska asiasta ei ole ikinä puhuttu. En voi tai halua kuitenkaan ottaa mitään ensimmäistä askelta olosuhteiden takia.
Olen yrittänyt, olen lähettänyt sähköpostia ja kertonut sitä ennen kirjeelläkin, että hän on minulle tärkeä. Mutta noina kertoina kaikki ei kuitenkaan tuntunut menevän ihan putkeen. En tiedä, kuinka hyvin ajatukseni ja tunteeni kävivät hänelle selviksi, kun en oikein tiedä, miten pitäisi toimia olosuhteiden takia. Mutta luulisin, että hän olisi kuitenkin sen verran ymmärtänyt. Mutta juuri tästä syystä kynnys ottaa yhteyttä uudelleen, on korkeampi. Varsinkin, kun on vielä ne olosuhteetkin, joiden takia en ole varma, voinko tehdä mitään. Haluaisin kuitenkin nimenomaan puhua hänen kanssaan ja kuulla hänen ajatuksiaan.
Minä en ainakaan ymmärrä täällä ketään.
Mikähän jannu se säkin olet? Ihan kuin olisin tyypin posmotusta ennenkin lukenut näiltä sivuilta. Puhutsä itestäs muuten tossa alotuksessa?
Joo no kyllähän sä ilman sanojakin tajuut sen että sä oot mun akilleen kantapää. Kyllähän sen näki hyvinkin helposti niin IRL kuin täällä.
:)
Aloitteellisuus on miehen tehtävä.
Muuten se on nou nou
Kivat illanjatkot!
Oliko Jiiltä M-naiselle?
jos oli niin tämä M ei ole enää kiinnostunut Jiistä; parempi että se meni näin, ei meistä olis ollut suhteeseen kuitenkaan!
Itse olen tullut siihen tulokseen että ihminen jolle olen osoittanut huomiota ja ihan aitoa respektiä kokee sen kiusallisena tai samantekevänä siksi annan olla. Ihan vihjeenä aloittajalle ettei toiselta koskaan pidä odottaa enempää kuin itseltäänkään. Yleensä tutustuminen alkaa pienen pienistä molemminpuolisists eleistä.
Ja mitä palstailuun tulee niin olen kyllä löytänyt hyvällä vähän erikoisella huumorilla varustettuja vihjeitä. Mutta ei aavistuskaan keneltä ne on ja ovatko ne v.ttuilua :)