Lasken tiliotteelta tuloja ja menoja. Pyörittelen lukuja ja mietin, paljonko rahaa pitäisi tienata, että se olisi riittävästi. Mikä riittää?
Joissakin elämäntilanteissa olen miettinyt raha-asioita paljonkin. Erityisesti silloin, kun on ollut taloudellisesti tiukkaa. Joskus viimeisten eurojen laskeminen on ollut avioliittoa lujittavaa, sillä silloin on tarvittu tiimityötä ja yhteen hiileen puhaltamista. On myös ollut aikoja, jolloin tiukka taloudellinen tilanne on kiristänyt välejä ja tuonut tyytymättömyyttä elämään.
Mutta milloin rahaa on sopivasti, riittävästi? Olisiko sopivasti se, ettei tarvitsisi rahan vuoksi jättää pitkää lomamatkaa tekemättä? Että voisi ostaa enempiä laskeskelematta uuden sohvan ja maton ja design-valaisimen? Sittenkö olisi riittävästi, kun voisi kävellä autokauppaan ja hankkia sellaisen menopelin, että hevosvoimat ja kiihtyvyydet olisivat huippuluokkaa? Vai riittääkö sittenkin vähempi? Riittääkö kohtuus?
Luultavasti ikä on tehnyt jonkinlaisen tehtävänsä, sillä nykyisin rikkaus tarkoittaa minulle jotakin aivan muuta kuin omaisuutta ja muhkeaa lompakkoa. Rikkaus on mielestäni jotakin sellaista, joka ei ole riippuvaista rahasta. Tunnetta, että näin on hyvä. Että minulla on kaikkea, mitä tarvitsen, eikä tarvitse tavoitella mitään enempää.
Ikä on tehnyt myös sen, että ymmärrän, että rikkaat tai vaikutusvaltaiset ihmiset ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin. He voivat olla hyvinvoivia tai vaikkapa onnettomia tai yksinäisiä. Nuorempana katsoin tällaisia ihmisiä jotenkin ylöspäin.
Joskus, tai oikeastaan useinkin, harmittaa nähdä, miten nykyaikana ihannoidaan rahaa ja taloudellista asemaa. Rahan eteen ollaan valmiita tekemään jopa suuria uhrauksia. Raha tuo valtaa, ja sillä voi yrittää pönkittää heikkoa itsetuntoaan tai omaa epävarmuuttaan. Raha ja omaisuus tuovat turvaa, mutta ne eivät kuitenkaan lopulta turvaa miltään. Joskus tuntuu, että suuri omaisuus on eräänlainen tyhjiö, suuri harha, jonka varaan elämää rakennetaan – eikä ehkä siltikään löydetä aitoa onnea ja tyytyväisyyttä.
Olen joskus kuullut puhuttavan, miten jotakin yrittäjää on Jumala siunannut. Tällä on tarkoitettu sitä, että yritys on tuottanut kovasti voittoa. Uskallan ajatella, että yhtä siunattu on sekin yrittäjä, jonka yritys ei ehkä tuotakaan niin paljoa, mutta jolla on työpäivän jälkeen kotona vastassa tyytyväinen puoliso ja onnelliset lapset. Hän on ehkä halunnut valita ennemmin lyhyemmät työpäivät ja enemmän aikaa perheensä kanssa.
Valinnat työelämässä ja perheen keskellä eivät ole mustavalkoisia ja helppoja. Varsinkin yrittäjäperheessä joudutaan usein valitsemaan vaikeiden asioiden väliltä ja tekemään ratkaisuja, jotka saattavat olla koko perheelle vaikeita. Yrittäjällä ei myöskään ole automaattisia lomia tai samanlaista turvaa töiden jatkumisesta kuten työsuhteessa olevalla. Kuitenkin yrittäjä saa toisaalta säilyttää tietyn vapauden aikatauluissaan ja valinnoissaan. Ehkä yrittäjällä on siten suurempi riski ajautua ajattelemaan kaikkea aikaa rahan kautta? Kaikki yrityksen eteen käytetty aika on mahdollista laskea jonkin arvoiseksi rahassa. Mutta miten laskea arvo sille ajalle, jonka viettää perheen keskellä? Missä vaiheessa voi todeta, että tämän hetkinen tuotto ja tulos ovat riittäviä, että voin isänä tai äitinä unohtaa välillä bisnekseni?
Koen työn ja taloudellisen turvallisuuden Jumalan siunauksena, mutta ennen kaikkea koen Jumalan siunauksena sen rikkauden, joka on ympärilläni. Perhe, koti, sukulaiset ja ystävät. Arkinen elämä. Ja koko kaunis suomalainen luonto ja elämä, joka avautuu ikkunoista. Lisäksi se on vapautta, kiitollisuutta ja rauhaa. Tunnetta, että tässä on hyvä olla. Ja aivan suurin rikkaus on luja usko siihen, että kun synnit ovat anteeksi, voin tuntea sydämessäni rauhaa, eikä minun tarvitse pelätä mitään.
Joissakin elämäntilanteissa olen miettinyt raha-asioita paljonkin. Erityisesti silloin, kun on ollut taloudellisesti tiukkaa. Joskus viimeisten eurojen laskeminen on ollut avioliittoa lujittavaa, sillä silloin on tarvittu tiimityötä ja yhteen hiileen puhaltamista. On myös ollut aikoja, jolloin tiukka taloudellinen tilanne on kiristänyt välejä ja tuonut tyytymättömyyttä elämään.
Mutta milloin rahaa on sopivasti, riittävästi? Olisiko sopivasti se, ettei tarvitsisi rahan vuoksi jättää pitkää lomamatkaa tekemättä? Että voisi ostaa enempiä laskeskelematta uuden sohvan ja maton ja design-valaisimen? Sittenkö olisi riittävästi, kun voisi kävellä autokauppaan ja hankkia sellaisen menopelin, että hevosvoimat ja kiihtyvyydet olisivat huippuluokkaa? Vai riittääkö sittenkin vähempi? Riittääkö kohtuus?
Luultavasti ikä on tehnyt jonkinlaisen tehtävänsä, sillä nykyisin rikkaus tarkoittaa minulle jotakin aivan muuta kuin omaisuutta ja muhkeaa lompakkoa. Rikkaus on mielestäni jotakin sellaista, joka ei ole riippuvaista rahasta. Tunnetta, että näin on hyvä. Että minulla on kaikkea, mitä tarvitsen, eikä tarvitse tavoitella mitään enempää.
Ikä on tehnyt myös sen, että ymmärrän, että rikkaat tai vaikutusvaltaiset ihmiset ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin. He voivat olla hyvinvoivia tai vaikkapa onnettomia tai yksinäisiä. Nuorempana katsoin tällaisia ihmisiä jotenkin ylöspäin.
Joskus, tai oikeastaan useinkin, harmittaa nähdä, miten nykyaikana ihannoidaan rahaa ja taloudellista asemaa. Rahan eteen ollaan valmiita tekemään jopa suuria uhrauksia. Raha tuo valtaa, ja sillä voi yrittää pönkittää heikkoa itsetuntoaan tai omaa epävarmuuttaan. Raha ja omaisuus tuovat turvaa, mutta ne eivät kuitenkaan lopulta turvaa miltään. Joskus tuntuu, että suuri omaisuus on eräänlainen tyhjiö, suuri harha, jonka varaan elämää rakennetaan – eikä ehkä siltikään löydetä aitoa onnea ja tyytyväisyyttä.
Olen joskus kuullut puhuttavan, miten jotakin yrittäjää on Jumala siunannut. Tällä on tarkoitettu sitä, että yritys on tuottanut kovasti voittoa. Uskallan ajatella, että yhtä siunattu on sekin yrittäjä, jonka yritys ei ehkä tuotakaan niin paljoa, mutta jolla on työpäivän jälkeen kotona vastassa tyytyväinen puoliso ja onnelliset lapset. Hän on ehkä halunnut valita ennemmin lyhyemmät työpäivät ja enemmän aikaa perheensä kanssa.
Valinnat työelämässä ja perheen keskellä eivät ole mustavalkoisia ja helppoja. Varsinkin yrittäjäperheessä joudutaan usein valitsemaan vaikeiden asioiden väliltä ja tekemään ratkaisuja, jotka saattavat olla koko perheelle vaikeita. Yrittäjällä ei myöskään ole automaattisia lomia tai samanlaista turvaa töiden jatkumisesta kuten työsuhteessa olevalla. Kuitenkin yrittäjä saa toisaalta säilyttää tietyn vapauden aikatauluissaan ja valinnoissaan. Ehkä yrittäjällä on siten suurempi riski ajautua ajattelemaan kaikkea aikaa rahan kautta? Kaikki yrityksen eteen käytetty aika on mahdollista laskea jonkin arvoiseksi rahassa. Mutta miten laskea arvo sille ajalle, jonka viettää perheen keskellä? Missä vaiheessa voi todeta, että tämän hetkinen tuotto ja tulos ovat riittäviä, että voin isänä tai äitinä unohtaa välillä bisnekseni?
Koen työn ja taloudellisen turvallisuuden Jumalan siunauksena, mutta ennen kaikkea koen Jumalan siunauksena sen rikkauden, joka on ympärilläni. Perhe, koti, sukulaiset ja ystävät. Arkinen elämä. Ja koko kaunis suomalainen luonto ja elämä, joka avautuu ikkunoista. Lisäksi se on vapautta, kiitollisuutta ja rauhaa. Tunnetta, että tässä on hyvä olla. Ja aivan suurin rikkaus on luja usko siihen, että kun synnit ovat anteeksi, voin tuntea sydämessäni rauhaa, eikä minun tarvitse pelätä mitään.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuli mieleen useitakin raamatunkohtia.
Mielenkiintoista, että Raamattu varoittaa monessa kohtaa rahanrakkaudesta ja maailmanhuolien tunkeutumisesta riisumaan pois hengelliset arvot.
Matteus 6:"19. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
20. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi."
Timoteus palveli Efesoksessa, suuressa kauppapaikassa, ja Paavali tunsi huolta hänen hengellisyydestään, 1. Timoteukselle 6: "7. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä;
8. mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.
9. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.
10. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.
11. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta.
12. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä."
On oikein tehdä työtä voidakseen hankkia asianmukaisen ”elatuksen ja vaatteet” itselleen ja perheelleen. Mutta jos päättää tavoitella rikkauksia, lankeaa paulaan.
Heprealaisille 13:"5.Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä";
6. niin että me turvallisin mielin sanomme: "Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?""
Kun Jumala panee toimeen tuomionsa tälle maailmalle, rahalla ei ole mitään arvoa.
Hesekiel 7:19 "Hopeansa he viskaavat kaduille, ja heidän kultansa tulee heille saastaksi. Heidän kultansa ja hopeansa eivät voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä, eivät he sillä nälkäänsä tyydytä eivätkä vatsaansa täytä; sillä siitä tuli heille kompastus syntiin."
Vanhoillislestadiolainen kirjoittaa:
"Ja aivan suurin rikkaus on luja usko siihen, että kun synnit ovat anteeksi, voin tuntea sydämessäni rauhaa"
Vl-teologian mukaan vain toinen vanhoillislestadiolainen voi antaa vanhoillislestadiolaiselle ihmiselle synnit anteeksi. Ihmisten keskinäistä peliä.
Uskovainen ihminen kirjoittaa:
""Usko Jeesukseen on elämää kantava voima."
Amen!
Minulle riittää euro yli tarpeen.
siitä ei paljoa lapsille ole antaa.
Jää niille, ja minulle euro yli kulujen ja tarpeen.
Säälittävä vaajakirkon epäonnistunut yrittäjä hurkastelee taitamattomuttaan.
Mitä säälittävää siinä on, jos ihminen osaa huolehtia taloudestaan?
Ei mitään. Nämä muutamat vaan tykkäävät tuomita asiasta kuin asiasta.
Mulla on ainaki rahaa kuin "rosvopäälliköllä."
Tulojen lisäksi teen yritystöitä silloin kun huvittaa...
Puolikymmentä sijoitusasuntoa antaa mukavan >2500 e kuukausitulon, puhtaaksi.
Laskeskelin, että yli 5500 e tulee tuosta vaan, tekemättä mitään.
Bisnes tuo lisäksi tuloja,
VL on köyhä ja jänisrutto tappaa viimeisenkin lompsan..............
19 "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. 20 Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. 21 Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
22 "Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. 23 Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!
24 "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.
Jumalan huolenpito
25 "Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? 26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! 27 Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
28 "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. 29 Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. 30 Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
31 "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' 32 Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. 33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. 34 Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.
Onko aloittaja siis pakana?
Eräs pappisveli käytti sanaa toisenomaa.
Kun lähdemme täältä emme vie mitään mukanamme,
vaan kaikki jää toiselle.
Keskustelun aloittajalta erittäin hyvää ja rakentavaa pohdintaa!!