Ei mulla ole ollut päättyneen parisuhteen jälkeen, kauan sitten, oikeastaan koskaan pakottavaa tarvetta alkaa suhteeseen. Olen niin kauan huolehtinut toisista ihmisistä ja tuntuu siltä ettei enää ole voimia siihen. Haluais vaan käydä töissä ja sen jälkeen olis pelkää omaa aikaa ja rauhaa. Ainoastaan omat lapset ovat tärkeitä. Näin sen omasta äidistä kuinka hän nautti elämästä yksinkin. Siksi ns. auttaminen ei ole koskaan tuntunut tarpeelliselta vaan päinvastoin, olis pitänyt kysyä mitä minä ajattelen ja haluan. Silloin ei olisi tarvinnut kärsiä henkisesti eikä taloudellisesti.
Omia ajatuksia
rehellisestikerron
064
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.