Päivämies keskiviikkona heinäkuun 23 päivänä 1969
ENSIRIPPI
Me painumme pöytääsi vasten,
Isä heikkoina vavisten.
Me astumme poluilta lasten
nyt portista nuoruuden.
Maat maireat taaksemme jäivät,
ilot huolitta huomisen.
On essämme taistojen päivät
maa synnin ja vaarojen.
Käy kanssamme taistelun teille
sotasankari saalemin!
päämääränsä saavuttaneille
suo seppele säihkyvin!
V.Havas
AJATUKSIAMME LEIRISTÄ
Ola, la, laa.. "Eiks´ muuten ollut hyvä vitsi. Onko kukaan kuullut pikku-Kallesta?"
Näin me pojat ensimmäisenä iltana. Tuskin kukaan uskalsi olla oma itsensä! Puhuimme siitä kuinka olimme tulleet hakemaan "akkalupaa". Olisi sitten tämäkin homma käyty läpi.
Myöhemmin huomasimme, etteivät asiat kuitenkaan olleet näin. Kukaan vaan ei uskaltanut puhua, Jumalasta, mutta pianhan selvisi oikea syy rippikouluun. Jokainen oli pian sitä mieltä, että Jumalan sanan ymmärtäminen oli perussyy leirille tuloon.
Alussa tahdoimme olla joka asiassa eri mieltä opettajien kanssa. Vähitellen alkoi siten tuntua, että jalkamme aivankuin asettuivat oikeisiin uriin. Kaveri tukee kaveria ja matkanteko tuntuu helpommalta. Löydämme uusia ystäviä ja pian huomaa, ettei tarvitse kilvoitella yksin.
- Ajatukset uskonasioista täällä puhkeavat aivan erityisen voimakkaina., Täytyy joskus keskustella jopa aamutunneille saakka.
Opettajien johdolla löytyy ratkaisu moneen pulmaan ja vaikeatkin ongelmat selviävät.
- Leirin päätyttyä meille jää hyviä ohjeita elämää
varten.
Leiririppikoulu on meille unohtumaton osa nuoruudesta, jonka muistamme vielä vuosien, ehkä vuosikymmenien perästä.
HYVÄT NUORET
" On eessämme taistojen päivät " on Jumalanlapsella joka hetkistä elämää. Nuoruuden kiusat, usein niin salaiset, tunkevat mieleen, puhkeavat tekoina. Tulet murheelliseksi, saatat ajatella, minäkö uskovainen tällainen! Hän Herra Jeesus, Suurena Esirukoilijana muistaa Sinua.
Hän muistuttaa ja vakuuttaa uudestaan ennättävästä armosta: Nuori, juuri Sinä, ole turvallisin ja vapain mielin, Sinun syntisi ovat sovintoveressä anteeksi.
Silloin, kun sielunmurhaajan voimat ovat kohdallasi voimakkaimmat, on myös Jumalan voima suurimpana. Sinä pysyt voitolla. Kuinka kauan?
Siihen saakka, kun toteutuu: "Päämaalinsa saavuttaneille suo seppele säihkyvin."
Onnittelen Sinua uskovainen Rippikoulunuori! Toivon ja kanssanne pyydän taivaallisen Isän siunausta ja varjelusta elämäsi jokaiseen hetkeen!
Haluathan Sinäkin muistaa esirukouksen kantavin siivin niin meitä "isoisia" kuin oppilastovereitasi.
Jumalan rauhaan PENTTI NEUVONEN
II RIPPIKOULULEIRI KÄYLÄSSÄ
"Oi mull´ on onnen päivät
Ylkäni omana,
Oon autuas jo täällä ja sitten taivaassa..."
Tämä laulu kaikui useita kertoja Käylän rajaseutukirkossa ja sen ympäristössä.
Vain osa tunsi sanat omakseen leirille tullessa, sillä paljon oli nuoria, joille ei ollut kirkastunut elämän tärkein asia.
Suuri oli Herra voimassaan saattaessaan lähes kaikki, muutamaa lukuunottamatta , Hänen valtakuntansa osallisuuteen.
Kerttu-emännän huudolla "Pojat ylös kello on jo seitsemän" alkoivat sisältörikkaat leiripäivämme. Päivät kuluivat suureksi osaksi oppituntien merkeissä.
Päivätauon aikana kerääntyivät "sekundaväki" ja lähes kehityskelpoiset mittelemään voimiaan lentopallon niksien hallitsemisessa. Illat kuluivat retkillä ja seuroissa.
Monella tasankomaan kasvatilla on muistoissaan Jyrävän, Kiutakönkään ja Myllykosken mahtavat kuohut sekä Ristikallion rauhallinen juhlavuus.
Ikimuistoinen oli sekin seuraretki Mourujärvelle. Monen nuoren sydän murtui nähdessään siellä olevien ihmisten suuren ilon, kun he saivat seuravieraikseen näin paljon nuoria Jumalan lapsia.
Leirin johdon muodostivat "proffa" Martti Kallunki, opettajat Pentti Neuvonen ja Kaisu Kukko, isot siskot ja - veljet Terttu Malinen, Outi Näppä, Jarmo Husso ja Markku Nyman.
Erinomaisena vatsa-asiantuntijana toimi Kerttu Alajuuma. Suuri kitos sisarelle maukkaista aterioista.
Leirin oppilasmäärä oli edellistä pienempi, vain 35, mutta tämä oli omiaan auttamaan toisten leiriläisten tuntemisessa ja uskon vahvistamisessa.
Täällä tunsi uskovainen nuori tosiaankin kuuluvansa Jumalan armoseurakuntaan, sillä niin avoimet ja luottamukselliset olivat leiriläisten tunteet toisiaan kohtaan.-
Mutta suruksemme laskeutui aurinko sinäkin iltana
, jolloin kokoonnuimme viimeisen kerran yhteen.
Se oli todella haikea ja surullinen hetki, ja jokainen leirillä ollut muistaa Pentti-veljen jäähyväispuheen sanat "Iloitse aina Herrassa!"
Seuraava aamu valkeni sateisena, jolloin nuoret Jumalan lapset lähtivät hakemaan heikolle uskolleen vahvistusta Herran ehtoollispöydästä. Ja sateen hilja tippuessa taivaalta lauloivat isot veljet ja -siskot pihamaalla viimeistä lauluaan rakkaille veljille ja sisarille: "Nyt hyvästin mä teidät ystävät Herrassa, Jeesukseen haltuun heitän, Siel´ olkaa turvassa."
Sinä, joka olit mukana tällä muistorikkaalla rippileirillä, saat omistaa Pyhän kirjan sanat: "Iloitkaa aina Herrassa, vieläkin minä sanon iloitkaa!"
Jumalan rauhaan MARKKU JA JARMO
ENSIRIPPI
Me painumme pöytääsi vasten,
Isä heikkoina vavisten.
Me astumme poluilta lasten
nyt portista nuoruuden.
Maat maireat taaksemme jäivät,
ilot huolitta huomisen.
On essämme taistojen päivät
maa synnin ja vaarojen.
Käy kanssamme taistelun teille
sotasankari saalemin!
päämääränsä saavuttaneille
suo seppele säihkyvin!
V.Havas
AJATUKSIAMME LEIRISTÄ
Ola, la, laa.. "Eiks´ muuten ollut hyvä vitsi. Onko kukaan kuullut pikku-Kallesta?"
Näin me pojat ensimmäisenä iltana. Tuskin kukaan uskalsi olla oma itsensä! Puhuimme siitä kuinka olimme tulleet hakemaan "akkalupaa". Olisi sitten tämäkin homma käyty läpi.
Myöhemmin huomasimme, etteivät asiat kuitenkaan olleet näin. Kukaan vaan ei uskaltanut puhua, Jumalasta, mutta pianhan selvisi oikea syy rippikouluun. Jokainen oli pian sitä mieltä, että Jumalan sanan ymmärtäminen oli perussyy leirille tuloon.
Alussa tahdoimme olla joka asiassa eri mieltä opettajien kanssa. Vähitellen alkoi siten tuntua, että jalkamme aivankuin asettuivat oikeisiin uriin. Kaveri tukee kaveria ja matkanteko tuntuu helpommalta. Löydämme uusia ystäviä ja pian huomaa, ettei tarvitse kilvoitella yksin.
- Ajatukset uskonasioista täällä puhkeavat aivan erityisen voimakkaina., Täytyy joskus keskustella jopa aamutunneille saakka.
Opettajien johdolla löytyy ratkaisu moneen pulmaan ja vaikeatkin ongelmat selviävät.
- Leirin päätyttyä meille jää hyviä ohjeita elämää
varten.
Leiririppikoulu on meille unohtumaton osa nuoruudesta, jonka muistamme vielä vuosien, ehkä vuosikymmenien perästä.
HYVÄT NUORET
" On eessämme taistojen päivät " on Jumalanlapsella joka hetkistä elämää. Nuoruuden kiusat, usein niin salaiset, tunkevat mieleen, puhkeavat tekoina. Tulet murheelliseksi, saatat ajatella, minäkö uskovainen tällainen! Hän Herra Jeesus, Suurena Esirukoilijana muistaa Sinua.
Hän muistuttaa ja vakuuttaa uudestaan ennättävästä armosta: Nuori, juuri Sinä, ole turvallisin ja vapain mielin, Sinun syntisi ovat sovintoveressä anteeksi.
Silloin, kun sielunmurhaajan voimat ovat kohdallasi voimakkaimmat, on myös Jumalan voima suurimpana. Sinä pysyt voitolla. Kuinka kauan?
Siihen saakka, kun toteutuu: "Päämaalinsa saavuttaneille suo seppele säihkyvin."
Onnittelen Sinua uskovainen Rippikoulunuori! Toivon ja kanssanne pyydän taivaallisen Isän siunausta ja varjelusta elämäsi jokaiseen hetkeen!
Haluathan Sinäkin muistaa esirukouksen kantavin siivin niin meitä "isoisia" kuin oppilastovereitasi.
Jumalan rauhaan PENTTI NEUVONEN
II RIPPIKOULULEIRI KÄYLÄSSÄ
"Oi mull´ on onnen päivät
Ylkäni omana,
Oon autuas jo täällä ja sitten taivaassa..."
Tämä laulu kaikui useita kertoja Käylän rajaseutukirkossa ja sen ympäristössä.
Vain osa tunsi sanat omakseen leirille tullessa, sillä paljon oli nuoria, joille ei ollut kirkastunut elämän tärkein asia.
Suuri oli Herra voimassaan saattaessaan lähes kaikki, muutamaa lukuunottamatta , Hänen valtakuntansa osallisuuteen.
Kerttu-emännän huudolla "Pojat ylös kello on jo seitsemän" alkoivat sisältörikkaat leiripäivämme. Päivät kuluivat suureksi osaksi oppituntien merkeissä.
Päivätauon aikana kerääntyivät "sekundaväki" ja lähes kehityskelpoiset mittelemään voimiaan lentopallon niksien hallitsemisessa. Illat kuluivat retkillä ja seuroissa.
Monella tasankomaan kasvatilla on muistoissaan Jyrävän, Kiutakönkään ja Myllykosken mahtavat kuohut sekä Ristikallion rauhallinen juhlavuus.
Ikimuistoinen oli sekin seuraretki Mourujärvelle. Monen nuoren sydän murtui nähdessään siellä olevien ihmisten suuren ilon, kun he saivat seuravieraikseen näin paljon nuoria Jumalan lapsia.
Leirin johdon muodostivat "proffa" Martti Kallunki, opettajat Pentti Neuvonen ja Kaisu Kukko, isot siskot ja - veljet Terttu Malinen, Outi Näppä, Jarmo Husso ja Markku Nyman.
Erinomaisena vatsa-asiantuntijana toimi Kerttu Alajuuma. Suuri kitos sisarelle maukkaista aterioista.
Leirin oppilasmäärä oli edellistä pienempi, vain 35, mutta tämä oli omiaan auttamaan toisten leiriläisten tuntemisessa ja uskon vahvistamisessa.
Täällä tunsi uskovainen nuori tosiaankin kuuluvansa Jumalan armoseurakuntaan, sillä niin avoimet ja luottamukselliset olivat leiriläisten tunteet toisiaan kohtaan.-
Mutta suruksemme laskeutui aurinko sinäkin iltana
, jolloin kokoonnuimme viimeisen kerran yhteen.
Se oli todella haikea ja surullinen hetki, ja jokainen leirillä ollut muistaa Pentti-veljen jäähyväispuheen sanat "Iloitse aina Herrassa!"
Seuraava aamu valkeni sateisena, jolloin nuoret Jumalan lapset lähtivät hakemaan heikolle uskolleen vahvistusta Herran ehtoollispöydästä. Ja sateen hilja tippuessa taivaalta lauloivat isot veljet ja -siskot pihamaalla viimeistä lauluaan rakkaille veljille ja sisarille: "Nyt hyvästin mä teidät ystävät Herrassa, Jeesukseen haltuun heitän, Siel´ olkaa turvassa."
Sinä, joka olit mukana tällä muistorikkaalla rippileirillä, saat omistaa Pyhän kirjan sanat: "Iloitkaa aina Herrassa, vieläkin minä sanon iloitkaa!"
Jumalan rauhaan MARKKU JA JARMO
Vastaukset 3
Vanhimmat
ookko sää muutes meikäläine? ku noi jutut kuulosti iha siltä..siis hyviltä!!:)
Sehän kyllä tuli julki jo "alkumetreiltä asti"
Etkös sinä ymmärtänyt vai muutenko "saivartelet"
Oli ihana todistus nuorilta miehiltä miten Jumalanvaltakunnassa "talostellaan"
10% alennus