Haluan kirjoittaa sulle tänne. Kun en enää uskalla tehdä muutakaan. Enkä edes muuta oikeasti tahdo, menimme jo pois. Mutta sielu haluaa sanoa sanottavansa.
Elämä on yksi helvetin ... Rakastut, ja vähän päästä rakastat. Tulenpalavasti. Vaikka et haluaisi! Enemmän kuin ketään, mitään, missään. Sitten tulee mutkia matkaan. Ollaan silti yhdessä ja taistellaan. Helvetti ja helvetistä vielä alaspäin. Ja silti rakastat. Ja mietit miksi. Sitten stop.
Tiedän että me mentiin nyt eri suuntiin. Ookoo, no kaksi sekopäätä ja yritettiin. Mutta silti harmittaa.
Miksi sää rakastat toista niin ettet antaisi toisesta yhtä ihosolua toiselle. Rakastat sen joka ainoata ihon millimetriä, tuoksua, pientä pientä jälkeä siellä, ryppyä täällä. Sitä kättä, jalkaa, poskea ja otsaa. Vatsaa ja rintaa. Joka sopukkaa. Jokaista millimetriä. Ja ääntä kun nukut. Nukkuvia kasvoja, jotka lepää, Ja sitten, annat sen pois. Luovut.
Et voi elää ilman toista. Kunnes sitten teet just niin ja elät. Kyllä. Päivät, viikot vaihtuu toisiin. Kaikki on päin helvettiä, on tuhottu ja tapeltu ja .. laitettu piste. Jatketaan. Suren, en usko että sinä suret mutta toivon että sinäkin tunnet näin, se helpottais.
Silti mietin niitä hyviä, mietin mitä jos, ehkä sittenkin, löytyy tie ja ratkotaan kaikki ja korjataan. Samalla tiedät, ei, myrkkyä. Hän vielä satuttaa. En anna enää sen tapahtua! Kun rakastut, samalla otat riskin tästä. Sitä ei ihan kaikki tiedä.
Hulluinta tässä on se että tiedän kaksi asiaa. Rakastan tuota naista. Mutta on annettava kaiken mennä pois. Aika haalentaa, nyt jo. Mutta ikävä on silti ja hymyillen katson valokuvaa jossa on kauniin naisen haavoittunut mutta rakastava hymy. Me ennen tätä. Olen onnekas, kipu on merkki hyvästä. Tämä kuuluu elämään. :( Voit rakastaa ja silti päästää irti. Voit rakastaa osaa hänestä, vihata toista. Ja siksi niin.
Olkaa toisillenne hyviä, muistakaa ettei rakastaminen ole helppoa. Ja vielä: älä päästä liian kauas. Jos päästät, hymyile jos sait sen kokea. Kaikki ei saa. Ota hyvä hyvänä, hautaa paha.
Tsemppiä ikävöiville. Jos ikävöit, olet saanut jotain jota ei kaikille anneta. Näin nyt ajattelen. Ja olen yhtä kokemusta rikkaampi. Kukaan ei luvannut että tää olisi helppoa.
Elämä on yksi helvetin ... Rakastut, ja vähän päästä rakastat. Tulenpalavasti. Vaikka et haluaisi! Enemmän kuin ketään, mitään, missään. Sitten tulee mutkia matkaan. Ollaan silti yhdessä ja taistellaan. Helvetti ja helvetistä vielä alaspäin. Ja silti rakastat. Ja mietit miksi. Sitten stop.
Tiedän että me mentiin nyt eri suuntiin. Ookoo, no kaksi sekopäätä ja yritettiin. Mutta silti harmittaa.
Miksi sää rakastat toista niin ettet antaisi toisesta yhtä ihosolua toiselle. Rakastat sen joka ainoata ihon millimetriä, tuoksua, pientä pientä jälkeä siellä, ryppyä täällä. Sitä kättä, jalkaa, poskea ja otsaa. Vatsaa ja rintaa. Joka sopukkaa. Jokaista millimetriä. Ja ääntä kun nukut. Nukkuvia kasvoja, jotka lepää, Ja sitten, annat sen pois. Luovut.
Et voi elää ilman toista. Kunnes sitten teet just niin ja elät. Kyllä. Päivät, viikot vaihtuu toisiin. Kaikki on päin helvettiä, on tuhottu ja tapeltu ja .. laitettu piste. Jatketaan. Suren, en usko että sinä suret mutta toivon että sinäkin tunnet näin, se helpottais.
Silti mietin niitä hyviä, mietin mitä jos, ehkä sittenkin, löytyy tie ja ratkotaan kaikki ja korjataan. Samalla tiedät, ei, myrkkyä. Hän vielä satuttaa. En anna enää sen tapahtua! Kun rakastut, samalla otat riskin tästä. Sitä ei ihan kaikki tiedä.
Hulluinta tässä on se että tiedän kaksi asiaa. Rakastan tuota naista. Mutta on annettava kaiken mennä pois. Aika haalentaa, nyt jo. Mutta ikävä on silti ja hymyillen katson valokuvaa jossa on kauniin naisen haavoittunut mutta rakastava hymy. Me ennen tätä. Olen onnekas, kipu on merkki hyvästä. Tämä kuuluu elämään. :( Voit rakastaa ja silti päästää irti. Voit rakastaa osaa hänestä, vihata toista. Ja siksi niin.
Olkaa toisillenne hyviä, muistakaa ettei rakastaminen ole helppoa. Ja vielä: älä päästä liian kauas. Jos päästät, hymyile jos sait sen kokea. Kaikki ei saa. Ota hyvä hyvänä, hautaa paha.
Tsemppiä ikävöiville. Jos ikävöit, olet saanut jotain jota ei kaikille anneta. Näin nyt ajattelen. Ja olen yhtä kokemusta rikkaampi. Kukaan ei luvannut että tää olisi helppoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ALOITUS ei selvästikään ollut minulle
enkä tunnistanut sinua kirjoittaja. (Vaikka ALOITUS ei ole minulle, haluan ehdottomasti
kommentoida sitä, ettei se vain jää NOTEERAAMATTA ja kommentoimatta - asiallisesti.
Mutta kyseenalaistamatta mitään mitä HIENOSTI kirjoitit
tuntemuksistasi, haluaisin todetta sinulle muutaman asian:
Kaikki erot eivät aina ole lopullisia: Jos kaksi ihmistä RAKASTAA TOISIAAN
ja todella välittää toisistaan, he voivat TILAPÄISESTI EROSSA ollessaan ymmärtää
toistensa arvon.
Jos todella koet rakastavasi "jokaista millimetriä" tämän mainitsemasi ihmisen kehossa, ja
koko ihmistä noin suuresti, niin sinun pitäisi järjestellä itsellesi tilaisuus, kertoa tämä suoraan tälle naiselle. Ja katsella miten hän reagoi. Kertooko hänkin rakastavansa sinua yhtä paljon.
Jos toinen kertoo vilpittömästi rakastavansa sinua, sinä uskallatkin jo paljon paremmin kertoa
hänelle, miltä hänen loukkaavat sanansa ja tekonsa ovat TODELLA tuntuneet sinusta. (Mutta sinun on muistettava reiluuden nimissä suoda vastapuolelle sama oikeus.) Ehkei tämä henkilö naurakaan sinulle, vaan kuuntelee järkyttyneenä, miten pahalta "se tai tämä asia" on sinusta tuntunut.
Ihmettelen, kun minusta tekstissäsi kuvataan VASTIKÄÄN ERONNUTTA PARISKUNTAA,
voiko keskinäinen vieraantumisenne olla jo niin suurta, ettette enää voi puhua keskenänne.
Vai onko niin, että erostanne on niin vähän aikaa, ja ex-vaimosi sinulle niin vihainen, että tilanne on LIIAN TULENARKA rauhallisille keskusteluille(?) Pitääkö sinun siis vastikään eronneena odottaa pölyn laskeutumista, ja mahdollisuutta RAUHALLISEEN keskusteluun.
Toivotaan, että muutkin kertovat mielipiteitään tilanteestasi,
mielellään kannustavia, ja YLÖS alhosta auttavia.
Ehkä jopa "SE OIKEA" nainen vastaa, jos hän tietää
sinun olevan tällä palstalla! (Ellei ole liian kiukkuinen tai haavoilla erostanne
vastatakseen. SILLÄ OLETHAN SINÄKIN SAATTANUT TEHDÄ VÄÄRIN, KAUNIISTA
SANOISTASI HUOLIMATTA.)
Eihän tämä näin ratkea. Sinun on otettava yhteys ja selvitettävä asia, jotta saat rauhan ja ehkä jopa minut, mikäli tämä oli minulle(?) M-naiselle Lounaiseen Suomeen.