Toisinaan toivon, että voisin nukahtaa ja unohtaa, herätä toiseen elämään, ja että kaikki olisi vain kynnys, esihuone, eteinen, askel johonkin suurempaan, menolippu tyhjyyteen, hetkeen ennen universumia, valoa aikaa... Se on kuin tahra yössä. Sulkea silmänsä, ottaa viimeinen ajatus mukaansa kuin passi, suuntaviiva, hengähdys ja liueta pois. Miten raskas onkaan toisinaan tunteiden taakka /kuin fragmentteja kovalevyllä, eheytä, eheytä, ja elämä vain aina repii sisinpään uusia aukkoja, kirjoittaa vanhojen tietojen päälle, toisinaan niidenkin, jotka haluaisi säilyttää, ja unet - ehkä ne ovat kuin varmuuskopio, katoavat, minne ne menevätkään niin toivon, että niiden on hyvä olla, saavat jatkaa. Me saamme jatkaa.
Olen uneksinut monia unia. Monia onnellisia unia.
Olen uneksinut monia unia. Monia onnellisia unia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näin unta..elvytin sinua, olit jo kuolleen näköinen.
Aika kammottava uni, sanoisinko. Minä vain kaipaisin lepoa kaipuusta ja ikävästä.
Toivon sinun antavan itsestäsi sanojen avulla iloa meille muille. Harvalla on taito noin hienosti pureutua syvälle, saada toinen tuntemaan kuin hetken ymmärtäisi...
minun kynästäni. Oletko kaksoisolentoni?