Kirjoitan tämän ennen kaikkea itselleni, mutta...
Sinulla on kaunis ja fiksun oloinen rouva. En ole tavannut, mutta hän vaikuttaa kiltiltä ja mukavalta ja hyväsydämiseltä ja hänellä on nätti hymy. Teillä on kuitenkin vuosia yhteistä historiaa, samoja harrastuksia, ehkä yhteistä omaisuuttakin. Ymmärrän hyvin, että olet pitänyt hänestä kiinni nämä vuodet ja pikkuhiljaa alan lähestyä sitä pistettä, kun voin olla onnellinen teidän puolestanne. Sillä ethän koskaan pyytänyt, että rakastuisin sinuun. Se vain tapahtui ja kesti yli vuoden ennen kuin edes kuulin sinun seurustelevan, mutta vahinko oli jo tapahtunut omalta puoleltani. Sinä vain olit ja olet yhä sellainen, jota etsin kaikki nämä vuodet.
Tietysti... Olen surullinen, etten voinut saada sinua omakseni ja emme osaa edes olla kunnolla ystäviäkään, mutta sain silti tutustua sinuun ja se on jo paljon. Se mitä tunsin ja tunnen yhä oli odottamatonta. Olin jo luovuttanut. Ajatellut, ettei kukaan enää osaa koskettaa sisinpääni. Enkä sano sinulle hyvästejä. En koskaan sano sinulle hyvästejä, sillä tiedän, että tulemme yhä näkemään mikäli kohtalo ei sitä estä, mutta tiedän, että jollain tasolla pystyn luovuttamaan, enkä luule tai odota, että voisin vallata sydäntäsi sillä tavalla, että jonain päivänä valitsisit minut. Me vain olimme se ehkä täydellinen pari, jota ei tapahtunut ja en tiedä tapahtuuko koskaan, ja minä totuttelen tähän ajatukseen. Monilla meillä on vammoja ja menetyksiä elämässä ja opimme elämään niiden kanssa, enkä ole ensimmäinen, erityisempi kuin kukaan muu. Vain yksi tarina muiden joukossa.
Sinulla on kaunis ja fiksun oloinen rouva. En ole tavannut, mutta hän vaikuttaa kiltiltä ja mukavalta ja hyväsydämiseltä ja hänellä on nätti hymy. Teillä on kuitenkin vuosia yhteistä historiaa, samoja harrastuksia, ehkä yhteistä omaisuuttakin. Ymmärrän hyvin, että olet pitänyt hänestä kiinni nämä vuodet ja pikkuhiljaa alan lähestyä sitä pistettä, kun voin olla onnellinen teidän puolestanne. Sillä ethän koskaan pyytänyt, että rakastuisin sinuun. Se vain tapahtui ja kesti yli vuoden ennen kuin edes kuulin sinun seurustelevan, mutta vahinko oli jo tapahtunut omalta puoleltani. Sinä vain olit ja olet yhä sellainen, jota etsin kaikki nämä vuodet.
Tietysti... Olen surullinen, etten voinut saada sinua omakseni ja emme osaa edes olla kunnolla ystäviäkään, mutta sain silti tutustua sinuun ja se on jo paljon. Se mitä tunsin ja tunnen yhä oli odottamatonta. Olin jo luovuttanut. Ajatellut, ettei kukaan enää osaa koskettaa sisinpääni. Enkä sano sinulle hyvästejä. En koskaan sano sinulle hyvästejä, sillä tiedän, että tulemme yhä näkemään mikäli kohtalo ei sitä estä, mutta tiedän, että jollain tasolla pystyn luovuttamaan, enkä luule tai odota, että voisin vallata sydäntäsi sillä tavalla, että jonain päivänä valitsisit minut. Me vain olimme se ehkä täydellinen pari, jota ei tapahtunut ja en tiedä tapahtuuko koskaan, ja minä totuttelen tähän ajatukseen. Monilla meillä on vammoja ja menetyksiä elämässä ja opimme elämään niiden kanssa, enkä ole ensimmäinen, erityisempi kuin kukaan muu. Vain yksi tarina muiden joukossa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tunnisteetonta kuraa, ilmoitettu ylläpidolle
Ei sen väliä. Tämä täällä on muutenkin niin täydellisen turhaa. Öitä!
aloittaja on nolo kaikessa epätoivoisuudessaan.
ei se nolo ole, mutta tunnisteettomuus on rasittavaa, sekottaa vaan pakkaa kun näitä koita on monta ja kukaan ei käytä selkeitä tunnisteita
Olen huomannut, että K-naisia on kyllä täällä koomisuuteen asti. Maailman huonoin tunniste ehkä ja itsekin olen kirjoittanut kahdella eri nimimerkillä - tällä vähemmän vakavemmin.
Mutta eipä täällä kyllä muutenkaan asiat selkiydy ja keskustelut vain kuolevat hyvien tunnisteiden kanssa, kun niitä kukaan ei voi omia. Mutta jos se on nyt mielenrauhan ja yöunien vuoksi tärkeää, niin sanottakoon että vaikka Lahti ja näimme hänen kanssaan viimeeksi maanantaina 2. lokakuuta muistaakseni.
Hyvin kirjoitit ja olisi hyvä puhua, kun näin on käynyt.
Ja sanoa mitä?
"Moi, ajattelin näin parin vuoden välein kertoa, että mulla yhä on tunteita sua kohtaan, ja ajattelen sekä kaipaan paljon. Ihan vaan siltä varalta jos olet miettinyt asiaa..."
Jos hän ei osoita tai kerro omaavansa tunteita minua kohtaan, niin en oikein näe mutään syytä siihen. Muussa tapauksessa se on vain vanhojen haavojen auki repimistä ja sitä, että hänen pitää taas miettiä miten torjua mut lempeästi. Enkä uskalla kuvitella mitään omassa päässäni, sillä siinä menee vain hyvin nopeasti metsään ja sattuu taas pahasti.
Sinä mielestäsi olet hänelle täydellinen mutta hänelle on joku toinen täydellinen?! Ehkäpä he juuri ovat se täydellisin pari keskenään.
Enemmänkin hän on se täydellinen minulle, en minä.
Kuulehan ap, ei ihmisiä etsitä eikä ihmisiin rakastuta noin vaan. Tilanne pitää olla sopiva, ihmisen pitää olla sopiva ja ympäristön pitää olla sopiva. Varattuja ei katsotakaan, työpaikka ei ole sopiva, harrastuspaikka ei ole sopiva, sama asuinalue ei ole sopiva, noi kaikki on sellaisia joissa voi olla kiva olla vielä senkin jälkeen kun suhde tai whatever katkeaa. Sopiva paikka on umpimähkäinen kohtaaminen liikennevaloissa, autokolarissa, bussipysäkillä, baaritiskillä, kaupassa tms. Sopivan kohteen tulee olla oman tasoisesi näköinen (olen mukana ryhmässä, joka kehittelee ihmisille ulkonäköön perustuvia tasoryhmiä se on vähän niinkuin tuo kastijärjestelmä, mutta nyt ulkonäköön perustuva), näin vältetään ettei nättien ihmisyen geenit mene sekaisin rumien ihmisten geenien kanssa. Niin, sopivan kohteen tulee lisäksi olla sopivan varakas, mahdollisimman terve, suosittu erityisesti omien kavereiden keskuudessa, mutta ei liian suosittu ettei tartte olla mustasukkainen. Sopivan kumppanin tulee olla fiksu ja kohtelias, sopivan mittainen. Ei saa olla mitään ikävää menneisyydessä, että on ehjä ja niin, sopiva. Näillä keinoilla meistä jokainen löytää sen aidon rakkauden. Adios vaan, jatkakaa te täällä paskan puhumista kun ette ihmisille pysty puhumaan.
Mitä pakkeihin tulee niin kyllä pakit saanut voi hyvinkin lähestyä vielä uudelleen pakittajaa. Tällöin on vaan muistettava, että todennäköisesti olet se paremman puutteessa kelpaava kakkosvaihtoehto eli sanoisin, että eiköhän pakittajan ole hyvä antaa lähestyä, jos haluaa tietää, että on aidosti liikkeellä. Mutta toisaalta ihmiset on kovia kuvittelemaan tuollaisia ainutlaatuisia rakkauksia, ei sellaisia olekaan olemassa. Nekin avioliitot ja suhteet, jotka kestää niin ne on täyttä työtä, niissä ei vaan läimitä kumppania henkisesti tai fyysisesti.
Lähinnä olen todennut, että olen täydellinen epäonnistuja rakkaudessa ja on ehkä parempi, että keskityn elämään kirjojen ja tarinoiden kautta, niissä voi aina rakastaa ja saada rakkautta takaisinkin, mutta kyllä minä uskon siihen, että jotkut rakkaudet vain ovat suurempia kuin toiset ja kun toisesta erossaolo tuntuu vain loputtomalta henkiseltä ja fyysiseltä kiusalta niin vaikea sitä on uskotella itselleen toisinkaan.
Mutta tuskin tämä minun tunne-elämäni teistä ketään täällä koskettaa. Se on vain minun oma Sisyfoksen kiveni. :-)
Tiedätkö voisitko lopettaa trollauksen, toisten juttujen yhdistämisen tai yhdistä vaikka niin että yhdistelet sadan eri kirjoittajan juttuja. Tai mitäpä jos kirjoitat vaikka ihan omasta sydämestäsi.
Jos susta jostakin ihmisestä yhdessäolo tuntuu vaikealta niin mitäpä jos kerrot sen sille, varainkin jos se toinen on ollut sinulle mukava ja voi vaikka tykätä sinusta. Ihan sama onko sillä vinohammas, näppy poskessa, se on varattu, luian lyhyt tms. Kyllä syitä löytyy.
Siis tietty jos erossaolo tuntuu vaikealta.
Mitä ihmettä? Trollauksen? Mistä tuon nyt oikein vedit? Tarkoitin kirjoittamisella sitä, että voin kirjoittaa tarinoita, joilla on onnellinen loppu. Se on helppoa. Ja jos voin niillä tarinoilla koskettaa joidenkin toisten elämää ja saada heidät tuntemaan jotain, niin kaikki ei tunnu aivan turhalta.
Lähinnä tästä kaikesta kertominen hänelle, taas, jälleen kerran tuntuu vain siltä, että toistan itseäni, enkä halua, että hän miettii, etteikö tästä jo puhuttu silloin melkein kaksi vuotta sitten? En tiedä. En todellakaan tiedä. Tämä on sellainen pieni loputon piiri, jossa aina palaan lähtöruutuun ja mikään ei muutu, aika vain kuluu ja katoaa.