Hän määrää

Länsisuomalaisen käsityökoulun rehtori on varmasti monien mielestä erikoinen tapaus, mutta työtovereille hänen erikoisuutensa ilmenee äkkipikaisuutena, kateutena, epäoikeudenmukaisuutena, pyrkimyksenä hallita tai ainakin manipuloida kaikkea, ailahtelevana ja sekavana käytöksenä. Koulu - siis "koulu" tässä tapauksessa - on kuin vuotava laiva johon otetaan koko ajan lisää lastia, ja jota miehistö pitää itsensä uhraten pinnalla. Erään toteamuksen mukaan koulussa on "paska palkka ja surkeat työolot" samalla kun työn määrä ja vaativuus kasvavat, käytänteet monimutkaistuvat ja johtaja kantaa vastuunsa koko ajan epämääräisemmin.

Rehtorilla on varma mielipide asioista, myös asioista joista hän ei tiedä mitään, ja hänen mielipiteensä ratkaisee tiesipä joku paremmin tai ei. Hän kysyy useinkin neuvoa työtovereiltaan, koska niin täytyy tehdä julkisen läpinäkyvyyden periaatteiden mukaisesti ja että voidaan sanoa päätöksen olleen harkittu ja demokraattinen. Päätöstä perustellessaan rehtori puhuu mustan valkoiseksi ja päinvastoin niin taitavasti, että kuulijalle jää mielikuva, jonka mukaan hän olikin jotain muuta mieltä, mutta päätyi asiassa jonkun viisaamman kannalle. Myös niinkin laaja ja moniulotteinen asia kuin pedagogiikka on mahdollista nähdä suorana viivana. Rehtorin työn ulkopuolisessa harrastustoiminnassa omaksuma oppimismalli on ainoa oikea opettajan koulutuksesta ja persoonasta tai opetusryhmän ominaisuuksista riippumatta. Tässä asiassa hän katsoo näkemyksensä niin tärkeäksi, että mallia aletaan tuputtaa heti uuden työntekijän hatarassa perehdyttämisessä. Asia on tärkeämpi kuin esimerkiksi varashälyttimen koodi, jonka tarvitsee jos saapuu työpaikalle ensimmäisenä - koodin ja hälyttimen käytön kertoo sitten joskus joku.

Kyllästymiseen asti toistamaansa "turvallisuus on tärkeintä"-hokemaansa rehtori käyttää lähinnä rajoittaakseen opettajien työskentelymahdollisuuksia mieleisekseen, mutta tekee todellisuudessa asian hyväksi vain sen mikä on pakko ja näyttää hyvältä paperilla. Uusi opettaja huomasi toisella työviikolla järkytyksekseen, ettei vuosikausia käytössä ollutta puuntyöstökonetta ollut kytketty hätäseis-järjestelmään, niin vain uskottiin ja luultiin olevan. Opettajien rikosrekisteriotteet vaadittiin nähtäväksi vasta kun koulun palveluita ostanut kunta sitä vaati.

Pieni latistava vihjailu ja nälviminen kuuluu milteipä arkirutiineihin kuten ei-läsnä olevien entisten ja nykyisten työntekijöiden mustamaalaaminen - vai miltä "edellinen metalliopettaja oli työtä vieroksuva" kuulostaa? Huonekalurestauroinnin artesaanin aloittaessa koulussa tuntiopettajana rehtori totesi toisen, soitinrakentamiseen erikoistuneen opettajan olevan vailla puualan koulutusta, insinööri. Myöhemmin hän samaan soitinrakentajaan viitaten sanoi, ettei hänkään ole puuseppä, vihjaten siis huonekalurestauroijan epäpätevyyteen. Jossain vaiheessa rehtori menetti muistinsa tyystin restauroijan koulutuksen suhteen, sitä kun ei ollut kirjattu koulun tietokantaan, vaikka restauroija oli alunperin ottanut yhteyttä kouluun nimenomaan pitääkseen huonekalujen kunnostuskursseja ja pitikin niitä kolme kappaletta. Tätä "jonkin sortin restauroijaa" rehtori muisti kuitenkin kaikesta huolimatta neuvoa ja vaati useaan kertaan, että pintakäsittelyyn käytettäisiin vain vesiliukoisia aineita, mikä ei ole järkevää eikä usein edes mahdollista. Aina kun hiomakoneisiin tarkoitetun hiomapaperin hankkiminen tuli ajankohtaiseksi, rehtori kyseenalaisti koneiden käyttämisen, vaikka niitä oli käyttövalmiina kolme kappaletta. Yksi perustelu säästämisen lisäksi konekammoon oli hiontapölyn epäterveellisyys, mikä ei siis rehtorin logiikalla päde ilman konetta hiomisesta syntyvään pölyyn. Nälvimisenä voidaan pitää myös rehtorin jatkuvia halventavia kommentteja käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta, josta restauroija oli valmistunut muutamaa vuotta aiemmin. Kommenttinsa rehtori perusteli ilmeisesti ainakin itselleen sillä, että oli jäänyt valitsematta kyseisessä oppilaitoksessa avoinna olleeseen virkaan, johon oli hakenut. Latistamisen vastapainoksi on tietenkin hyvä välillä myös kehua hänen armoaan miellyttäneitä, ja mieluiten niin, että kyseisellä hetkellä latistuslistalla olevat kuulevat sen.

(jatkuu...)